2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
And David spoke unto the Lord the words of this song, and on the day that the Lord had delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
And he said, Lord, my rock, my fortress, and my deliverer;
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
God, my rock, in whom I trust; my shield, and the horn of my salvation, my high tower, and my refuge, my saviour! from violence dost thou save me!
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Praised, I cried, be the Lord, and from my enemies was I saved.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
For the waves of death encompassed me, the floods of destruction made me afraid;
The bonds of hell encircled me, the snares of death seized on me: (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
[When] in my distress I called upon the Lord, and to my God I cried; and he heard from his temple my voice, and my complaint [entered] into his ears.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Then shook and trembled the earth; the foundations of the heavens were moved; and they shook, because he was wroth.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Smoke went up in his anger, and consuming fire out of his mouth, coals flamed forth from him.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
And he bent the heavens, and came down, and thick darkness was under his feet.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
And he rode upon a cherub, and flew along, and he was seen upon the wings of the wind.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
And he made darkness round about him into pavilions, heavy masses of waters, thick clouds of the skies.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
From the brightness before him flamed forth coals of fire.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
The Lord thundered from heaven, and the Most High uttered forth his voice.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
And he sent out arrows, and scattered them; lightning, and discomfited them.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
And then were seen the channels of the sea, there were laid open the foundations of the world; at the rebuke of the Lord, through the blast of the breath of his nostrils.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
He stretched out from above [his hand], he took me; he drew me out from the mighty waters.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
He delivered me from my enemy, the strong, from those that hated me, when they were too mighty for me.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
They overcame me on the day of my calamity; but the Lord became my stay;
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
And he brought me forth into a large space: he delivered me, because he had delight in me.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
The Lord rewarded me according to my righteousness: according to the purity of my hands did he recompense me.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
For I had kept the ways of the Lord, and had not wickedly departed from my God.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
For all his ordinances were before me, and from none of his statutes did I depart.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
I was also upright toward him, and I guarded myself against my iniquity.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Therefore did the Lord recompense me according to my righteousness, according to my purity before his eyes.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
With the kind thou wilt show thyself kind; with the upright mighty man thou wilt show thyself upright.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
With the pure thou wilt show thyself pure; and with the perverse thou wilt wage a contest.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
And the afflicted people thou wilt save; but thy eyes are upon the haughty, [that] thou mayest bring [them] down.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
For thou art my lamp, O Lord! and the Lord will enlighten my darkness.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
For [aided] by thee I run through a troop: [helped] by my God I leap over a wall.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
As for God—his way is perfect; the word of the Lord is tried; he is a shield to all that trust in him.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
For who is God, save the Lord? and who is a rock, save our God?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
God is my strength and power; and he rendereth free from obstruction my way.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
He maketh my feet like those of the hinds, and upon my high places he causeth me to stand.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
He teaches my hands for the war, so that a brazen bow is bent by my arms.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
And thou gavest me the shield of thy salvation; and thy assistance hath made me great.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Thou enlargest my steps under me, so that my joints do not slip.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
I pursue my enemies and destroy them; and I return not again until I have made an end of them.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
And I make an end of them, and I crush them, that they cannot rise; and they fall under my feet.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
For thou hast girded me with strength for the war; thou subduest my opponents under me.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
And my enemies thou causest to turn their back to me; those that hate me, —that I may destroy them.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
They look about, but there is none to help; unto the Lord—but he answereth them not.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
And I beat them small as the dust of the earth; as the mire of the street, I stamp them, I tread them down.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Thou hast also delivered me from the contests of my people: thou preservest me to be the head of nations, a people which I know not shall serve me.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
The children of the stranger shall utter flattery unto me; as soon as their ear heareth they shall be obedient unto me.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
The children of the stranger shall fade away, and come forth tottering out of their close places.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
The Lord liveth, and blessed be my Rock; and exalted be the God, the Rock of my salvation;
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
The God, that granteth me vengeance, and bringeth down nations under me;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
And that bringeth me forth from my enemies: also above my opponents thou liftest me up, from the man of violence thou deliverest me.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Therefore will I give thanks unto thee, O Lord, among the nations, and unto thy name will I sing praises;
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
[To] the tower of salvation of his king, and who showeth kindness to his anointed, to David and to his seed forever.
