Teot 16
1 Niin hän saapui myös Derbeen ja Lystraan. Ja katso, siellä oli eräs opetuslapsi, nimeltä Timoteus, joka oli uskovaisen juutalaisvaimon poika, mutta isä oli kreikkalainen.
Paul went on to Derbe and Lystra, and behold, a disciple named Timothy was there. He was the son of a Jewish woman who was a believer, but his father was a Greek.
2 Hänestä veljet, jotka olivat Lystrassa ja Ikonionissa, todistivat hyvää.
He was well spoken of by the brothers in Lystra and Iconium.
3 Paavali tahtoi häntä mukaansa matkalle ja otti hänet ja ympärileikkasi hänet juutalaisten tähden, joita oli niillä paikkakunnilla; sillä kaikki tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.
Paul wanted this man to go on with him, so he took him and circumcised him because of the Jews who were in those places, for they all knew that his father was a Greek.
4 Ja sitä mukaa kuin he vaelsivat kaupungista kaupunkiin, antoivat he heille noudatettaviksi ne säädökset, jotka apostolit ja Jerusalemin vanhimmat olivat hyväksyneet.
As they went through the cities, they delivered the decisions that had been reached by the apostles and the elders in Jerusalem for the Gentile believers to obey.
5 Niin seurakunnat vahvistuivat uskossa ja saivat päivä päivältä yhä enemmän jäseniä.
So the churches were strengthened in the faith and increased in number every day.
6 Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa.
Then Paul and his companions went through Phrygia and the region of Galatia, having been forbidden by the Holy Spirit from speaking the word in Asia.
7 Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä.
When they reached Mysia, they tried to go on toward Bithynia, but the Spirit did not allow them.
8 Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen.
So passing by Mysia, they went down to Troas.
9 Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä".
During the night Paul had a vision. A Macedonian man was standing there, urging him, “Come over to Macedonia and help us!”
10 Ja kun hän oli nähnyt sen näyn, niin me kohta tahdoimme päästä lähtemään Makedoniaan, sillä me käsitimme, että Jumala oli kutsunut meitä julistamaan heille evankeliumia.
After Paul saw the vision, we immediately endeavored to go on to Macedonia, concluding that the Lord had called us to preach the gospel to them.
11 Kun nyt olimme purjehtineet Trooaasta, kuljimme suoraan Samotrakeen, ja seuraavana päivänä Neapoliin,
So we set sail from Troas and followed a straight course to Samothrace, and on the next day we went to Neapolis.
12 ja sieltä Filippiin, joka on ensimmäinen kaupunki siinä osassa Makedoniaa, siirtokunta. Siinä kaupungissa me viivyimme muutamia päiviä.
From there we went on to Philippi, which is a Roman colony and a leading city of that district of Macedonia. We stayed in that city for several days.
13 Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille.
On the Sabbath day we went outside the city to a riverside, where it was customary for there to be prayer. We sat down and began speaking to the women who had gathered together.
14 Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
One of those listening to us was a woman named Lydia. She was a worshiper of God from the city of Thyatira and a seller of purple cloth. The Lord opened her heart to respond to what Paul was saying.
15 Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: "Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä". Ja hän vaati meitä.
After she was baptized, along with her household, she urged us, “If you have judged me to be faithful to the Lord, come stay at my house.” And she persuaded us to do so.
16 Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan.
One day, as we were on our way to prayer, we were met by a slave girl who had a spirit of divination. She had brought her masters much profit by fortune-telling.
17 Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien".
She followed along behind Paul and us and kept crying out, “These men are servants of the Most High God, who proclaim to us a way of salvation.”
18 Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.
She kept on doing this for many days, and Paul became so annoyed that he turned and said to the spirit, “I command yoʋ in the name of Jesus Christ to come out of her.” And it came out that very hour.
19 Mutta kun hänen isäntänsä näkivät, että tulojen toivo oli heiltä kadonnut, ottivat he Paavalin ja Silaan kiinni ja vetivät heidät torille hallitusmiesten eteen.
When her masters saw that their hope for profit was gone, they seized Paul and Silas, dragged them to the marketplace, and set them before the authorities.
20 Ja vietyänsä heidät päällikköjen eteen he sanoivat: "Nämä miehet häiritsevät meidän kaupunkimme rauhaa; he ovat juutalaisia
After bringing them to the magistrates, they said, “These men are seriously disturbing our city. They are Jews,
21 ja opettavat tapoja, joita meidän ei ole lupa omaksua eikä noudattaa, koska me olemme roomalaisia".
and they are proclaiming customs that are not lawful for us as Romans to accept or practice.”
22 Ja kansakin nousi heitä vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla.
The crowd rose up together against them, and the magistrates tore their garments off them and ordered them to be beaten with rods.
23 Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä.
After inflicting many blows upon them, they threw them into prison, ordering the jailer to keep them under close guard.
24 Sellaisen käskyn saatuaan tämä heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun.
When he received this order, he put them in the inner prison and fastened their feet in the stocks.
25 Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
About midnight Paul and Silas were praying and singing hymns to God, and the prisoners were listening to them.
26 Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
Suddenly there was a great earthquake, so that the foundations of the prison were shaken. Immediately all the doors opened, and all the chains came loose.
27 Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
Then the jailer was awakened, and when he saw that the doors of the prison were open, he drew his sword and was about to kill himself, assuming that the prisoners had escaped.
28 Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä".
But Paul cried out with a loud voice, “Do yoʋrself no harm, for we are all here.”
29 Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
Calling for lights, the jailer rushed in and fell down trembling before Paul and Silas.
30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
Then he brought them out and said, “Sirs, what must I do to be saved?”
31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".
They said, “Believe in the Lord Jesus Christ, and yoʋ will be saved, yoʋ and yoʋr household.”
32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
Then they spoke the word of the Lord to him and to everyone in his household.
33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
He then took them in that hour of the night and washed their wounds. Then he was baptized at once, along with his entire household.
34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.
After bringing Paul and Silas into his house, he set a meal before them. And he rejoiced, along with his entire household, because he had come to believe in God.
35 Päivän tultua päälliköt lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan: "Päästä irti ne miehet".
When daybreak came, the magistrates sent their officers, saying, “Release those men.”
36 Niin vanginvartija ilmoitti tämän Paavalille sanoen: "Päälliköt ovat lähettäneet sanan, että teidät on päästettävä irti; lähtekää siis nyt ulos ja menkää rauhassa".
So the jailer reported these words to Paul, saying, “The magistrates have sent orders for you to be released. Therefore come out now and go in peace.”
37 Mutta Paavali sanoi heille: "He ovat julkisesti, vieläpä ilman tuomiota, ruoskineet meitä, jotka olemme Rooman kansalaisia, ja ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nytkö he salaa ajaisivat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos."
But Paul said to them, “They beat us in public without a trial, even though we are Roman citizens, and they threw us into prison. And now they are sending us away secretly? Certainly not! Rather, let them come and escort us out themselves.”
38 Ja oikeudenpalvelijat kertoivat ne sanat päälliköille; niin nämä peljästyivät kuullessaan heidän olevan roomalaisia,
So the officers reported these words to the magistrates, and the magistrates were afraid when they heard that the men were Roman citizens.
39 ja he tulivat ja suostuttelivat heitä ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista.
So they came and spoke to them in a conciliatory manner. As they escorted them out, they begged them to leave the city.
40 Niin he lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät pois.
So Paul and Silas came out of the prison and went to Lydia's house. And after seeing the brothers and encouraging them, they departed.
