2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Y HABLÓ David á Jehová las palabras de este cántico, el día que Jehová le había librado de la mano de todos sus enemigos, y de la mano de Saúl.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Y dijo: Jehová es mi roca, y mi fortaleza, y mi libertador;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Dios de mi roca, en él confiaré: mi escudo, y el cuerno de mi salud, mi fortaleza, y mi refugio; mi salvador, que me librarás de violencia.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Invocaré á Jehová, digno de ser loado, y seré salvo de mis enemigos.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Cuando me cercaron ondas de muerte, y arroyos de iniquidad me asombraron,
Me rodearon los dolores del infierno, y me tomaron descuidado lazos de muerte. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
Tuve angustia, invoqué á Jehová, y clamé á mi Dios: y él oyó mi voz desde su templo; [llegó] mi clamor á sus oídos.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
La tierra se removió, y tembló; los fundamentos de los cielos fueron movidos, y se estremecieron, porque él se airó.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Subió humo de sus narices, y de su boca fuego consumidor, por el cual se encendieron carbones.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Y abajó los cielos, y descendió: una oscuridad debajo de sus pies.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Subió sobre el querubín, y voló: aparecióse sobre las alas del viento.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Puso tinieblas alrededor de sí [á modo de] pabellones; aguas negras y espesas nubes.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Del resplandor de su presencia se encendieron ascuas ardientes.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Jehová tronó desde los cielos, y el Altísimo dió su voz;
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Arrojó saetas, y desbaratólos; relampagueó, y consumiólos.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Entonces aparecieron los manantiales de la mar, y los fundamentos del mundo fueron descubiertos, á la reprensión de Jehová, al resoplido del aliento de su nariz.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Extendió [su mano] de lo alto, y arrebatóme, y sacóme de copiosas aguas.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Libróme de fuertes enemigos, de aquellos que me aborrecían, los cuales eran más fuertes que yo.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Asaltáronme en el día de mi calamidad; mas Jehová fué mi sostén.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Sacóme á anchura; libróme, porque puso su voluntad en mí.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Remuneróme Jehová conforme á mi justicia; y conforme á la limpieza de mis manos, me dió la paga.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Porque yo guardé los caminos de Jehová, y no me aparté impíamente de mi Dios.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Porque delante de mí tengo todas sus ordenanzas; y [atento á] sus fueros, no me retiraré de ellos.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Y fuí íntegro para con él, y guardéme de mi iniquidad.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Remuneróme por tanto Jehová conforme á mi justicia, y conforme á mi limpieza delante de sus ojos.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Con el bueno eres benigno, y con el íntegro te muestras íntegro;
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Limpio eres para con el limpio, mas con el perverso eres rígido.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Y tú salvas al pueblo humilde; mas tus ojos sobre los altivos, para abatirlos.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Porque tú eres mi lámpara, oh Jehová: Jehová da luz á mis tinieblas.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Porque en ti romperé ejércitos, y con mi Dios saltaré las murallas.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Dios, perfecto su camino: la palabra de Jehová purificada, escudo es de todos los que en él esperan.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Porque ¿qué Dios hay sino Jehová? ¿ó quién es fuerte sino nuestro Dios?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Dios es el que con virtud me corrobora, y el que despeja mi camino;
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
El que hace mis pies como de ciervas, y el que me asienta en mis alturas;
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
El que enseña mis manos para la pelea, y [da que] con mis brazos quiebre el arco de acero.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Tú me diste asimismo el escudo de tu salud, y tu benignidad me ha acrecentado.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Tú ensanchaste mis pasos debajo de mí, para que no titubeasen mis rodillas.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Perseguiré á mis enemigos, y quebrantarélos; y no me volveré hasta que los acabe.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Los consumiré, y los heriré, y no se levantarán; y caerán debajo de mis pies.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Ceñísteme de fortaleza para la batalla, y postraste debajo de mí los que contra mí se levantaron.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Tú me diste la cerviz de mis enemigos, de mis aborrecedores, y que yo los destruyese.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Miraron, y no hubo quien los librase; á Jehová, mas no les respondió.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Yo los desmenuzaré como polvo de la tierra; hollarélos como á lodo de las plazas, y los disiparé.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Tú me libraste de contiendas de pueblos: tú me guardaste para que fuese cabeza de gentes: pueblos que no conocía, me sirvieron.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Los extraños titubeaban á mí: en oyendo, me obedecían.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Los extraños desfallecían, y temblaban en sus escondrijos.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Viva Jehová, y sea bendita mi roca; sea ensalzado el Dios, la roca de mi salvamento:
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
El Dios que me ha vengado, y sujeta los pueblos debajo de mí;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Y que me saca de entre mis enemigos: tú me sacaste en alto de entre los que se levantaron contra mí: librásteme del varón de iniquidades.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Por tanto yo te confesaré entre las gentes, oh Jehová, y cantaré á tu nombre.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
El que engrandece las saludes de su rey, y hace misericordia á su ungido, á David, y á su simiente, para siempre.
