2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Pea naʻe lea ʻaki ʻe Tevita kia Sihova ʻae ngaahi lea ʻoe hiva ni ʻi he ʻaho naʻe fakamoʻui ai ia ʻe Sihova mei he nima ʻo hono fili kotoa pē, pea mei he nima ʻo Saula: ʻo ne pehē,
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Ko hoku makatuʻu ʻa Sihova, mo ʻeku kolo, mo hoku fakamoʻui;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Ko e ʻOtua ʻo hoku mālohi; ko ia te u falala ki ai: ko hoku fakaū, mo e mālohi ʻo ʻeku moʻui, ko hoku fale māʻolunga, mo hoku hūfanga, mo hoku fakamoʻui; ʻoku ke fakahaofi au mei he fakamālohiʻi.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Te u ui kia Sihova ʻaia ʻoku taau mo ia ʻae fakafetaʻi: pea ʻe pehē ʻae fakamoʻui au mei hoku ngaahi fili.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
ʻI heʻene kāpui au ʻe he ngaahi mamahi ʻoe mate, naʻe fakamanavahēʻi au ʻe he lōmaki mai ʻae kau tangata angakovi;
Naʻe kāpui au ʻe he ngaahi mamahi ʻoe faʻitoka; naʻe talia au ʻe he ngaahi tauhele ʻoe mate (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
ʻI heʻeku mamahi naʻaku ui kia Sihova, mo tangi ki hoku ʻOtua: pea naʻa ne fanongo ki hoku leʻo mei hono faletapu, pea naʻe aʻu atu ʻa ʻeku tangi ki hono fofonga.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Naʻe toki ngalulu ai ʻa māmani mo tetetete; naʻe ngaue mo lulululu ʻae tuʻunga ʻoe langi, koeʻuhi ko ʻene houhau.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Naʻe ʻalu hake ʻae kohu mei hono fofonga, pea naʻe keina ʻe he afi mei hono ngutu; naʻe tutu ʻaki ia ʻae fefie.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Naʻa ne ofeʻi hifo foki ʻae ngaahi langi ʻo ne hāʻele hifo: pea naʻe ʻi hono lalo vaʻe ʻae poʻuli.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Pea naʻa ne heka ki he selupi, pea puna; pea naʻe hā mai ia ʻi he kapakau ʻoe matangi.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Pea naʻa ne ngaohi ʻae fakapoʻuli ko e fale ke tuʻu takatakai ʻiate ia, ko e ngaahi vai fakapoʻuli, mo e ngaahi ʻao matolu ʻoe langi.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Ko e meʻa ʻi he uloulo ʻi hono ʻao naʻe tutu ai ʻae fefie ʻoe afi.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Naʻe mana ʻa Sihova mei he langi, pea naʻe fakaongo atu ʻe he Toko Taha Māʻolunga ʻa hono leʻo.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Pea naʻa ne fanaʻi atu ʻae ngaahi ngahau, mo fakamovetevete ʻakinautolu ko e ʻuhila ke veuveuki kinautolu.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Pea naʻe ha hake ʻae tokaʻanga ʻoe tahi, naʻe fakahāhā mai ʻae ngaahi tuʻunga ʻo māmani, ʻi he valokia mai ʻa Sihova, mo e ʻuʻulu mai ʻae mānava ʻo hono fofonga.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Naʻa ne fekau mei ʻolunga, ʻo ne puke au; naʻa ne toʻo atu au mei he ngaahi vai lahi;
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Naʻa ne fakamoʻui au mei hoku fili mālohi, pea meiate kinautolu naʻe fehiʻa kiate au: he naʻa nau mālohi fau kiate au.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Naʻa nau talia au ʻi he ʻaho ʻo ʻeku tuʻutāmaki, ka ko Sihova ko hoku falalaʻanga.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Naʻa ne ʻomi foki au ki he potu ʻataʻatā: naʻa ne fakamoʻui au, koeʻuhi ko ʻene fiemālie ʻiate au.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Naʻe totongi au ʻe Sihova ʻo fakatatau mo ʻeku māʻoniʻoni: ʻo hangē ko e maʻa ʻo hoku nima kuo pehē ʻa ʻene totongi kiate au.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
He kuo tauhi ʻeau ʻae hala ʻo Sihova, pea kuo ʻikai te u mahuʻi ʻi he angakovi mei hoku ʻOtua.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
He naʻe ʻi hoku ʻao ʻa ʻene ngaahi fono kotoa pē: pea ko ʻene ngaahi fekau naʻe ʻikai te u ʻalu kehe mo ia.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Naʻaku angatonu foki ʻi hono ʻao, pea kuo u taʻofi au mei heʻeku hia ʻaʻaku.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Ko ia kuo totongi au ʻe Sihova ʻo fakatatau mo ʻeku māʻoniʻoni: ʻo fakatatau mo ʻeku maʻa ʻi hono ʻao.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Kiate ia ʻoku ʻaloʻofa ongongofua te ke fakahā ʻe koe ʻae ʻaloʻofa, pea ki he tangata angatonu te ke fakahā koe ko e angatonu.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Kiate ia ʻoku angamaʻa te ke fakahā koe ki ai ko e angamaʻa; pea ko ia ʻoku angamamili, te ke fangatua mo ia.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Pea te ke fakamoʻui ʻae kakai ʻoku mamahi: ka ʻoku ʻafio ʻe ho fofonga ki he kakai fielahi, koeʻuhi ke hifo ʻakinautolu ki lalo.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
