2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
E falou Davi ao SENHOR as palavras deste cântico, o dia que o SENHOR o livrou da mão de todos os seus inimigos e da mão de Saul.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
E disse: O SENHOR é minha rocha, e minha fortaleza, e meu libertador;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Deus de minha rocha, nele confiarei: Meu escudo, e o poder de minha salvação, minha fortaleza, e meu refúgio; Meu salvador, que me livrarás de violência.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Invocarei ao SENHOR, digno de ser louvado. E serei salvo de meus inimigos.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Quando me cercaram ondas de morte, E ribeiros de iniquidade me assombraram,
As cordas do Xeol me rodearam, e laços de morte me tomaram desprevenido. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
Tive angústia, invoquei ao SENHOR, E clamei a meu Deus: E ele ouviu minha voz desde seu templo; Chegou meu clamor a seus ouvidos.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
A terra se moveu, e tremeu; Os fundamentos dos céus foram movidos, E se estremeceram, porque ele se irou.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Subiu fumaça de suas narinas, E de sua boca fogo consumidor, Pelo qual se acenderam carvões.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
E abaixo os céus, e desceu: Uma escuridão debaixo de seus pés.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Subiu sobre o querubim, e voou: Apareceu-se sobre as asas do vento.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Armou tendas de escuridão ao redor de si; nuvens negras e espessas, carregadas de águas.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Do resplendor de sua presença Se acenderam brasas ardentes.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
O SENHOR trovejou desde os céus, E o Altíssimo deu sua voz;
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Lançou flechas, e desbaratou-os; Relampejou, e consumiu-os.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Então apareceram as profundezas do mar, E os fundamentos do mundo foram descobertos, À repreensão do SENHOR, Ao sopro do vento de seu nariz.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Estendeu sua mão do alto, e arrebatou-me, E tirou-me de copiosas águas.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Livrou-me de fortes inimigos, De aqueles que me aborreciam, os quais eram mais fortes que eu.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Atacaram-me no dia de minha calamidade; Mas o SENHOR foi meu apoio.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Tirou-me para um lugar amplo; Livrou-me, porque se agradou de mim.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Remunerou-me o SENHOR conforme minha justiça: E conforme a limpeza de minhas mãos ele me pagou.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Porque eu guardei os caminhos do SENHOR; E não me apartei impiamente de meu Deus.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Porque diante de mim tenho todas suas ordenanças; E atento a seus estatutos, não me retirarei deles.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
E fui íntegro para com ele, E guardei-me de minha iniquidade.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Remunerou-me, portanto, o SENHOR conforme minha justiça, E conforme minha limpeza diante de seus olhos.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Com o bom és benigno, E com o íntegro te mostras íntegro;
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Limpo és para com o limpo, Mas com o perverso és rígido.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
E tu salvas ao povo humilde; Mas teus olhos sobre os altivos, para abatê-los.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Porque tu és minha lâmpada, ó SENHOR; o SENHOR dá luz às minhas trevas.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Pois contigo avançarei contra uma tropa, e com o meu Deus saltarei uma muralha.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
O caminho de Deus [é] perfeito; a palavra do SENHOR [é] purificada, é escudo é de todos os que nele confiam.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Porque que Deus há a não ser o SENHOR? Ou quem é forte a não ser nosso Deus?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Deus é o que com virtude me corrobora, e o que tira os obstáculos do meu caminho;
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
O que faz meus pés como de cervas, E o que me assenta em minhas alturas;
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
O que ensina minhas mãos para a luta, e proporciona que com meus braços quebre o arco de bronze.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Tu me deste também o escudo de tua salvação, E tua benignidade me acrescentou.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Tu alargaste meus desfiladeiros debaixo de mim, Para que não titubeassem meus joelhos.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Perseguirei a meus inimigos, e os quebrantarei; E não me voltarei até que os acabe.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Os consumirei, e os ferirei, e não se levantarão; E cairão debaixo de meus pés.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Cingiste-me de força para a batalha, E fizeste prostrar debaixo de mim os que contra mim se levantaram.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Tu me deste o pescoço de meus inimigos, De meus aborrecedores, que eu os destruísse.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Olharam, e não houve quem os livrasse; Ao SENHOR, mas não lhes respondeu.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Eu os esmiuçarei como pó da terra; Eu os pisarei como à lama das ruas, e os dissiparei.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Tu me livraste das brigas dos povos; Tu me guardaste para eu que fosse cabeça de nações: Povos que eu não conhecia me serviram.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Os estrangeiros se sujeitaram a mim; ao ouvirem, me obedeciam.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Os estrangeiros desfaleciam, E tremiam em seus esconderijos.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Viva o SENHOR, e seja bendita minha rocha; Seja exaltado o Deus, a rocha de meu salvamento:
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
O Deus que me vingou, E sujeita os povos debaixo de mim:
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
E que me tira dentre meus inimigos: Tu me tiraste em alto dentre os que se levantaram contra mim: Livraste-me do homem de iniquidades.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Portanto eu te confessarei entre as nações, ó SENHOR, E cantarei a teu nome.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Ele que engrandece as saúdes de seu rei, E faz misericórdia a seu ungido, A Davi, e à sua semente, para sempre.
