Teot 26

1 Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Sinun on lupa puhua puolestasi". Silloin Paavali ojensi kätensä ja lausui puolustuksekseen:

And Agrippa seide to Poul, It is suffrid to thee, to speke for thi silf. Thanne Poul helde forth the hoond, and bigan to yelde resoun.

2 "Pidän itseäni onnellisena, kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi tänä päivänä saan puolustautua kaikesta siitä, mistä juutalaiset minua syyttävät,

Of alle thingis, in whiche Y am accusid of the Jewis, thou king Agrippa, Y gesse me blessid at thee, whanne Y schal defende me this dai;

3 olletikin, koska sinä tarkkaan tunnet kaikki juutalaisten tavat ja riitakysymykset. Sentähden pyydän sinua kärsivällisesti minua kuulemaan.

moost for thou knowist alle thingis that ben among Jewis, customes and questiouns. For which thing, Y biseche, here me pacientli.

4 Kaikki juutalaiset tuntevat minun elämäni nuoruudestani asti, koska alusta alkaen olen elänyt kansani keskuudessa ja Jerusalemissa.

For alle Jewis that bifor knewen me fro the bigynnyng, knewen my lijf fro yongthe; that fro the bigynnyng was in my folc in Jerusalem,

5 He tuntevat minut jo entuudestaan, jos tahtovat sen todistaa, että minä meidän uskontomme ankarimman lahkon mukaan olen elänyt fariseuksena.

if thei wolen bere witnessing, that bi the moost certeyn sect of oure religioun, Y lyuede a Farisee.

6 Ja nyt minä seison oikeuden edessä sentähden, että panen toivoni siihen lupaukseen, jonka Jumala on meidän isillemme antanut

And now for the hope of repromyssioun, that is maad to oure fadris of God, Y stonde suget in dom;

7 ja jonka meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan; tämän toivon tähden, kuningas, juutalaiset minua syyttävät.

in which hope oure twelue lynagis seruynge niyt and dai hopen to come; of which hope, sir king, Y am accusid of the Jewis.

8 Miksi on teistä uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?

What vnbileueful thing is demed at you, if God reisith deed men?

9 Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,

And sotheli Y gesside, that Y ouyte do many contrarie thingis ayens the name of Jhesu Nazarene.

10 ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.

Which thing also Y dide in Jerusalem, and Y encloside manye of the seyntis in prisoun, whanne Y hadde take powere of the princis of preestis. And whanne thei weren slayn, Y brouyte the sentence.

11 Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.

And bi alle synagogis ofte Y punyschide hem, and constreynede to blasfeme; and more Y wex wood ayens hem, and pursuede in to alien citees.

12 Kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella,

In whiche, the while Y wente to Damask, with power and suffring of princis of preestis,

13 näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä,

at myddai, in the weie Y say, sir king, that fro heuene liyt schynede aboute me, passing the schynyng of the sunne, and aboute hem that weren togidir with me.

14 ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.'

And whanne we alle hadden falle doun in to the erthe, Y herde a vois seiynge to me in Ebrew tunge, Saul, Saul, what pursuest thou me? it is hard to thee, to kicke ayens the pricke.

15 Niin minä sanoin: 'Kuka olet, herra?' Ja Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

And Y seide, Who art thou, Lord? And the Lord seide, Y am Jhesus, whom thou pursuest.

16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.

But rise vp, and stoond on thi feet. For whi to this thing Y apperide to thee, that Y ordeyne thee mynystre and witnesse of tho thingis that thou hast seyn, and of tho in whiche Y schal schewe to thee.

17 Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän

And Y schal delyuere thee fro puplis and folkis, to whiche now Y sende thee,

18 avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'

to opene the iyen of hem, that thei ben conuertid fro derknesse to liyt, and fro power of Sathnas to God, that thei take remyssioun of synnes, and part among seyntis, bi feith that is in me.

19 Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä,

Wherfor, sir kyng Agrippa, Y was not vnbileueful to the heuenli visioun;

20 vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.

but Y tolde to hem that been at Damask first, and at Jerusalem, and bi al the cuntre of Judee, and to hethene men, that thei schulden do penaunce, and be conuertid to God, and do worthi werkis of penaunce.

21 Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut.

For this cause Jewis token me, whanne Y was in the temple, to sle me.

22 Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan,

But Y was holpun bi the helpe of God in to this dai, and stonde, witnessinge to lesse and to more. And Y seye no thing ellis than whiche thingis the prophetis and Moises spaken that schulen come,

23 että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille."

if Crist is to suffre, if he is the firste of the ayenrising of deed men, that schal schewe liyt to the puple and to hethene men.

24 Mutta kun hän näin puolustautui, sanoi Festus suurella äänellä: "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut".

Whanne he spak these thingis, and yeldide resoun, Festus seide with greet vois, Poul, thou maddist; many lettris turnen thee to woodnesse.

25 Mutta Paavali sanoi: "En ole hullu, korkea-arvoinen Festus, vaan puhun totuuden ja toimen sanoja.

And Poul seide, Y madde not, thou beste Festus, but Y speke out the wordis of treuthe and of sobernesse.

26 Kuningas kyllä nämä tietää, jonka tähden minä puhunkin hänelle rohkeasti. Sillä minä en usko minkään näistä asioista olevan häneltä salassa; eiväthän nämä ole missään syrjäsopessa tapahtuneet.

For also the king, to whom Y speke stidfastli, woot of these thingis; for Y deme, that no thing of these is hid fro hym; for nether in a cornere was ouyt of these thingis don.

27 Uskotko, kuningas Agrippa, profeettoja? Minä tiedän, että uskot."

Bileuest thou, king Agrippa, `to prophetis? Y woot that thou bileuest.

28 Niin Agrippa sanoi Paavalille: "Vähälläpä luulet taivuttavasi minut kristityksi".

And Agrippa seide to Poul, In litil thing thou counseilist me to be maad a cristen man.

29 Mutta Paavali sanoi: "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta".

And Poul seide, Y desire anentis God, bothe in litil and in greet, not oneli thee, but alle these that heren to dai, to be maad sich as Y am, outakun these boondis.

30 Niin kuningas nousi ja maaherra ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssansa.

And the kyng roos vp, and the president, and Beronyce, and thei that saten niy to hem.

31 Ja mennessään he puhuivat keskenänsä sanoen: "Tämä mies ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsisi kuoleman tai kahleet".

And whanne thei wenten awei, thei spaken togider, and seiden, That this man hath not don ony thing worthi deth, nether boondis.

32 Ja Agrippa sanoi Festukselle: "Tämän miehen olisi voinut päästää irti, jos hän ei olisi vedonnut keisariin".

And Agrippa seide to Festus, This man miyt be delyuerid, if he hadde not appelid to the emperour.