2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Locutus est autem David Domino verba carminis huius, in die qua liberavit eum Dominus de manu omnium inimicorum suorum, et de manu Saul,
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
et ait: Dominus petra mea, et robur meum, et salvator meus.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Deus fortis meus sperabo in eum: scutum meum, et cornu salutis meæ: elevator meus, et refugium meum: salvator meus, de iniquitate liberabis me.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Laudabilem invocabo Dominum: et ab inimicis meis salvus ero.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Quia circumdederunt me contritiones mortis: torrentes Belial terruerunt me.
Funes inferni circumdederunt me: prævenerunt me laquei mortis. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
In tribulatione mea invocabo Dominum, et ad Deum meum clamabo: et exaudiet de templo suo vocem meam, et clamor meus venit ad aures eius.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Commota est et contremuit terra: fundamenta montium concussa sunt, et conquassata, quoniam iratus est eis.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Ascendit fumus de naribus eius, et ignis de ore eius vorabit: carbones succensi sunt ab eo.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Inclinavit cælos, et descendit: et caligo sub pedibus eius.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Et ascendit super cherubim, et volavit: et lapsus est super pennas venti.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Posuit tenebras in circuitu suo latibulum: cribrans aquas de nubibus cælorum.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Præ fulgore in conspectu eius, succensi sunt carbones ignis.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Tonabit de cælo Dominus: et Excelsus dabit vocem suam.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Misit sagittas et dissipavit eos: fulgur, et consumpsit eos.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Et apparuerunt effusiones maris, et revelata sunt fundamenta orbis ab increpatione Domini, ab inspiratione spiritus furoris eius.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Misit de excelso, et assumpsit me: et extraxit me de aquis multis.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Liberavit me ab inimico meo potentissimo, et ab his qui oderant me: quoniam robustiores me erant.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Prævenit me in die afflictionis meæ, et factus est Dominus firmamentum meum.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Et eduxit me in latitudinem: liberavit me, quia complacui ei.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Retribuet mihi Dominus secundum iustitiam meam: et secundum munditiam manuum mearum reddet mihi.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Quia custodivi vias Domini, et non egi impie, a Deo meo.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Omnia enim iudicia eius in conspectu meo: et præcepta eius non amovi a me.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Et ero perfectus cum eo: et custodiam me ab iniquitate mea.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Et restituet mihi Dominus secundum iustitiam meam: et secundum munditiam manuum mearum, in conspectu oculorum suorum.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Cum sancto sanctus eris: et cum robusto perfectus.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Cum electo electus eris: et cum perverso perverteris.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Et populum pauperem salvum facies: oculisque tuis excelsos humiliabis.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Quia tu lucerna mea Domine: et tu Domine illuminabis tenebras meas.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
In te enim curram accinctus: in Deo meo transiliam murum.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Deus, immaculata via eius, eloquium Domini igne examinatum: scutum est omnium sperantium in se.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Quis est Deus præter Dominum: et quis fortis præter Deum nostrum?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Deus qui accinxit me fortitudine: et complanavit perfectam viam meam.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Coæquans pedes meos cervis, et super excelsa mea statuens me.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
Docens manus meas ad prælium, et componens quasi arcum æreum brachia mea.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Dedisti mihi clypeum salutis tuæ: et mansuetudo tua multiplicavit me.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Dilatabis gressus meos subtus me: et non deficient tali mei.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Persequar inimicos meos, et conteram: et non convertar donec consumam eos.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Consumam eos et confringam, ut non consurgant: cadent sub pedibus meis.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Accinxisti me fortitudine ad prælium: incurvasti resistentes mihi subtus me.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Inimicos meos dedisti mihi dorsum: odientes me, et disperdam eos.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Clamabunt, et non erit qui salvet, ad Dominum, et non exaudiet eos.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Delebo eos ut pulverem terræ: quasi lutum platearum comminuam eos atque confringam.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Salvabis me a contradictionibus populi mei: custodies me in caput Gentium: populus, quem ignoro, serviet mihi.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Filii alieni resistent mihi, auditu auris obedient mihi.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Filii alieni defluxerunt, et contrahentur in angustiis suis.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Vivit Dominus, et benedictus Deus meus: et exaltabitur Deus fortis salutis meæ.
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
Deus qui das vindictas mihi, et deiicis populos sub me.
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Qui educis me ab inimicis meis, et a resistentibus mihi elevas me: a viro iniquo liberabis me:
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Propterea confitebor tibi Domine in gentibus: et nomini tuo cantabo.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Magnificans salutes regis sui, et faciens misericordiam Christo suo David, et semini eius in sempiternum.
