Teot 7
1 Niin ylimmäinen pappi sanoi: "Onko niin?"
Bax kaⱨin Istipandin: — Bularning eytⱪanliri rastmu? — dǝp soridi.
2 Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin,
Istipan mundaⱪ jawab bǝrdi: — Ⱪerindaxlar wǝ ata-bowilar, sɵzümgǝ ⱪulaⱪ selinglar! Atimiz Ibraⱨim tehi Mesopotamiyǝ rayonida turuwatⱪanda, yǝni Ⱨaran xǝⱨirigǝ kɵqüp makanlixixtin ilgiri, xan-xǝrǝpning Igisi Huda uningƣa ayan bolup:
3 ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan'.
«Sǝn ɵz yurtung wǝ uruⱪ-jǝmǝtingdin ayrilip qiⱪip, Mǝn sanga kɵrsitidiƣan zeminƣa barƣin» degǝnidi.
4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.
Buning bilǝn u Kaldiylǝrning zeminini taxlap, Ⱨaran xǝⱨirigǝ berip olturaⱪlaxti. Atisi ɵlgǝndin keyin, Huda uni bu zeminƣa, yǝni silǝr ⱨazir turuwatⱪan zeminƣa yɵtkǝp kǝldi.
5 Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi, Aabrahamin vielä lapsetonna ollessa, antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä.
U waⱪitta, [Huda] uningƣa bu zemindin miras bǝrmidi, ⱨǝtta uningⱪa tǝwǝ put ⱪoyƣudǝkmu bir yǝr bǝrmigǝnidi. Gǝrqǝ u tehiqǝ pǝrzǝnt kɵrmigǝn bolsimu, [Huda] bu zeminni uningƣa wǝ uning nǝsligǝ igiliki bolux üqün berixkǝ wǝdǝ ⱪildi.
6 Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta;
Andin Huda uningƣa mundaⱪ dedi: «Sening nǝsilliring yaⱪa yurtta musapir bolup turidu, xu yurttikilǝr ularni ⱪul ⱪilip tɵt yüz yil horlaydu.
7 ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa'.
Biraⱪ ularni ⱪulluⱪⱪa salƣan ǝlni jazalaymǝn», dedi Huda, «wǝ uningdin keyin, [nǝsilliring] u yǝrdin qiⱪip, bu yǝrdǝ Mening ibadǝt-hizmitimdǝ bolidu».
8 Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille ne kaksitoista kantaisää.
Keyin Huda Ibraⱨim bilǝn bǝlgisi hǝtnǝ bolƣan ǝⱨdini tüzgǝn, xuning bilǝn Isⱨaⱪ uningdin tɵrǝldi; [Ibraⱨim] uni sǝkkizinqi küni hǝtnǝ ⱪildi; xundaⱪ ⱪilip Isⱨaⱪtin Yaⱪup [tɵrǝldi], Yaⱪuptin on ikki «ⱪǝbilǝ atisi» [tɵrǝldi].
9 Ja kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssansa
Keyin, «ⱪǝbilǝ atiliri» inisi Yüsüpkǝ ⱨǝsǝt ⱪilip, uni Misirƣa ⱪulluⱪⱪa setiwǝtti. Lekin Huda uning bilǝn billǝ bolup,
10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
uni barliⱪ jǝbir-japalardin ⱪutⱪuzup, uni Misir padixaⱨi Pirǝwnning nǝziridǝ iltipatⱪa igǝ ⱪilip, uningƣa danixmǝnlik ata ⱪildi. Padixaⱨ uni Misirƣa bax wǝzir, ordisiƣa bax ƣojidar ⱪildi.
11 Ja tuli nälänhätä koko Egyptiin ja Kanaaniin ja suuri vaiva, eivätkä meidän isämme saaneet mistään ravintoa.
Keyin, eƣir aqarqiliⱪ pütkül Misir wǝ Ⱪanaan yǝrlirini besip, zor ⱪiyinqiliⱪ boldi. Ata-bowilirimiz ozuⱪ-tülük tapalmidi.