He ko hoku maama ʻa koe, ʻE Sihova pea ʻe fakamaama ʻe Sihova ʻa ʻeku fakapoʻuli.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
He ko e meʻa ʻiate koe kuo u motuhi ai ha vāhenga tau: pea ko e meʻa ʻi hoku ʻOtua kuo u puna atu ai ʻi ha ʻā.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Ko e ʻOtua, ʻoku haohaoa hono hala ʻoʻona: kuo ʻahiʻahiʻi ʻae folofola ʻa Sihova: ko e ungaʻanga ia kiate kinautolu kotoa pē ʻoku falala kiate ia.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
He ko hai ʻoku ʻOtua ka ko Sihova pe? Pea ko hai ko e makatuʻu, ka ko hotau ʻOtua pe?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Ko e ʻOtua ko hoku mālohi fakamoʻomoʻoni: pea ʻoku ne fakaʻataʻatā ʻa hoku ʻaluʻanga.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
ʻOku ne fakatatau ʻa hoku vaʻe ke hangē ko e [vaʻe ]ʻoe ʻanitelope; pea ʻoku ne fakaheka au ki hoku ngaahi potu māʻolunga.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
ʻOku ne akoʻi ʻa hoku nima ki he tau; ko ia ʻoku faʻa fesiua ai ha kaufana ukamea ʻi hoku nima.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Kuo ke foaki foki kiate au ʻae fekau ʻo hoʻo fakamoʻui: pea ko e meʻa ʻi hoʻo angaʻofa kuo u hoko ai ʻo lahi.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Kuo ke fakaʻataʻatā ʻae ʻaluʻanga ʻi lalo ʻiate au; ko ia naʻe ʻikai hekea ai ʻa hoku vaʻe.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Kuo u tulia ʻa hoku ngaahi fili, mo fakaʻauha kinautolu; pea naʻe ʻikai te u toe tafoki kaeʻoua ke u fakaʻosiʻosi ʻakinautolu.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Pea kuo u fakaʻosiʻosi kinautolu, mo fakakafoʻi kinautolu, ke ʻoua naʻa nau faʻa tuʻu hake: ʻio, kuo nau hinga ki hoku lalo vaʻe.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
He ko koe kuo ke fakakofuʻaki au ʻoe mālohi ki he tau: ko kinautolu naʻe tutuʻu hake ke tauʻi au kuo ke fakamapelu hifo kinautolu kiate au.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Kuo ke foaki foki kiate au ʻae kia ʻo hoku ngaahi fili, koeʻuhi ke u fakaʻauha kinautolu ʻoku fehiʻa kiate au.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Naʻa nau sio ka naʻe ʻikai ha tokotaha ke fakamoʻui; pea kia Sihova, ka naʻe ʻikai te ne talia kinautolu.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Pea naʻaku toki haha fakaikiiki ʻakinautolu ke tatau mo e efu ʻoe kelekele, naʻaku malakaki kinautolu ʻo hangē ko e pelepela ʻoe hala, pea u fakamovetevete atu ʻakinautolu.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Kuo ke fakahaofi foki au mei he fetauʻaki ʻa hoku kakai, kuo ke maluʻi au ke ʻulutukua kiate au ʻae hiteni: ʻe tauhi kiate au ha kakai naʻe ʻikai te u ʻiloa.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
ʻE fakamoʻulaloa kiate au ʻae fānau ʻoe kakai muli, ʻekinautolu pe: ʻoka nau ka fanongo leva, tenau talangofua kiate au.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
ʻE fakaʻaʻau ke mole atu ʻae kakai muli, pea tenau manavahē mei honau toitoiʻanga.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
ʻOku moʻui ʻa Sihova; pea ke monūʻia ʻa hoku makatuʻu; pea ke fakamāʻolunga hake ʻae ʻOtua ʻoe makatuʻu ʻo hoku fakamoʻui.
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
Ko e ʻOtua ia ʻaia ʻoku fai ʻae totongi maʻaku, mo ne fakamoʻulaloa ʻae kakai kiate au,
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Mo ne ʻomi au mei he lotolotonga ʻo hoku ngaahi fili: ko koe foki kuo ke hiki hake au ke u māʻolunga hake ʻiate kinautolu naʻe tutuʻu hake kiate au: kuo ke fakamoʻui au mei he tangata ʻoku fai fakamālohi.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Ko ia te u tuku ai ʻae fakafetaʻi kiate koe, ʻE Sihova, ʻi he haʻohaʻonga ʻoe hiteni, pea te u hivaʻaki ʻae fakafetaʻi ki ho huafa.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Ko e fale māʻolunga [ia ]ʻoe fakamoʻui maʻa ʻene tuʻi: pea ʻoku [ne ]fakahā ʻae ʻaloʻofa kiate ia kuo ne pani [ʻaki ʻae lolo], kia Tevita, pea ki hono hako, ʻo taʻengata.
