2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Und David redete zu dem HERRN die Worte dieses Liedes, am Tage, als der HERR ihn aus der Hand aller seiner Feinde und aus der Hand Sauls errettet hatte.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Er sprach: Der HERR ist meine Felsenkluft, meine Burg und meine Zuflucht;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
mein Gott ist mein Fels, darin ich mich berge, mein Schild und das Horn meines Heils, meine Festung und meine Zuflucht, mein Erretter, der mich von Gewalttat befreit.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Den HERRN, den Hochgelobten, rief ich an und wurde von meinen Feinden errettet.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Todeswehen umfingen mich, Bäche Belials schreckten mich;
Stricke der Unterwelt umschlangen mich, Todesschlingen kamen mir entgegen. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
In meiner Angst rief ich den HERRN an und schrie zu meinem Gott; er hörte in seinem Tempel meine Stimme, mein Schreien kam vor ihn zu seinen Ohren.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Die Erde bebte und erzitterte, die Grundfesten des Himmels wurden erschüttert und bebten, weil er zornig war.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Rauch stieg auf von seiner Nase und verzehrendes Feuer aus seinem Mund, Feuerglut brannte daraus hervor.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Er neigte den Himmel und fuhr herab, und Dunkel war unter seinen Füßen;
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
er fuhr auf dem Cherub und flog daher, er schwebte auf den Fittichen des Windes.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Er machte Finsternis um sich her zu seinem Gezelt, dunkle Wasser, dichte Wolken.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Vom Glanz vor ihm brannte Feuerglut;
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
und der HERR donnerte vom Himmel, der Höchste ließ seine Stimme erschallen;
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
er schoß seine Pfeile und zerstreute sie, [schleuderte] Blitze und schreckte sie.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Da sah man die Betten des Meeres, und die Gründe des Erdbodens wurden aufgedeckt von des HERRN Schelten, von dem Schnauben seines grimmigen Zorns!
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Er langte herab aus der Höhe und ergriff mich, er zog mich aus großen Wassern;
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
er rettete mich von meinem mächtigen Feind und von meinen Hassern; denn sie waren mir zu stark;
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
sie hatten mich überfallen zur Zeit meines Unglücks; aber der HERR ward mir zur Stütze
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
und führte mich heraus in die Weite, er befreite mich; denn er hatte Wohlgefallen an mir.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Der HERR vergalt mir nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände lohnte er mir;
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
denn ich habe die Wege des HERRN bewahrt und bin nicht abgefallen von meinem Gott,
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
sondern ich hatte alle seine Rechte vor mir und stieß seine Satzungen nicht von mir,
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
und ich hielt es ganz mit ihm und hütete mich vor meiner Sünde.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Darum vergalt mir der HERR nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vor seinen Augen.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Gegen den Frommen erzeigst du dich fromm, gegen den Redlichen redlich,
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
gegen den Reinen erzeigst du dich rein, aber den Hinterlistigen überlistest du.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Denn du rettest alles elende Volk, aber du erniedrigst die Augen aller Stolzen.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Denn du, HERR, bist meine Leuchte; der HERR macht meine Finsternis licht;
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
denn mit dir kann ich Kriegsvolk zerschmeißen und mit meinem Gott über die Mauern springen.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Dieser Gott! Sein Weg ist vollkommen, die Rede des HERRN ist geläutert; er ist ein Schild allen, die ihm vertrauen.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Denn wer ist Gott, außer dem HERRN, und wer ist ein Fels, außer unserm Gott?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Gott umgürtet mich mit Kraft und macht meinen Weg unsträflich,
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
er macht meine Füße den Hirschen gleich und stellt mich auf meine Höhen;
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
er lehrt meine Hände streiten und meine Arme den ehernen Bogen spannen;
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
du gabst mir den Schild deines Heils, und deine Herablassung machte mich groß;
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
du machtest mir Raum zum Gehen, daß meine Knöchel nicht wankten.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Ich jagte meinen Feinden nach und vertilgte sie und kehrte nicht um, bis sie aufgerieben waren;
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
ich rieb sie auf und zerschmetterte sie, daß sie nicht mehr aufstehen konnten; sie fielen unter meine Füße.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Du hast mich gegürtet mit Kraft zum Streit, du hast unter mich gebeugt, die sich wider mich setzten.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Du wandtest mir den Rücken meiner Feinde zu, und meine Hasser habe ich vertilgt.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Sie schrieen, aber da war kein Retter; zu dem HERRN, aber er antwortete ihnen nicht.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Und ich zerrieb sie wie Erdenstaub, zertrat sie wie Straßenkot und warf sie hinaus.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Du rettetest mich aus den Zänkereien des Volkes und bewahrtest mich auf zum Haupt der Heiden; ein Volk, das ich nicht kannte, dient mir;
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
die Kinder der Fremden schmeicheln mir, sie folgen mir aufs Wort;
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
die Kinder der Fremden verzagen und kommen zitternd hervor aus ihren Schlössern.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Es lebt der HERR, und gepriesen sei mein Fels, und erhoben werde der Gott meines Heils!
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
Der Gott, der mir Rache verlieh und mir die Völker unterwarf;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
der mich meinen Feinden entrinnen ließ und mich trotz meiner Widersacher erhöhte, mich errettete von dem gewalttätigen Mann!
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Darum will ich dich, o HERR, loben unter den Heiden und deinem Namen singen,
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
der seinem Könige große Siege verliehen hat und seinem Gesalbten Gnade erweist, David und seinem Samen bis in Ewigkeit!