12 Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan viljaa, lähetti hän meidän isämme sinne ensimmäisen kerran.
Yaⱪup ǝmdi Misirda axliⱪ barliⱪini angliƣan bolup, [oƣullirini], yǝni ata-bowilirimizni u yǝrgǝ birinqi ⱪetim ǝwǝtti.
13 Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao sai tietää Joosefin sukuperän.
Ikkinqi ⱪetim barƣanda, Yüsüp akiliriƣa ɵzini axkarilidi. Xuning bilǝn Yüsüpning jǝmǝtidikilǝr Pirǝwn padixaⱨⱪa mǝlum boldi.
14 Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä.
Andin Yüsüp atisi Yaⱪupning aldiƣa hǝwǝr yǝtküzüp, uni pütün ailǝ-jǝmǝti bilǝn, jǝmiy yǝtmix bǝx kixini Misirƣa ɵzigǝ qaⱪirdi.
15 Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siellä, niin myös kuolivat isämme,
Xuning bilǝn Yaⱪup Misirƣa qüxti wǝ xu yǝrdǝ ɵldi; keyin [uningdin bolƣan] ata-bowilirimizmu xu yǝrdǝ ɵldi.
16 ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta Sikemissä.
Ularning jǝsǝtliri keyin Xǝkǝm xǝⱨirigǝ ⱪayturulup, Ibraⱨim burun Ⱨamorning oƣulliridin mǝlum pulƣa setiwalƣan, Xǝkǝmdiki bir yǝrlikkǝ ⱪoyuldi.
17 Mutta sitä mukaa kuin lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja lisääntyi Egyptissä,
Lekin Huda Ibraⱨimƣa ǝsli ⱪilƣan wǝdining waⱪti yeⱪinlaxⱪanda, Misirda turuwatⱪan [Israil] hǝlⱪining nopusi heli kɵpǝygǝnidi.
18 kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.
U waⱪitta, Yüsüptin hǝwiri bolmiƣan yengi bir padixaⱨ Misirda tǝhtkǝ qiⱪti.
19 Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.
Bu padixaⱨ ⱪowmimizƣa ⱨiylǝ-mikirlǝr bilǝn muamilǝ ⱪilip, ata-bowilirimizni ezip horlidi, ⱨǝtta ularni ɵz bowaⱪlirini ⱨayat ⱪaldurmasliⱪi üqün taxliwetixkǝ mǝjbur ⱪildi.
20 Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa.
Musa mana xu qaƣlarda tuƣulƣanidi. U Hudaning aldida alaⱨidǝ yeⱪimliⱪ bala bolup, atisining ɵyidǝ üq ay beⱪildi.
21 Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojaksensa.
Keyin u sirtⱪa ⱪoyup ⱪoyulƣanda, Pirǝwnning ⱪizi uni [sudin] elip, ɵz oƣli ⱪilip qong ⱪildi.
22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Musa Misirliⱪlarning barliⱪ bilim-ⱨekmiti bilǝn tǝrbiyilinip, sɵzdǝ wǝ ǝmǝldǝ intayin ⱪabiliyǝtlik adǝm bolup qiⱪti.
23 Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia.
Lekin uning tuƣulƣiniƣa ⱪiriⱪ yil toxⱪanda, ɵz ⱪerindaxliri bolƣan Israillarning ⱨaliƣa yetix niyitigǝ kǝldi.
24 Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi.
U ulardin birining uwal ⱪilinip bozǝk ⱪiliniwatⱪanliⱪini kɵrüp, uni ⱪoƣdap, harlanƣan kixi üqün intiⱪam elip harliƣuqi Misirliⱪni ɵltürdi.
25 Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.
Qünki u ɵz ⱪerindaxlirini: — Huda mening ⱪolum arⱪiliⱪ bizgǝ ⱪutⱪuzux yolini aqⱪan dǝp qüxinidiƣu, dǝp oyliƣanidi. Lekin ular buni qüxǝnmidi.
