2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
And David spake unto Yahweh, the words of this song, in the day when Yahweh had rescued him, out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul;
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
and he said, —Yahweh, was my mountain crag and my stronghold, and my deliverer—mine;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
My God, was my rock, I sought refuge in him, —My shield, and my horn of salvation, my high tower, and my refuge, My Saviour! from violence, thou didst save me.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
As one worthy to be praised, called I on Yahweh, —And, from my foes, was I saved.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
When the breakers of death had encompassed me, —the torrents of perdition, made me afraid, —
the meshes of hades, had surrounded me, —the snares of death had confronted me, (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
In my distress, called I on Yahweh, Yea, unto my God, did I call, —and he hearkened, out of his temple, unto my voice, and, my cry for help, was in his ears!
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Then did the earth shake and quake, the foundations of the heavens, were deeply moved, —yea they did shake, because he was angry,
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
There went up a smoke in his nostrils, and, a fire out of his mouth, devoured, —live coals, were kindled from it:
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Then he stretched out the heavens, and came down, —and, thick gloom, was under his feet;
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Then he rode on a cherub, and flew, —and was seen on the wings of the wind;
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
And made of the darkness around him, pavilions, —gathering of waters, clouds of vapours.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Out of the brightness before him, were kindled live coals of fire;
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Thunder from the heavens, did Yahweh give forth, —yea, the Highest, uttered his voice;
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
And he sent forth arrows, and scattered them, —lightning, and confused them;
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Then appeared the channels of the sea, were uncovered the foundations of the world, —at the rebuke of Yahweh, the blast of the breath of his nostrils;
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
He sent from on high, he took me, —he drew me out of many waters;
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
He rescued me from my foe, in his might, —from them who hated me, because they were too strong for me:
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
They confronted me, in the day of my necessity, —then became Yahweh my stay:
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
And brought out, into a large place, even me, —he delivered me, because he delighted in me:
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Yahweh rewarded me, according to my righteousness—according to the cleanness of my hands, he repaid me:
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
For I had kept the ways of Yahweh, —and not broken away from my God;
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
For, all his regulations, were before me, —and, as for his statutes, I turned not from them.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
So became I blameless towards him, —and kept myself from mine iniquity:
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Yahweh therefore repaid me, according to my righteousness, —according to my pureness before his eyes.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
With the loving, thou didst show thyself loving, —with the blameless hero, thou didst show thyself blameless;
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
With the pure, thou didst show thyself pure, —but, with the perverse, thou didst shew thyself ready to contend:
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
And, a patient people, thou didst save, —but, thine eyes, were on the lofty—thou layedst them low;
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
For, thou, wast my lamp, O Yahweh, —and, Yahweh, enlightened my darkness;
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
For, by thee, I ran through a troop, —by my God, I leapt over a wall.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
As for God, blameless is his way, —the speech of Yahweh, hath been proved, a shield, he is to all who seek refuge in him.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
For who is a GOD, save Yahweh? and who a Rock, save our God?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
GOD, is my fortress of strength, —and shewed to the blameless his way;
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Planting my feet like the hinds’, —yea, on my high places, he caused me to stand;
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
Teaching my hands, to war, —so that a bow of bronze was bent by mine arms;
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Thus didst thou grant me, as a shield, thy salvation, —and, thy condescension, made me great.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Thou didst widen my stepping-places, under me, —so that mine ankles faltered not:
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
I pursued my foes, and destroyed them, —and returned not, till they were consumed;
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
So I consumed them, and crushed them, and they rose not again, —thus fell they under my feet:
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Thus didst thou gird me with strength, for the battle, —thou subduedst mine assailants under me:
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
And, as for my foes, thou didst give me their neck, —yea, them who hated me, that I might destroy them:
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
They cried out, but there was none to save, —unto Yahweh, but he answered them not.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Then did I beat them in pieces, like the dust of the earth, —like the clay of the lanes, did I crush them, stamp them down.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Thus didst thou rescue me from the contentions of my people, didst keep me to be the head of nations: —a people whom I had not known, served me;
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
The sons of the foreigner, came cringing unto me, —at the hearing of the ear, they submitted to me, —
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
The sons of the foreigner, were disheartened, and came quaking, out of their fortresses.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Yahweh liveth, and blessed be my rock, —and exalted be the God (of the rock) of my salvation: —
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
The GOD who hath avenged me, and brought down peoples under me;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
And brought me forth from among my foes, —yea, from mine assailants, hast thou set me on high, from the man of violence, hast thou delivered me.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
For this cause, will I praise thee, O Yahweh, among the nations, —and, to thy name, will I touch the strings: —
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Who hath made great the victories of his King, —and shown lovingkindness to his Anointed One, to David and to his Seed, unto times age-abiding.
