2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Und David redete vor dem HERRN die Worte dieses Liedes zur Zeit, da ihn der HERR errettet hatte von der Hand aller seiner Feinde und von der Hand Sauls, und sprach:
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Der HERR ist mein Fels und meine Burg und mein Erretter.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Gott ist mein Hort, auf den ich traue, mein Schild und Horn meines Heils, mein Schutz und meine Zuflucht, mein Heiland, der du mir hilfst vom Frevel.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Ich will den HERRN loben und anrufen, so werde ich von meinen Feinden erlöset werden.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Denn es hatten mich umfangen die Schmerzen des Todes, und die Bäche Belials erschreckten mich.
Der Höllen Bande umfingen mich, und des Todes Stricke überwältigten mich. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
Wenn mir angst ist, so rufe ich den HERRN an und schreie zu meinem Gott, so erhöret er meine Stimme von seinem Tempel, und mein Geschrei kommt vor ihn zu seinen Ohren.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Die Erde bebete und ward bewegt, die Grundfesten des Himmels regten sich und bebeten, da er zornig war.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Dampf ging auf von seiner Nase und verzehrend Feuer von seinem Munde, daß es davon blitzte.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Er neigete den Himmel und fuhr herab, und Dunkel war unter seinen Füßen.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Und er fuhr auf dem Cherub und flog daher; und er schwebete auf den Fittichen des Windes.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Sein Gezelt um ihn her war finster und schwarze dicke Wolken.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Von dem Glanz vor ihm brannte es mit Blitzen.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Der HERR donnerte vom Himmel, und der Höchste ließ seinen Donner aus.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Er schoß seine Strahlen und zerstreuete sie; er ließ blitzen und schreckte sie.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Da sah man Wassergüsse, und des Erdbodens Grund ward aufgedeckt von dem Schelten des HERRN, von dem Odem und Schnauben seiner Nase.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Er schickte aus von der Höhe und holte mich und zog mich aus großen Wassern.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Er errettete mich von meinen starken Feinden, von meinen Hassern, die mir zu mächtig waren,
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
die mich überwältigten zur Zeit meines Unfalls. Und der HERR ward meine Zuversicht.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Er führete mich aus in den Raum; er riß mich heraus, denn er hatte Lust zu mir.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Der HERR tut wohl an mir nach meiner Gerechtigkeit; er vergilt mir nach der Reinigkeit meiner Hände.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Denn ich halte die Wege des HERRN und bin nicht gottlos wider meinen Gott.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Denn alle seine Rechte habe ich vor Augen und seine Gebote werfe ich nicht von mir;
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
sondern ich bin ohne Wandel vor ihm und hüte mich vor Sünden.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Darum vergilt mir der HERR nach meiner Gerechtigkeit, nach meiner Reinigkeit vor seinen Augen.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Bei den Heiligen bist du heilig, bei den Frommen bist du fromm,
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
bei den Reinen bist du rein und bei den Verkehrten bist du verkehrt.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Denn du hilfst dem elenden Volk und mit deinen Augen niedrigest du die Hohen.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Denn du, HERR, bist meine Leuchte. Der HERR machet meine Finsternis licht.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Denn mit dir kann ich Kriegsvolk zerschmeißen und mit meinem Gott über die Mauern springen.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Gottes Wege sind ohne Wandel, des HERRN Reden sind durchläutert; er ist ein Schild allen, die ihm vertrauen.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Denn ist ein Gott ohne den HERRN? Und wo ist ein Hort, ohne unser Gott?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Gott stärket mich mit Kraft und weiset mir einen Weg ohne Wandel.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Er machet meine Füße gleich den Hirschen und stellet mich auf meine Höhe.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
Er lehret meine Hände streiten und lehret meinen Arm den ehernen Bogen spannen.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Und gibst mir den Schild deines Heils. Und wenn du mich demütigest, machst du mich groß.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Du machst unter mir Raum zu gehen, daß meine Knöchel nicht gleiten.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Ich will meinen Feinden nachjagen und sie vertilgen; und will nicht umkehren, bis ich sie umgebracht habe.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Ich will sie umbringen und zerschmeißen, und sollen mir nicht widerstehen; sie müssen unter meine Füße fallen.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Du kannst mich rüsten mit Stärke zum Streit; du kannst unter mich werfen, die sich wider mich setzen.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Du gibst mir meine Feinde in die Flucht, daß ich verstöre, die mich hassen.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Sie lieben sich zu, aber da ist kein Helfer; zum HERRN, aber er antwortet ihnen nicht.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Ich will sie zerstoßen wie Staub auf der Erde; wie Kot auf der Gasse will ich sie verstäuben und zerstreuen.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Du hilfst mir von dem zänkischen Volk und behütest mich zum Haupt unter den Heiden; ein Volk, das ich nicht kannte, dienet mir.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Den fremden Kindern hat es wider mich gefehlet, und gehorchen mir mit gehorsamen Ohren.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Die fremden Kinder sind verschmachtet und zappeln in ihren Banden.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Der HERR lebet; und gelobet sei mein Hort, und Gott, der Hort meines Heils, müsse erhaben werden,
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
der Gott, der mir die Rache gibt und wirft die Völker unter mich.
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Er hilft mir aus von meinen Feinden. Du erhöhest mich aus denen, die sich wider mich setzen; du hilfst mir von den Frevlern.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Darum will ich dir danken, HERR, unter den Heiden und deinem Namen lobsingen,
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
der seinem Könige groß Heil beweiset und wohltut seinem Gesalbten David und seinem Samen ewiglich.
