2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Cantó David a Yahvé las palabras de este cántico, cuando Yahvé lo hubo librado de todos sus enemigos, y de la mano de Saúl.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Dijo: “Yahvé es mi Roca, mi fortaleza y mi libertador;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Dios es mi Roca, a Él me acojo; Él es mi escudo y el cuerno de mi salvación, mi alto amparo, mi asilo. ¡Salvador mío! Tú me libraste de la violencia.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Clamé alabándole, a Yahvé, y quedé salvo de mis enemigos.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Ya me cercaban las ondas de la muerte, me aterraban torrentes perniciosos;
ya me rodeaban las sogas del scheol, y me amenazaban los lazos de la muerte; (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
cuando en mi angustia clamé a Yahvé, invoqué a mi Dios; y Él desde su templo oyó mi voz, y mi clamor llegó a sus oídos.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Se conmovió y tembló la tierra, vacilaron los cimientos de los cielos, temblaron, porque se inflamó su ira.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Subía humo de sus narices, y fuego devorador de su boca; ascuas encendidas salían de Él.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
E inclinó los cielos y descendió, teniendo espesa nube bajo sus pies.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Subió sobre un querubín y voló, apareció sobre las alas del viento.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Puso en torno suyo tinieblas por velo, masas de aguas, densos nubarrones.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Al fulgor que le precedía se encendieron ascuas de fuego.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Tronó Yahvé desde el cielo, el Altísimo hizo resonar su voz.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Disparó saetas y los dispersó, rayos, y los consternó.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Entonces apareció el fondo del mar se descubrieron los cimientos del orbe ante la voz increpadora de Yahvé, ante el resuello del furor de su ira.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Extendió su mano desde lo alto, me tomó y me sacó de grandes aguas.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Me libró de mi feroz enemigo, de los que me aborrecían, porque eran más fuertes que yo.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Me habían sorprendido en el día de mi calamidad; pero Yahvé fue mi sostén.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Me sacó fuera, a un lugar ancho, salvándome porque me amaba.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Yahvé me ha recompensado según merecía mi justicia; según la inocencia de mis manos me dio el pago;
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
pues he guardado los caminos de Yahvé, no me he apartado impíamente de mi Dios.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Tenía ante mis ojos todos sus preceptos, y no me apartaba de sus mandamientos.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Sin reproche anduve en su presencia, me guardé de hacer iniquidad.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Yahvé me ha retribuido conforme a mi justicia, según mi inocencia ante sus ojos.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Con el piadoso Tú te portas piadoso, con el nombre recto, rectamente;
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Tú eres limpio con el limpio, y al perverso lo tratas como tal.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Tú salvas al pueblo humilde, y con tu mirada abates a los altivos.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Tú, Yahvé, eres mi antorcha; Yahvé ilumina mis tinieblas.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Contigo me arrojo sobre ejércitos, con mi Dios salto murallas.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
El camino de Dios es perfecto, y acrisolada la palabra de Yahvé; Él es un escudo para cuantos en Él confían.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Pues ¿quién es Dios sino solo Yahvé? ¿Quién es Roca fuera de nuestro Dios?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Mi fortaleza inexpugnable es Dios, quien hace perfecto mi camino.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Me dio pies ligeros cual de ciervo y me colocó sobre las alturas;
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
adiestró mis manos para la guerra, y mis brazos doblan el arco de bronce.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Me diste el escudo de tu salvación, y tu benignidad me ha hecho grande.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Ensanchaste el camino bajo mis pies, para que no resbalasen.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Así perseguí a mis enemigos hasta destruirlos, y no me volví hasta acabar con ellos.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Sí, acabé con ellos y los aplasté, de modo que no pueden ya levantarse; han caído debajo de mis pies.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Me ceñiste de fortaleza para luchar, sometiste mis enemigos a mi poder,
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
pusiste en fuga a mis contrarios; y así destrocé a los que me odiaban.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Miraban en derredor, mas no hubo quien los salvase, (clamaban) a Yahvé, pero no los oía;
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
triturábalos como polvo de la tierra; cual barro de las calles los aplastaba y los hollaba.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Me libraste también de los revoltosos de mi pueblo, para jefe de naciones me elegiste. Pueblos que no conocía me sirven.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Hombres extranjeros me dicen lisonjas, apenas oyen de mí, me obedecen.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Los extranjeros palidecen y temblando salen de sus refugios.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
¡Viva Yahvé, y bendita sea mi Roca! Ensalzado sea Dios, la Roca de mi salvación,
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
el Dios que me otorga venganza, y somete los pueblos a mis pies;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
el que me salva de mis enemigos. Pues Tú me ensalzas sobre los que se levantan contra mí; me libras del hombre violento.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Por eso, te alabaré entre las naciones, y cantaré loores a tu nombre, Yahvé.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Él salva maravillosamente a su rey, y usa de misericordia con su ungido David y su descendencia para siempre.”
