2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Och David talade för Herranom denna visones ord, den tid då Herren hade hulpit honom ifrån alla hans fiendars hand, och ifrå Sauls hand;
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Och sade: Herren är min klippa, och min borg, och min Frälsare.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Gud är min tröst, på honom vill jag trösta; min sköld och mine helsos horn; mitt beskärm, och min tillflykt, min Frälsare, du som mig hjelper ifrån orätt.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Jag vill lofva och åkalla Herran, så blifver jag ifrå mina fiendar förlossad.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Ty dödsens förderf hade omhvärft mig; och Belials bäcker hade förskräckt mig.
Helvetes band omhvärfde mig; och dödsens snaror öfverföllo mig. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
När jag bedröfvad är, vill jag åkalla Herran, och ropa till min Gud, så hörer han mina röst utaf sitt tempel; och mitt rop kommer för honom i hans öron.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Jorden bäfvade och skalf; himmelens grundvalar hafva sig rört, och gifvit sig, då han var vred.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Rök gick upp utaf hans näso, och förtärande eld utaf hans mun; så att det ljungade deraf.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Himmelen böjde han, och steg neder; och mörker var under hans fötter.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Och han steg på Cherub, och flög, och syntes på vädrens vingar.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Hans tjäll kringom honom var mörker, och svart tjockt moln.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Af skenet för honom brann det med ljungande.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Herren dundrade af himmelen; och den Högste lät utgå sitt dunder.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Han sköt sina pilar, och förströdde dem; han lät ljunga, och förskräckte dem.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Då såg man vattnet uppvälla; och jordenes grund vardt blottad genom Herrans straff, och genom hans näsos anda och blåst.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Han sände utaf höjdene, och hemtade mig, och drog mig utu stor vatten.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Han frälste mig ifrå mina starka fiendar; ifrå mina hatare, som mig för mägtige voro;
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
De mig öfverföllo i mine olyckos tid; och Herren är min tröst vorden.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Han hafver utfört mig på rymdena. Han tog mig ut; förty han hade lust till mig.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Herren gör väl vid mig efter mina rättfärdighet; han betalar mig efter mina händers renhet.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Ty jag håller Herrans vägar, och är icke ogudaktig vorden emot min Gud.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Förty alla hans rätter hafver jag för ögon; och hans bud kastar jag icke ifrå mig.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Men jag är utan vank för honom, och bevarar mig för synd.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Derföre vedergäller mig Herren efter min rättfärdighet; efter min renhet för hans ögon.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Med de heliga äst du helig; med de fromma äst du from.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Med de rena äst du ren; och vid de afvoga ställer du dig afvog.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Ty du hjelper det elända folk; och med din ögon förnedrar du de höga.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Ty du, Herre, äst min lykta; Herren upplyser mitt mörker.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Förty med dig kan jag nederslå krigsfolk; och genom min Gud springa öfver muren.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Guds vägar äro utan brist; Herrans tal är genomluttradt; han är en sköld allom dem som hoppas till honom.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Ty hvilken är en Gud, utan Herren? Och hvilken är en tröst, utan vår Gud?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Gud styrker mig med kraft, och visar mig en väg utan brist.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Han gör mina fötter lika som hjortars; och sätter mig uppå mina höjder.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
Han lärer mina händer strida, och drifver mina armars kopparbåga.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Och du gifver mig dine helsos sköld; och när du förnedrar mig, gör du mig storan.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Du gör rum för mig till att gå, att mina fötter icke slinta.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Jag vill jaga efter mina fiendar, och förgöra dem; och vill icke omvända, tilldess jag gör en ända med dem.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Jag vill förgöra dem, och nederslå dem, och de skola icke stå mig emot; de måste falla under mina fötter.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Du kan omgjorda mig med kraft till strid; du kan kasta dem under mig, som sätta sig upp emot mig.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Du gifver mig mina fiendar på flyktena, att jag må förstöra dem som mig hata.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
De ropa, men der är ingen hjelpare; till Herran, men han svarar dem intet.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Jag skall sönderstöta dem såsom stoft på jordene; såsom träck uppå gatone skall jag göra dem till mull, och förströ dem.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Du hjelper mig ifrå det trätosamma folket; och bevarar mig till ett hufvud öfver Hedningarna. Det folk, som jag intet kände, skall tjena mig.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
De främmande barn försaka mig; men desse lyda mig med hörsam öron.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
De främmande barn äro försmäktade, och brytas i sina bojor.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Herren lefver, och lofvad vare min tröst; och varde upphöjd Gud, mine helsos tröst.
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
Gud, som gifver mig hämnden, och kastar folk under mig;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Han förer mig ut ifrå mina fiendar, och ifrå dem, som sätta sig emot mig, upphöjer du mig; och ifrå vrångvisa män frälsar du mig.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Derföre vill jag tacka dig, Herre, ibland Hedningarna, och dino Namne lofsjunga;
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Den der stor salighet bevisar sinom Konung; och gör väl med David sinom smorda, och med hans säd i evig tid.
