2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
And David spoke to the LORD the words of this song in the day [that] the LORD had delivered him from the hand of all his enemies, and from the hand of Saul:
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
And he said, The LORD [is] my rock, and my fortress, and my deliverer;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
The God of my rock; in him will I trust: [he is] my shield, and the horn of my salvation, my high tower, and my refuge, my preserver; thou savest me from violence.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
I will call on the LORD, [who is] worthy to be praised: so shall I be saved from my enemies.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
When the waves of death compassed me, the floods of ungodly-men made me afraid;
The sorrows of hell encompassed me; the snares of death seized me; (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
In my distress I called upon the LORD, and cried to my God: and he heard my voice out of his temple, and my cry [entered] into his ears.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Then the earth shook and trembled: the foundations of heaven moved and shook, because he was wroth.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
There went up a smoke out of his nostrils, and fire out of his mouth devoured: coals were kindled by it.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
He bowed the heavens also, and came down; and darkness [was] under his feet.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
And he rode upon a cherub, and flew: and he was seen upon the wings of the wind.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
And he made darkness pavilions around him, dark waters, [and] thick clouds of the skies.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Through the brightness before him were coals of fire kindled.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
The LORD thundered from heaven, and the most High uttered his voice.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
And he sent out arrows, and scattered them; lightning, and discomfited them.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
And the channels of the sea appeared, the foundations of the world were laid open, at the rebuking of the LORD, at the blast of the breath of his nostrils.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
He sent from above, he took me; he drew me out of many waters;
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
He delivered me from my strong enemy, from them that hated me: for they were too strong for me.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
They fell upon me in the day of my calamity: but the LORD was my support.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
He brought me forth also into a large place: he delivered me, because he delighted in me.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
The LORD rewarded me according to my righteousness: according to the cleanness of my hands hath he recompensed me.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
For I have kept the ways of the LORD, and have not wickedly departed from my God.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
For all his judgments [were] before me: and [as for] his statutes, I did not depart from them.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
I was also upright before him, and have kept myself from my iniquity.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Therefore the LORD hath recompensed me according to my righteousness; according to my cleanness in his eye-sight.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
With the merciful thou wilt show thyself merciful, [and] with the upright man thou wilt show thyself upright.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
With the pure thou wilt show thyself pure; and with the froward thou wilt contend.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
And the afflicted people thou wilt save: but thy eyes [are] upon the haughty, [that] thou mayest bring [them] down.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
For thou [art] my lamp, O LORD: and the LORD will lighten my darkness.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
For by thee I have run through a troop: by my God have I leaped over a wall.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
[As for] God, his way [is] perfect; the word of the LORD [is] tried: he [is] a buckler to all them that trust in him.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
For who [is] God, save the LORD? and who [is] a rock, save our God?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
God [is] my strength [and] power: and he maketh my way perfect.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
He maketh my feet like hinds' [feet]: and setteth me upon my high places.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
He teacheth my hands to war; so that a bow of steel is broken by my arms.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Thou hast also given me the shield of thy salvation: and thy gentleness hath made me great.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Thou hast enlarged my steps under me; so that my feet have not slipped.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
I have pursued my enemies, and destroyed them; and turned not again until I had consumed them.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
And I have consumed them, and wounded them, that they could not arise: yea, they have fallen under my feet.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
For thou hast girded me with strength to battle: them that rose up against me hast thou subdued under me.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Thou hast also given me the necks of my enemies, that I might destroy them that hate me.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
They looked, but [there was] none to save; [even] to the LORD, but he answered them not.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Then I beat them as small as the dust of the earth, I stamped them as the mire of the street, [and] spread them abroad.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Thou also hast delivered me from the strivings of my people, thou hast kept me [to be] head of the heathen: a people [which] I knew not shall serve me.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Strangers shall submit themselves to me: as soon as they hear, they shall be obedient to me.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Strangers shall fade away, and they shall tremble from their close places.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
The LORD liveth; and blessed [be] my rock; and exalted be the God of the rock of my salvation.
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
It [is] God that avengeth me, and that bringeth down the people under me,
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
And that bringeth me forth from my enemies: thou also hast lifted me up on high above them that rose up against me: thou hast delivered me from the violent man.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Therefore I will give thanks to thee, O LORD, among the heathen, and I will sing praises to thy name.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
[He is] the tower of salvation for his king: and [he] showeth mercy to his anointed, to David, and to his seed for evermore.
