Danielin 12
1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.
Hanki ugota ankero ne' Maikoli'a Israeli vahe'motma kegava huneramantea ankeronkino, ana knafina agra otigahie. Ana knafima fore'ma hania knazana, magore huno ama mopafina fore osu'neankna knaza fore hugahie. Hianagi Danieliga kagri vahe'ma zamagima avontafepima me'nesnia vahera Anumzamo'a zamagu vazi'nige'za knare hu'za manigahaze.
2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
Hanki ko'ma frizage'zama ase zamante'naza vahera fri'nafintira ete otigahaze. Anama hute'za mago'amo'za manivava zamasimu enerisnage'za, mago'amo'za tusi zamagazegu nehu'za ana zamagazefi manivava hu'za vugahaze.
3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
Hanki knare antahi'zane vahe'mo'za monamo'ma remsama hiaza hu'za remsa nehanage'za, rama'a vahe'ma zamavare'za fatgo avu'avapima nevanaza vahe'mo'za, ofumo'ma hiaza hu'za maka zupa remsa huvava hu'za vugahaze.
4 Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.
Hianagi kagra Danieliga ama'na nanekema me'nea avontafera eri runkanirenentenka, atregeno oku meno vuno maka zama ome vagarenaku'ma hania knare uhanatino. Rama'a vahe'mo'za ama'na nanekemofo agafa'a antahi ama' hunakura tusiza hu'za hake'za vu'za e'za nehanageno antahintahizmimo'a ome ra huno vugahie.
5 Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla.
Hanki nagra Danieli'na koana, timofo kantu kama anke'narera tare netre oti'nake'na ke'noe.
6 Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?"
Ana ankerontrempinti mago'mo'a, efeke zaza kukenama hu'neno timofo agofetu'ma oti'nea ne'mofona amanage huno antahige'ne. Nama'a kna manitesnunkeno ama'na ruzahu'zama tasami'nea zamo'a eforera huvagaregahie?
7 Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät."
Higeno efeke zaza kukenama antani'neno, timofo agofetu'ma oti'nea ne'mo'a, tare azantre'na monarega erisga hu anagamu netreno, mani vavama nehia Anumzamofo agifi huvempa huno amanage hu'ne, Nagra huvempa huankino, anazama fore'ma haniana 3'a kafugi 6si'a ikampi fore hugahie. Anumzamofo vahe'mokizmi hankavemo'ma vagama resanigeno, ana knazamo'enena vagaregahie.
8 Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: "Herrani, mikä on oleva näitten päätös?"
Hagi nagra Danieli'na ana nanekema hiana antahi'noanagi, Ana nanekemofo agafa'a antahi amara osu'noe. Ana hige'na amanage hu'na antahige'noe, Ranimoka ama ana zamo'ma evu vagama retesigeno amefira na'a efore hugahie? hu'na antahige'noe.
9 Niin hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti.
Hianagi agra amanage huno hu'ne, Danieliga menina atrenka vuo. Na'ankure nanekema krente avontafemo'a runkanireno me'nenigeno vuno henkama maka zamo'ma vagama renaku'ma hania knafi eforera hugahie.
10 Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.
Ana knazama fore'ma hania zamo'a, rama'a vahe zamazeri agru huno zamazeri avusese hugahie. Hianagi kefo zamavu zamava'ma hanaza vahe'mo'za kefo zamavu zamava huvava hu'za nevu'za, antahiamara osugahaze. Ana nehanage'za antahi'zane vahe'mo'za zamagrake anazamofo agafa'a antahi amara hugahaze.
11 Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.
Hanki Anumzamofontegama maka zupama kresramnama nevaza zama ase nevazi'za kasrino havizama hu'nea zama Ra mono nompima retru rente'nesnage'zama mono'ma huntesnazana 1tausen 2hantret 90'a zagegnamofo agu'afi anara hugahaze.
12 Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.
Hanki ana knazamofo agu'afima oti hankaveti'za mani'neza Anumzamofoma avega ante'za mani'nesageno'ma 1tausen 3hantret 35'a zage gnamo'ma evania vahera Anumzamo'a asomu huzmantegahie.
13 Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa."
Hanki kagra menina Danieliga oti hankavetinka mani'negeno vuno atuparera uhanatino. Kagra frinka mani fru hugahananagi, maka zamo'ma vagama resania knazupa ete otinka Anumzamo'ma refko huno'ma antegante'nea zantamina erisanti haregahane.
