2 Tessalonikalaisille 2
1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
I ⱪerindaxlar, Rǝbbimiz Əysa Mǝsiⱨning ⱪayta kelixi, xundaⱪla bizning Uning bilǝn bir yǝrgǝ jǝm ⱪiliniximiz toƣrisida silǝrdin xuni ɵtünümizki,
2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
Əgǝr silǝr «mǝlum roⱨtin kǝlgǝn wǝⱨiy»din bolsun, birsining sɵz-tǝlimidin bolsun yaki «bizning namimizda» yezilƣan mǝlum hǝtlǝrdin bolsun «Rǝbning küni yetip kǝldi» degǝn sɵzni anglisanglar, jiddilixip ⱨoduⱪup kǝtmǝnglar yaki dǝkkǝ-dükkigǝ qüxmǝnglar!
3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
Bu ixlarda ⱨǝrⱪandaⱪ adǝmning ⱨǝrⱪandaⱪ usul bilǝn silǝrni aldixiƣa yol ⱪoymanglar; qünki awwal «[qong] yenix» bolup, andin «gunaⱨiy adǝm», yǝni «ⱨalakǝtkǝ mǝⱨkum ⱪilinƣuqi adǝm» axkarilanmiƣuqǝ, axu kün kǝlmǝydu.
4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Xu adǝm huda dǝp atalƣanƣa yaki kixilǝr qoⱪunidiƣan ⱨǝrⱪandaⱪ nǝrsilǝrgǝ ⱪarxi qiⱪip, ɵzini ⱨǝmmidin üstün ⱪilip kɵrsitidu; u xundaⱪ ⱪilip Hudaning ibadǝthanisida olturuwelip, ɵzini Huda dǝp kɵrsitip jakarlaydu.
5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
Mǝn silǝr bilǝn billǝ bolƣan waⱪtimda bularni silǝrgǝ eytⱪinim esinglarda bardu?
6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
Wǝ uning bǝlgilǝngǝn waⱪti-saiti kǝlmigüqǝ axkarilanmasliⱪi üqün, nemining uni tosup turuwatⱪanliⱪi silǝrgǝ mǝlum.
7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
Qünki «ⱪanunni yoⱪatⱪuqi sirliⱪ küq» alliⱪaqan yoxurun ⱨǝrikǝt ⱪilmaⱪta; lekin bu ixlarni ⱨazirqǝ tosup keliwatⱪan birsi bardur; U otturidin qiⱪⱪuqǝ xundaⱪ tosuⱪluⱪ peti turidu;
8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
andin axu «ⱪanunni yoⱪatⱪuqi» axkarilinidu; biraⱪ Rǝb Əysa aƣzidiki nǝpisi bilǝnla uni yutuwetidu, kǝlgǝn qaƣdiki parlaⱪ nuri bilǝn uni yoⱪ ⱪiliwetidu.
9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
«Ⱪanunni yoⱪatⱪuqi»ning mǝydanƣa qiⱪixi Xǝytanning pǝntliri bilǝn bolidu, u ⱨǝr türlük küq-ⱪudrǝt, mɵjizǝ wǝ yalƣan karamǝtlǝrni kɵrsitip,
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
ⱨalakǝtkǝ yüzlǝngǝnlǝrni azduridiƣan ⱨǝrhil ⱪǝbiⱨ ⱨiylǝ-mikirlǝrni ixlitidu. Ularning ⱨalakǝt aldida turuwatⱪanliⱪining sǝwǝbi ɵzlirini nijatⱪa yetǝklǝydiƣan ⱨǝⱪiⱪǝtni sɵymǝy, uningƣa ⱪǝlbidin orun bǝrmǝslikidindur.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
Xu sǝwǝbtin, Huda ularƣa yalƣanqiliⱪⱪa ixǝnsun dǝp ⱨǝⱪiⱪǝttin qǝtnitidiƣan bir küq ǝwǝtidu.
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
Nǝtijidǝ, ⱨǝⱪiⱪǝtkǝ ixǝnmǝy, bǝlki ⱪǝbiⱨlikni hursǝnlik dǝp bilgǝnlǝrning ⱨǝmmisi jazaƣa mǝⱨkum ⱪilinidu.
13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
Lekin, ǝy, Rǝb sɵygǝn ⱪerindaxlar, biz silǝr üqün ⱨǝrdaim Hudaƣa tǝxǝkkür eytiximizƣa toƣra keliduki, Huda Roⱨning wasitisidǝ pak-muⱪǝddǝs ⱪilinixinglar wǝ ⱨǝⱪiⱪǝtkǝ ixinixinglar arⱪiliⱪ silǝrni nijatⱪa erixixkǝ muⱪǝddǝmdila talliwaldi.
14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
U biz yǝtküzgǝn hux hǝwǝr arⱪiliⱪ silǝrni xu nijatⱪa, yǝni Rǝbbimiz Əysa Mǝsiⱨning xan-xǝripigǝ erixixkǝ qaⱪirdi.
15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
Xuning üqün, ǝy ⱪerindaxlar, tapan tirǝp turunglar, biz silǝrgǝ eƣizqǝ yaki hǝt arⱪiliⱪ yǝtküzgǝn tǝlimni qing tutunglar!
16 Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, (aiōnios g166)
Əmdi Rǝbbimiz Əysa Mǝsiⱨning Ɵzi wǝ bizni sɵygǝn, meⱨir-xǝpⱪǝt bilǝn mǝnggülük riƣbǝt-tǝsǝlli ⱨǝm güzǝl ümid ata ⱪilƣan Huda’Atimiz (aiōnios g166)
17 lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.
ⱪǝlbinglarni riƣbǝtlǝndürgǝy ⱨǝmdǝ silǝrni ⱨǝrbir güzǝl ix ⱪilixta, ⱨǝrbir yahxi sɵzlǝrni yǝtküzüxtǝ küqlǝndürgǝy!
