2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
David cantó las palabras de este cántico al Señor el día en que el Señor lo salvó de todos sus enemigos y de Saúl.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Entonces cantó: El Señor es mi roca, mi fortaleza y mi salvador.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Él es mi Dios, mi roca que me protege. Él me protege del mal, su poder me salva, me mantiene seguro. Él es mi protector; es mi salvador; me libra de la violencia.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Pido ayuda al Señor, merecedor de alabanza, y me salva de los que me odian.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Las olas de la muerte me arrastran, las aguas de la destrucción me inundan;
El sepulcro enrolló sus cuerdas en torno a mí; la muerte me tendió trampas. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
En mi desesperación invoqué al Señor; clamé a mi Dios. Él escuchó mi voz desde su Templo; mi grito de auxilio llegó a sus oídos.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
La tierra se estremeció, los cimientos de los cielos temblaron por su cólera
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Humo salía de sus narices, y fuego de su boca, carbones ardientes que ardían ante él.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Apartó los cielos y descendió, con nubes oscuras bajo sus pies.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Montado en un ser celestial voló, abalanzándose sobre las alas del viento.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Se escondió en las tinieblas, cubriéndose con negras nubes de lluvia.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
De su resplandor brotaron carbones ardientes.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
El Señor tronó desde el cielo; resonó la voz del Altísimo.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Disparó sus flechas, dispersando a sus enemigos, los derrotó con sus rayos.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
El Señor rugió, y con el viento del aliento de su nariz se vieron los valles del mar y se descubrieron los cimientos de la tierra.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Bajó su mano desde arriba y me agarró. Me sacó de las aguas profundas.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Me rescató de mis poderosos enemigos, de los que me odiaban y eran mucho más fuertes que yo.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Se abalanzaron sobre mí en mi peor momento, pero el Señor me sostuvo.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Me liberó, me rescató porque es feliz conmigo.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
El Señor me recompensó por hacer lo correcto; me pagó porque soy inocente.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Porque he seguido los caminos del Señor; no he pecado apartándome de mi Dios.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
He tenido presente todas sus leyes; no he ignorado sus mandamientos.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Soy irreprochable a sus ojos; me guardo de pecar.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
El Señor me ha recompensado por hacer lo justo. Soy inocente ante sus ojos.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Demuestras tu fidelidad a los que son fieles; demuestras integridad a los que son íntegros,
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Te muestras puro a los que son puros, pero te muestras astuto con los astutos.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Tú salvas a los humildes, pero tus ojos vigilan a los soberbios para abatirlos.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Tú, Señor, eres mi lámpara. El Señor ilumina mis tinieblas.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Contigo puedo abatir una tropa de soldados; contigo, Dios mío, puedo escalar un muro de la fortaleza.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
El camino de Dios es absolutamente correcto. La palabra del Señor es digna de confianza. Es un escudo para todos los que acuden a él en busca de protección.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Porque ¿quién es Dios sino el Señor? ¿Quién es la Roca, sino nuestro Dios?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Dios me hace fuerte y me mantiene seguro.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Me hace seguro como el ciervo, capaz de caminar por las alturas con seguridad.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
Me enseña a luchar en la batalla; me da la fuerza para tensar un arco de bronce.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Me protege con el escudo de su salvación; su ayuda me ha engrandecido.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Me diste espacio para caminar y evitaste que mis pies resbalaran.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Perseguí a mis enemigos y los alcancé. No me devolví hasta haberlos destruido.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Los derribé y no pudieron levantarse. Cayeron a mis pies.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Me hiciste fuerte para la batalla; hiciste que los que se levantaron contra mí se arrodillaran ante mí.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Hiciste que mis enemigos huyeran; destruí a todos mis enemigos.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Ellos clamaron por ayuda, pero nadie vino a rescatarlos. Incluso clamaron al Señor, pero él no les respondió.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Los convertí en polvo, como el polvo de la tierra. Los aplasté y los arrojé como lodo en la calle.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Me rescataste de los pueblos rebeldes; me mantuviste como gobernante de las naciones: gente que no conocía ahora me sirve.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Los extranjeros se acobardan ante mí; en cuanto oyen hablar de mí, me obedecen.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Se desalientan y salen temblando de sus fortalezas.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
¡El Señor vive! ¡Bendita sea mi Roca! ¡Alabado sea el Dios que me salva!
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
Dios me vindica, pone a los pueblos bajo mis pies,
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Y me libera de los que me odian. Me mantiene a salvo de los que se rebelan contra mí, me salva de los hombres violentos.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Por eso te alabaré entre las naciones, Señor; cantaré alabanzas sobre lo que tú eres.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Has salvado al rey tantas veces, mostrando tu amor fiel a David, tu ungido, y a sus descendientes por siempre.
