Teot 16

1 Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.

Pea toki aʻu atu ia ki Teape mo Lisita: pea vakai, naʻe ʻi ai ʻae ākonga ʻe tokotaha, ko Timote hono hingoa, ko e tama ʻae fefine Siu, naʻe tui ka ko ʻene tamai ko e Kiliki:

2 Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.

Pea naʻe fakaongolelei ia ʻe he kāinga ʻi Lisita mo ʻIkoniume.

3 Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.

Pea naʻe loto ʻa Paula ke na ō mo ia; pea ne ʻave ʻo kamu ia, koeʻuhi ko e kakai Siu naʻe nofo ʻi he ngaahi potu ko ia: he naʻa nau ʻilo kotoa pē ko ʻene tamai ko e Kiliki.

4 Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.

Pea ʻi heʻenau ʻalu ʻi he ngaahi kolo, naʻa nau tuku kiate kinautolu ʻae fono ʻaia naʻe fokotuʻu ʻe he kau ʻaposetolo mo e mātuʻa ʻi Selūsalema, ke nau fai.

5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.

Pea naʻe ʻāsili ai ʻae tuʻumaʻu ʻae ngaahi siasi ʻi he tui, pea naʻe fakatokolahi ʻakinautolu ʻi he ʻaho kotoa pē.

6 Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa.

Pea kuo ʻosi ʻa Filisia mo e fonua ko Kalētia ʻi heʻenau ʻalu, pea naʻe taʻofi ʻe he Laumālie Māʻoniʻoni ke ʻoua naʻa nau malangaʻaki ʻae folofola ʻi ʻEsia,

7 Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä.

Hili ʻenau aʻu ki Misia, naʻa nau fai kenau ō ki Pitinia: ka naʻe taʻofi ʻakinautolu ʻe he Laumālie.

8 Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.

Pea kuo tukuange ʻa Misia, naʻa nau ʻalu hifo ki Taloasi.

9 Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä".

Pea naʻe hā mai ha meʻa kia Paula ʻi he poʻuli; naʻe tuʻu mai ʻae tangata Masitōnia, ʻo kole kiate ia, ʻo pehē, “Haʻu ki Masitōnia, ʻo tokoni mai kiate kimautolu.”

10 Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia.

Pea hili ʻene mamata ki he meʻa hā mai, naʻa mau ʻahiʻahi ke ō leva ki Masitōnia, pea mau mātuʻaki ʻilo loto kuo ui ʻe he ʻEiki ke mau malangaʻaki ʻae ongoongolelei kiate kinautolu.

11 Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin,

Pea kuo mau tuku folau mei Taloasi, pea mau lā taha ki Samotesia, pea ʻi he ʻaho naʻa na feholoi ki Neapoli;

12 ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä.

Pea mei ai ki Filipai, ʻaia ko e kolo lahi ʻi he potu ko ia ʻo Masitōnia, pea ko e kolo fakaLoma: pea naʻa mau nofo ʻi he kolo ko ia ʻi he ʻaho niʻihi.

13 Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.

Pea naʻa mau ʻalu ʻi he ʻaho Sāpate ki he tuaʻā kolo ki he veʻe vaitafe, ko e potu naʻe faʻa fai ai ʻae lotu; pea naʻa mau nonofo, ʻo lea ki he kau fefine naʻe feʻaluʻaki ai.

14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.

Pea naʻe fanongo ʻae tokotaha, ko e fefine naʻe fakatau meʻa kulokula, ʻaia naʻe hingoa ko Litea, pea ko e faʻa lotu ia ki he ʻOtua, mei he kolo ko Taiataila; pea naʻe matala ʻe he ʻEiki hono loto, ke ne tokanga ki he ngaahi meʻa naʻe leaʻaki ʻe Paula.

15 Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.

Pea kuo papitaiso ia, mo hono fale, pea ne kole, ʻo pehē mai, “Kapau ʻoku mou pehē moʻoni, ʻoku ou tui moʻoni ki he ʻEiki, mou haʻu ki hoku fale, ʻo nofo ai.” Pea naʻa ne fakaafe ʻakimautolu.

16 Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.

Pea pehē, ʻi heʻemau ʻalu ange ki he lotu, naʻe fakafetaulaki mai kiate kimautolu ha taʻahine kaunanga naʻe ʻulusino ai ʻae laumālie kikite, pea naʻe lahi ʻae koloa naʻe maʻu ʻe heʻene kau matāpule ʻiate ia, ʻi heʻene kikite [loi];

17 Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".

Ko ia ia naʻe muimui ʻia Paula mo kimautolu, ʻo pehē ʻene kalanga, “Ko e kau tamaioʻeiki ʻae kau tangata ni ʻae ʻOtua fungani māʻolunga, pea ʻoku nau fakahā mai kiate kitautolu ʻae hala ʻoe moʻui.”

18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.

Pea ʻaho lahi mo ʻene fai pehē pe. Pea kuo mamahi ai ʻa Paula, pea tafoki ia ki mui, ʻo ne pehē ki he laumālie, “ʻOku ou fekau kiate koe, ʻi he huafa ʻo Sisu Kalaisi, ke ke ʻalu kituʻa ʻiate ia.” Pea ne ʻalu kituʻa ia ʻi he feituʻulaʻā pē ko ia.

19 Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen.

