2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