26 Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luoksensa, heidän riidellessään, ja koetti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet; miksi teette vääryyttä toisillenne?'
Ətisi, Musa ularning arisidiki bir urux-jedǝlni kɵrüp, arisiƣa kirip yaraxturmaⱪqi bolup: Silǝr ⱪerindax turup, nemixⱪa bir-biringlarƣa yolsizliⱪ ⱪiliwatisilǝr? — dedi.
27 Mutta se, joka teki lähimmäisellensä vääryyttä, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme?
Biraⱪ ⱪerindixini yolsiz bozǝk ⱪilƣan kixi uni qǝtkǝ ittiriwetip: — Kim seni bizgǝ bax ⱨǝm soraⱪqi bolsun dǝptu?!
28 Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit egyptiläisen?'
Menimu tünügünki Misirliⱪni ɵltürgǝndǝk ɵltürmǝkqimusǝn? — dedi.
29 Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.
Musa bu sɵzni anglap ⱪorⱪup, Misirdin ⱪeqip Midiyan zeminiƣa berip, u yǝrdǝ musapir bolup turup ⱪaldi. U xu yǝrdǝ ikki oƣul pǝrzǝnt kɵrdi.
30 Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä.
Ⱪiriⱪ yil toxⱪandin keyin, Sinay teƣining yenidiki qɵldǝ, kɵyüwatⱪan bir qatⱪalliⱪning ot yalⱪunida bir pǝrixtǝ uningƣa kɵründi.
31 Kun Mooses sen näki, ihmetteli hän tätä näkyä; ja kun hän meni tarkemmin katsomaan, kuului Herran ääni, joka sanoi:
Bu ƣayibanǝ kɵrünüxni kɵrgǝn Musa uningƣa intayin ⱨǝyran bolup ⱪaldi; buning ⱪandaⱪ ix ikǝnlikini bilǝy dǝp yeⱪinraⱪ barƣanda Pǝrwǝrdigarning awazi anglinip:
32 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eikä tohtinut katsoa sinne.
«Mǝn sening ata-bowiliringning Hudasi, yǝni Ibraⱨim, Isⱨaⱪ wǝ Yaⱪupning Hudasidurmǝn» dedi. Musa ⱪorⱪunqta titrǝp, ⱪaraxⱪimu jür’ǝt ⱪilalmidi.
33 Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi; sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.
Pǝrwǝrdigar uningƣa yǝnǝ: — Ayiƣingni seliwǝt; qünki sǝn turuwatⱪan yǝr muⱪǝddǝstur.
34 Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät. Ja nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.'
Mǝn dǝrⱨǝⱪiⱪǝt Misirda turuwatⱪan hǝlⱪimning harliniwatⱪanliⱪini kɵrdüm, ularning nalǝ-pǝryadlirini anglidim. Xunga mǝn ularni elip qiⱪⱪili qüxtüm. Əmdi barƣin, mǝn seni Misirƣa ǝwǝtǝy!» dedi.
35 Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt.
Mana ⱨeliⱪi kixilǝr: «Kim seni bizgǝ bax ⱨǝm soraⱪqi bolsun dǝptu!?» dǝp rǝt ⱪilƣan dǝl muxu Musani, Huda uningƣa qatⱪalliⱪta kɵrüngǝn pǝrixtining ⱪoli bilǝn Israillarƣa ⱨǝm bax ⱨǝm ⱪutⱪuzƣuqi boluxⱪa ǝwǝtti.
36 Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena.
Ənǝ xu Musa hǝlⱪⱪǝ yetǝkqilik ⱪilip, ularni [Misirdin] qiⱪardi ⱨǝmdǝ Misir zeminida, Ⱪizil dengizning boyida wǝ ⱪiriⱪ yilni ɵtküzgǝn qɵldǝ karamǝtlǝrni wǝ mɵjizilik alamǝtlǝrni kɵrsǝtti.
37 Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta'.
