2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
David richtete an Jahwe die Worte dieses Lieds zu der Zeit, als Jahwe ihn aus der Hand aller seiner Feinde und aus der Hand Sauls errettet hatte.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Er sprach: Jahwe ist mein Fels in meiner Drangsal und der mir Rettung schafft.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Mein Gott ist mein Hort, bei dem ich Zuflucht suche, mein Schild und mein Heilshorn, meine Burg und meine Zuflucht, mein Befreier, der du von Gewaltthat mich befreist.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Den Preiswürdigen rufe ich, Jahwe, so werde ich von meinen Feinden befreit.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Denn umringt hatten mich Wasserwogen, tückische Bäche schreckten mich;
Bande der Unterwelt umfingen mich, Schlingen des Todes überfielen mich. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
Da mir angst ward, rief ich Jahwe an und zu meinem Gotte schrie ich: Er erhörte aus seinem Palaste meine Stimme und mein Geschrei drang zu seinen Ohren.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Er blickte her - da wankte die Erde; des Himmels Grundfesten erbebten und schwankten hin und her, weil er ergrimmt war.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Rauch stieg auf in seiner Nase, und Feuer fraß aus seinem Munde, glühende Kohlen brannten von ihm aus.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Er neigte den Himmel und ließ sich herab, während Dunkel unter seinen Füßen war.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Er bestieg einen Kerub und flog dahin und schwebte einher auf den Fittigen des Windes.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Er umgab sich mit Finsternis als einer Hütte, mit Wasserdunkel, dichte Wolken.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Vom Glanze vor ihm brachen hervor Hagel und Feuerkohlen;
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
es donnerte vom Himmel Jahwe und der Höchste ließ seine Stimme erschallen.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Er schleuderte Pfeile und zerstreute sie, blitzte Blitze und scheuchte sie.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Da wurden sichtbar die Betten des Meeres, bloßgelegt die Grundfesten des Erdkreises vor dem Schelten Jahwes, vor dem Schnauben des Odems seiner Nase.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Er langte herab aus der Höhe, ergriff mich, zog mich aus großen Wassern.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Er entriß mich meinem starken Feinde, meinen Hassern, weil sie mir zu mächtig waren.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Sie überfielen mich an meinem Unglückstage, aber Jahwe ward meine Stütze.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Er führte mich heraus in freien Raum, riß mich heraus, weil er Wohlgefallen an mir hatte.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Jahwe erweist mir nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vergilt er mir.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Denn ich hielt inne die Wege Jahwes und frevelte nicht gegen meinen Gott.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Denn alle seine Rechte sind mir gegenwärtig, und seine Satzungen schob ich nicht beiseite.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Ich war redlich gegen ihn und hütete mich vor meiner Verschuldung:
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Da vergalt mir Jahwe nach meiner Gerechtigkeit, nach der Reinheit meiner Hände vor seinen Augen.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Gegen die Liebreichen zeigst du dich liebreich, gegen die Redlichen zeigst du dich redlich.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
gegen den Lauteren zeigst du dich lauter und gegen den Verkehrten zeigst du dich verdreht.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Und du schaffst Hilfe gedrücktem Volke, aber die Augen aller Hoffärtigen erniedrigst du.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Denn du bist mein Leuchte, Jahwe, und Jahwe erhellt meine Finsternis.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Denn durch dich zerbreche ich Mauern, mit meinem Gotte springe ich über Wälle.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Gottes Weg ist vollkommen! Das Wort Jahwes ist durchläutert: ein Schild ist er allen, die bei ihm Zuflucht suchen.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Denn wer ist Gott außer Jahwe, und wer ein Hort außer unserem Gott?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Dem Gott, der mich mit Stärke gürtet und meinen Weg eben macht;
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
der meine Füße den Hindinnen gleich macht und mich auf Höhen stellt;
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
der meine Hände streiten lehrt, daß meine Arme den ehernen Bogen spannen.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Und du gabst mir den Schild deines Heils und deine Herablassung machte mich groß.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Du machtest weiten Raum für meinen Schritt, und meine Knöchel wanken nicht.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Ich verfolgte meine Feinde und holte sie ein und kehrte nicht um, bis ich sie vernichtet;
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
ich vernichtete und zerschmetterte sie, daß sie nicht mehr aufstanden und hinsanken unter meine Füße.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Du gürtetest mich mit Stärke zum Streit, beugtest meine Widersacher unter mich.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Du ließest mein Feinde vor mir fliehen; meine Hasser - die rottete ich aus!
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
Sie schrieen - aber da war kein Helfer, zu Jahwe - aber er antwortete ihnen nicht.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Und ich zermalmte sie wie Staub auf dem Boden, wie Gassenkot zertrat ich sie, goß ich sie aus.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Du errettetest mich aus Völkerfehden, setzest mich zum Haupte der Heiden: Leute, die ich nicht kannte, wurden mir unterthan.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Aufs Hörensagen gehorchen sie mir, die Söhne der Fremde schmeicheln mir.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Die Söhne der Fremde schmachten dahin und zittern hervor aus ihren Schlössern.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Es lebt Jahwe und gepriesen ist mein Hort, und hoch erhaben der Gott, der Fels meines Heils;
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
der Gott, der mir Rache gab und die Völker unter mich that,
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
der mich herausnahm aus meinen Feinden, und über meine Widersacher erhöhtest du mich. Vor dem Manne voll Gewaltthaten errettetest du mich.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Darum will ich dich preisen, Jahwe, unter den Heiden und deinem Namen singen,
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
der seinem Könige großes Heil verleiht und seinem Gesalbten Huld erweist, David und seinem Samen bis in Ewigkeit!