Pea kuo ʻilo ʻe heʻene kau matāpule kuo ʻosi ai ʻenau maʻumeʻa, pea nau puke ʻa Paula mo Sailosi, ʻo toho ki he potu fakatau, ki he kau fakamaau,

20 Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia

Pea ʻomi ʻakinaua ki he kau pule, mo nau pehē, “Ko e Siu ʻae ongo tangata ni, pea ʻoku na veuveuki lahi ʻetau kolo,

21 ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia".

‌ʻo na ako ʻaki ʻae meʻa ʻoku ʻikai ngofua ke tau tui ki ai, pe fai, he ko e kakai Loma ʻakitautolu.”

22 Ja kansakin nousi heitä vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla.

Pea feʻohofi ʻae kakai kiate kinaua: pea naʻe haehae honau kofu ʻe he kau pule, mo fekau ke haha [ʻakinaua].

23 Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.

Pea ʻosi ʻenau haha ʻo lahi ʻakinaua, naʻa nau tuku ʻakinaua ki he fale fakapōpula, mo nau fekau ki he leʻo ke ne leʻohi maʻu ʻakinaua:

24 Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.

Pea ʻi heʻene maʻu ʻae fekau ko ia, naʻa ne fakahū ʻakinaua ki he fale fakapōpula ʻi loto, pea ne fakamaʻu hona vaʻe ki he ʻakau.

25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.

Pea ʻi he tuʻuapō mālie, naʻe lotu mo hiva fakafetaʻi ki he ʻOtua ʻa Paula mo Sailosi, pea naʻe fanongo ʻae kau pōpula kiate kinaua.

26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.

Pea fakafokifā naʻe ai ʻae mofuike lahi, ʻaia naʻe ngaueue ai ʻae tuʻunga ʻoe fale fakapōpula: pea naʻe ava leva ʻae matapā kotoa pē, pea movete ʻae haʻi ʻonautolu taki taha kotoa pē.

27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.

Pea ʻi he ʻā ʻae leʻo ʻoe fale fakapōpula mei heʻene mohe, pea ne mamata kuo ava ʻae matapā ʻoe fale fakapōpula, naʻa ne unuhi ʻae heletā ke tāmateʻi ʻaki ia, he naʻa ne mahalo kuo feholaki ʻae kau pōpula.

28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä".

Ka naʻe kalanga ʻaki ʻe Paula ʻae leʻo lahi, ʻo pehē, “ʻOua naʻa ke fai ha kovi kiate koe: he ʻoku mau kātoa ʻi heni.”

29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.

Pea naʻe toki ui ʻe ia ke ʻomi ha maama, pea ʻoho ia ki loto, pea haʻu tetetete, ʻo fakatōmapeʻe ʻi he ʻao ʻo Paula mo Sailosi,

30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"

‌ʻO ne ʻomi ʻakinaua kituʻa, mo ne pehē, “Ongo ʻeiki, ko e hā te u fai ke u moʻui ai?”

31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

Pea naʻa na pehē, “Tui ki he ʻEiki ko Sisu Kalaisi, pea te ke moʻui, mo ho fale.”

32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.

Pea ne na leaʻaki ʻae folofola ʻae ʻEiki kiate ia, mo kinautolu kotoa pē ʻi hono fale.

33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.

Pea naʻa ne ʻave ʻakinaua, ʻo fufulu hona lavea ʻi he feituʻupō pe ko ia; pea naʻe papitaiso ia, pea mo hono fale kotoa pē.

34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.

Pea kuo ne ʻomi ʻakinaua ki hono fale, pea ne tuku ʻae meʻakai kiate kinaua, pea fiefia ia, mo ne tui ki he ʻOtua, ʻaia mo hono fale kotoa pē.

35 Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä irti ne miehet".

Pea pongipongi ai, naʻe fekau ʻe he kau pule ʻae kau tangata fekau, ke nau pehē, “Tuku ke ō ʻae ongo tangata na.”

36 Niin vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa".

Pea tala atu ia ʻe he leʻo ʻoe fale fakapōpula kia Paula, “Kuo fekau mai ʻe he kau pule ke tukuange ʻakimoua pea ko ia ke mo ō, pea ʻalu ʻi he fiemālie.”

37 Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nytkö he salaa ajaisivat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos."

Ka naʻe pehē ʻe Paula kiate kinautolu, “Ko e ongo Loma ʻakimaua, pea kuo nau haha fakahā mo taʻefakamaau ʻakimaua, mo lī ki he fale fakapōpula: pea ʻoku nau kapusi fakafufū eni ʻakimaua? ʻE ʻikai; kae haʻu pē ʻakinautolu ʻo ʻave ʻakimaua kituʻa.”

38 Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia,

Pea naʻe tala ʻe he kau tangata fekau ʻae lea ni ki he kau pule: pea naʻa nau manavahē ʻi heʻenau fanongo ko e ongo Loma ʻakinaua.

39 ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista.

Pea naʻa nau haʻu ʻo kole kiate kinaua, mo ʻomi ʻakinaua kituʻa, pea kole ke na ō ʻi he kolo.

40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.

Pea naʻa na omi mei he fale fakapōpula, ʻo na ō kia Litea: pea hili ʻenau feʻiloaki mo e kāinga, mo fakafiemālieʻi ʻakinautolu, naʻa na fononga atu.