Ənǝ xu Musa ɵzi Israillarƣa: «Huda ⱪerindaxliringlar arisidin manga ohxax bir pǝyƣǝmbǝrni tiklǝydu» degǝnidi.
38 Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.
Qɵl-bayawandiki jamaǝtkǝ ⱨǝmraⱨ bolƣan, Sinay teƣida ɵzigǝ sɵz ⱪilƣan pǝrixtǝ bilǝn billǝ bolƣan, ata-bowilirimiz bilǝn billǝ bolƣan ⱨǝmraⱨ dǝl ǝnǝ xu idi; ⱨayatliⱪ bǝhx yǝtküzidiƣan wǝⱨiylǝrni bizgǝ yǝtküzüx üqün ⱪobul ⱪilƣuqi bolƣan dǝl ǝnǝ xu idi;
39 Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin,
xundaⱪ bolsimu, ata-bowilirimiz uningƣa itaǝt ⱪilixni halimay, uni qǝtkǝ ⱪeⱪip, kɵnglidǝ Misirƣa ⱪaytixni arzu ⱪildi;
40 sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'.
xunga ular Ⱨarunƣa: — «Bizgǝ yol baxlaydiƣan ilaⱨlarni yasap bǝrgin! Qünki bizni Misir zeminidin elip qiⱪⱪan ⱨeliⱪi Musaning nemǝ bolup kǝtkǝnlikini bilǝlmiduⱪ» dedi.
41 Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.
Xuning bilǝn xu künlǝrdǝ ular mozay xǝklidǝ bir but yasap, bu mǝbudⱪa atap ⱪurbanliⱪ sundi. Xundaⱪ ⱪilip ular ɵz ⱪolliri bilǝn yasiƣan bir nǝrsini huxal-huramliⱪ bilǝn tǝbriklǝxkǝ kirixti.
42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?
Lekin Huda ulardin yüzini ɵrüp, ularni asmandiki yultuz ⱪoxunliriƣa qoⱪunuxⱪa ⱪoyup bǝrdi. Xuning bilǝn pǝyƣǝmbǝrlǝrning muⱪǝddǝs yazmisida pütülgǝdǝk, [Huda ularni mundaⱪ ǝyiblidi]: — «Silǝr qɵl-bayawanda bolƣan ⱪiriⱪ yil jǝryanida ⱪilƣan ⱪurbanliⱪ-ⱨǝdiyǝlǝrni ⱨǝⱪiⱪǝtǝn Manga elip kǝlgǝnmusilǝr, i Israil jǝmǝti?
43 Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.'
Bǝrⱨǝⱪ, silǝr qoⱪunux üqün yasiƣan mǝbudlar, yǝni «Moloⱪ»ning qediri ⱨǝm butung bolƣan «Rǝmfan»ning yultuz bǝlgisini kɵtürüp mangdinglar; ǝmdi Mǝn silǝrni ǝsir ⱪilip Babildin yiraⱪⱪa sürgün ⱪildurimǝn».
44 Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.
Ata-bowilirimiz qɵldin kǝzgǝn waⱪtida, «ⱨɵküm-guwaⱨliⱪ» qediri ularning otturisida tiklǝngǝnidi; u dǝl Musaƣa sɵz-kalam Yǝtküzgüqining buyruƣinidǝk, kɵrsitilgǝn ɵrnǝk boyiqǝ yasalƣanidi.
45 Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin saakka.
Xu ibadǝt qedirini ata-bowilirimiz ilgiridikilǝrdinmu igidarqiliⱪiƣa tapxurup, Yǝxuaning yetǝkqilikidǝ, Huda ularning aldidila ⱪoƣliƣan ǝllǝrning zeminlirini besiwalƣinida, uni bu yǝrgǝ elip kǝlgǝn; qedir xundaⱪla [padixaⱨ] Dawutning zamaniƣiqǝ turƣan.
46 Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle.
Dawut Hudaning xapaitigǝ erixip, Yaⱪupning Hudasi üqün bir muⱪim makan selixⱪa ijazǝt soriƣan.
