2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Y habló David al SEÑOR las palabras de este cántico, el día que el SEÑOR le había librado de la mano de todos sus enemigos, y de la mano de Saúl.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Y dijo: El SEÑOR es mi peña, y mi fortaleza, y mi libertador.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Dios es mi peñasco, en él confiaré; mi escudo, y el cuerno de mi salud; mi fortaleza, y mi refugio; mi salvador, que me librarás de violencia.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Invocaré al SEÑOR, digno de ser loado. Y seré salvo de mis enemigos.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Cuando me cercaron ondas de muerte, y arroyos de iniquidad me asombraron,
cuando las cuerdas del sepulcro me ciñieron, y los lazos de muerte me tomaron descuidado, (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
cuando tuve angustia, invoqué al SEÑOR, y clamé a mi Dios; y desde su santo templo él oyó mi voz; cuando mi clamor llegó a sus oídos.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
La tierra se removió, y tembló; los fundamentos de los cielos fueron movidos, y se quebrantaron, porque él se airó.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Subió humo de sus narices, y de su boca fuego consumidor, por el cual se encendieron carbones.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Y bajó los cielos, y descendió; una oscuridad debajo de sus pies.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Subió sobre el querubín, y voló; se apareció sobre las alas del viento.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Puso tinieblas alrededor de sí a modo de tabernáculos; aguas negras y espesas nubes.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Del resplandor de su presencia se encendieron ascuas ardientes.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
El SEÑOR tronó desde los cielos, y el Altísimo dio su voz;
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
arrojó saetas, y los desbarató; relampagueó, y los consumió.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Entonces aparecieron los manantiales del mar, y los fundamentos del mundo fueron descubiertos, a la reprensión del SEÑOR, al resoplido del aliento de su nariz.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Extendió su mano de lo alto, y me arrebató, y me sacó de las aguas impetuosas.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Me libró de fuertes enemigos, de aquellos que me aborrecían, los cuales eran más fuertes que yo.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Los cuales me tomaron descuidado en el día de mi calamidad; mas el SEÑOR fue mi bordón.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Me sacó a anchura; me libró, porque puso su voluntad en mí.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Me pagó el SEÑOR conforme a mi justicia; y conforme a la limpieza de mis manos, me dio la paga.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Porque yo guardé los caminos del SEÑOR; y no me aparté impíamente de mi Dios.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Porque delante de mí tengo todas sus ordenanzas; y atento a sus fueros, no me retiraré de ellos.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Y fui perfecto para con él, y me guardé de mi iniquidad.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Y me pagó el SEÑOR conforme a mi justicia, y conforme a mi limpieza delante de sus ojos.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Con el bueno eres bueno, y con el valeroso y perfecto eres perfecto;
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
con el limpio eres limpio, mas con el perverso eres adversario.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Y tú salvas al pueblo pobre; mas tus ojos están sobre los altivos, para abatirlos.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Porque tú eres mi lámpara, oh SEÑOR; el SEÑOR da luz a mis tinieblas.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Porque en ti rompí ejércitos, y con mi Dios pasé las murallas.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Dios, perfecto su camino; la palabra del SEÑOR purificada, escudo es de todos los que en él esperan.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Porque ¿qué Dios hay sino el SEÑOR? ¿O quién es fuerte sino nuestro Dios?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Dios es el que con virtud me corrobora, y el que despeja mi camino;
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
el que hace mis pies como de ciervas, y el que me asienta en mis alturas;
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
el que enseña mis manos para la pelea, y da que con mis brazos quiebre el arco de acero.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Tú me diste asimismo el escudo de tu salud, y tu mansedumbre me ha multiplicado.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Tú ensanchaste mis pasos debajo de mí, para que no titubeasen mis rodillas.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Perseguí a mis enemigos, y los quebranté; y no me volví hasta que los acabé.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Los consumí, y los herí, y no se levantaron; y cayeron debajo de mis pies.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Me ceñiste de fortaleza para la batalla, y postraste debajo de mí los que contra mí se levantaron.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Tú me diste la cerviz de mis enemigos, de mis aborrecedores, y que yo los talase.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Miraron, y no hubo quien los librase; aun al SEÑOR, mas no les respondió.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Yo los quebranté como a polvo de la tierra; como a lodo de las plazas los desmenucé, y los disipé.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Tú me libraste de contiendas de pueblos; tú me guardaste para que fuese cabeza de gentiles; pueblos que no conocía, me sirvieron.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Los extraños temblaban ante mí mandamiento; en oyendo, me obedecían.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Los extraños desfallecían, y temblaban en sus encerramientos.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Viva el SEÑOR, y sea bendita mi peña; sea ensalzado el Dios, que es la roca de mi salvación.
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
El Dios que me ha dado venganzas, y sujeta los pueblos debajo de mí.
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Que me saca de entre mis enemigos; tu me sacaste en alto de entre los que se levantaron contra mi; me libraste del varón de iniquidades.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Por tanto yo te confesaré entre los gentiles, oh SEÑOR, y cantaré a tu nombre.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
El que engrandece las saludes de su rey, y hace misericordia a su ungido David, y a su simiente, para siempre.
