Teot 16
1 Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.
Then he came to Derbe and Lystra: and behold there was a certain disciple there, named Timothy, the son of a believing Jewess, but of a Grecian father.
2 Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.
Who was well spoken of by the brethren at Lystra and Iconium:
3 Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.
wherefore Paul was desirous that he should go forth with him, and took and circumcised him because of the Jews that were in those parts; for they all knew that his father was a Greek.
4 Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.
And as they passed through the cities, they delivered to them the decrees that had been made by the apostles and elders at Jerusalem.
5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.
And so the churches were established in the faith, and increased in number daily.
6 Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa.
And when they had passed through Phrygia and Galatia, being forbidden by the holy Spirit to preach the word in Asia, they came to Mysia, and endeavoured to go to Bithynia:
7 Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä.
but the Spirit suffered them not.
8 Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.
So they passed by Mysia, and came down to Troas.
9 Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä".
And Paul saw a vision in the night, There stood a certain man of Macedonia, intreating him and saying, Come over into Macedonia and help us.
10 Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia.
And as soon as he had seen the vision, immediately we endeavoured to depart into Macedonia, concluding that the Lord called us to preach the gospel to them.
11 Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin,
Therefore we set sail from Troas, and came in a direct course to Samothracia, and the day following to Neapolis;
12 ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä.
and from thence to Philippi, which is the chief city of that part of Macedonia, and a Roman colony. And we staid some time in this city.
13 Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
And on the sabbath-day we went out of the city to a river-side, where there used to be prayer: and we sat down and preached to the women that resorted thither.
14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
And a certain woman named Lydia, a purple-seller of the city of Thyatira, who worshipped God, heard us: whose heart the Lord opened to attend to the things that were spoken by Paul.
15 Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.
And when she was baptized and her family, she requested us, saying, If ye have judged me to be faithful to the Lord, come into my house, and lodge there. And she constrained us.
16 Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.
Now as we were going to the place of prayer, there met us a young woman that had a spirit of divination, who brought her masters much gain by soothsaying.
17 Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".
She following Paul and us, cried out, saying, These men are the servants of the most high God, who shew us the way of salvation.
18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.
And this she did for many days. But Paul being grieved, turned and said to the spirit, I command thee in the name of Jesus Christ to come out of her.
19 Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen.
And he came out that instant. And when her masters saw, that the hope of their gain was gone, they seized on Paul and Silas, and dragged them into the court to the magistrates.
20 Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia
And when they brought them to the governors, they said, These men cause great disturbance in our city, for they are Jews, and teach customs,
21 ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia".
which it is not lawful for us to receive, nor practise, who are Romans.
22 Ja kansakin nousi heitä vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla.
And the populace rose up together against them: and the officers stripped off their clothes, and ordered them to be scourged.
23 Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.
And when they had given them many stripes, they cast them into prison, charging the jailor to keep them safely.
24 Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.
Who having received such a charge, thrust them into the inner prison and fastened their feet in the stocks.
25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
Now in the middle of the night Paul and Silas were praying and singing praises to God, and the prisoners heard them.
26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
And on a sudden there was a great earthquake, so that the foundations of the prison were shaken; and immediately all the doors were opened, and every one's bonds were loosed.
27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
The jailor waking, and seeing the prison-doors open, drew his sword and was going to kill himself, thinking that the prisoners were fled.
28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä".
But Paul cried with a loud voice, saying, Do thyself no harm: for we are all here.
29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
Then he called for lights, and sprang in, and being in a tremor fell down before Paul and Silas:
30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
and bringing them out, he said, Sirs, what must I do to be saved?
31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
And they said, Believe on the Lord Jesus Christ, and thou shalt be saved, and thine house.
32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
And they spake unto him the word of the Lord, and to all in his family.
33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
And he took them at that very time of the night, and bathed their stripes: and was baptized, he and all his immediately after.
34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
And he brought them into his house, and spread a table for them, and rejoiced, believing in God with all his household.
35 Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä irti ne miehet".
And when it was the day the governors sent the serjeants, saying, Let those men go.
36 Niin vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa".
And the jailor told these words to Paul, saying, the governors have sent orders, that you should be discharged; now therefore depart, and go in peace.
37 Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nytkö he salaa ajaisivat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos."
But Paul said unto them, They have publicly beaten us, uncondemned, and Romans, and cast us into prison, and do they now turn us out privately? No verily, let them come themselves and fetch us out.
38 Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia,
And the serjeants reported these words to the governors: and they were afraid when they heard that they were Romans.
39 ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista.
And they came and intreated them, and when they had brought them out, they desired them to leave the city.
40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.
And when they were come out of the prison, they went into the house of Lydia: and seeing the brethren, they comforted them, and departed.