47 Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.
Biraⱪ keyin, [Huda] üqün ibadǝthana salƣan [Dawut ǝmǝs], ǝmǝliyǝttǝ Sulayman boldi.
48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:
Ⱨalbuki, Ⱨǝmmidin Aliy Bolƣuqi insanning ⱪolliri bilǝn yasiƣan makanlarda turmaydu; huddi pǝyƣǝmbǝr mundaⱪ deginidǝk: —
49 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?
«Asmanlar Mening tǝhtim, Zemin bolsa ayaƣlirimƣa tǝhtipǝrdur, Əmdi Manga ⱪandaⱪ ɵy-imarǝt yasimaⱪqisilǝr? Manga ⱪandaⱪ yǝr aramgaⱨ bolalaydu?
50 Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?'
Bularning ⱨǝmmisini Mening ⱪolum yaratⱪan ǝmǝsmidi?»
51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä-niinkuin teidän isänne, niin tekin.
— Əy, boyni ⱪattiⱪ, yüriki wǝ ⱪuliⱪi hǝtnisiz bolƣanlar! Silǝr Muⱪǝddǝs Roⱨ bilǝn daim ⱪarxilixisilǝr; silǝr ata-bowiliringlar nemǝ ⱪilƣan bolsa, xuni ohxax ⱪiliwatisilǝr!
52 Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,
Pǝyƣǝmbǝrlǝrdin zadi ⱪaysisiƣa ata-bowiliringlar ziyankǝxlik ⱪilip baⱪmiƣan? Xundaⱪ ⱪilip ular «Ⱨǝⱪⱪaniy Bolƣuqi»ning kelidiƣanliⱪini aldin jakarliƣuqilarni ɵltürüxkǝn. Əmdi u ɵzi ⱨazir kǝlgǝndǝ, silǝr uningƣa satⱪunluⱪ ⱪilƣuqi wǝ ⱪatil bolup qiⱪtinglar,
53 te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."
I silǝr Tǝwrat ⱪanunini pǝrixtilǝrning ǝmri-tapiliƣanliri bilǝn tapxuruwelip turup, uningƣa ǝmǝl ⱪilmiƣuqilar!»
54 Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
[Istipanning] bu sɵzlirini angliƣan [aliy kengǝxmidikilǝr] yürikigǝ [hǝnjǝr] sanjilƣandǝk bolup, uningƣa qixlirini ƣuqurlatti.
55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
Lekin u bolsa Muⱪǝddǝs Roⱨⱪa tolƣan, kɵzlirini kɵkkǝ tikip, Hudaning julasini, xundaⱪla uning ong yenida Əysaning turƣanliⱪini kɵrüp,
56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
— Ⱪaranglar! Asmanlar eqilip, Insan’oƣlining Hudaning ong yenida turƣanliⱪini kɵrüwatimǝn! — dedi.
57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
Ular buningƣa ⱪulaⱪlirini ⱪolliri bilǝn etiwelip, awazini ⱪattiⱪ kɵtürüp warⱪirixip birliktǝ uningƣa yopurulup keliwidi,
58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
uni xǝⱨǝrning sirtiƣa ittirip qiⱪirip, qalma-kesǝk ⱪilixⱪa baxlidi. [Uni ǝrz ⱪilƣan] guwaⱨqilar [uni qalma-kesǝk ⱪilixtin awwal] qapanlirini Saul isimlik bir yaxning puti aldida ⱪoyup ⱪoyuxti.
59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
Ular Istipanni qalma-kesǝk ⱪilƣinida u: — I Rǝb Əysa, mening roⱨimni ⱪobul ⱪilƣaysǝn! — dǝp nida ⱪildi.
60 Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.
Andin u tizlinip turup ⱪattiⱪ awaz bilǝn: — I Rǝb, bu gunaⱨning ⱨesabini ulardin almiƣaysǝn, — dedi. U bu sɵzni ⱪilip bolupla jan üzüp uhlap kǝtti.
