2 Samuelin 22
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
Og David talede Ordene af denne Sang for Herren paa den Dag, Herren havde friet ham af alle hans Fjenders Haand og af Sauls Haand,
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
og han sagde: Herren er min Klippe og min Befæstning og den, som befrier mig.
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
Han er Gud, min Klippe, paa hvilken jeg tror, mit Skjold og min Frelses Horn, min Ophøjelse og min Tilflugt, min Frelser, fra Vold har du frelst mig.
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Jeg vil paakalde Herren, som bør at loves, saa bliver jeg frelst fra mine Fjender.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Thi Dødens Bølger omspændte mig, Belials Bække forfærdede mig.
Helvedes Reb omgave mig, Dødens Snarer laa foran mig. (Sheol h7585)
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
Da jeg var i Angest, raabte jeg til Herren, ja, jeg raabte til min Gud, og han hørte min Røst af sit Tempel og mit Raab med sine Øren.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Og Jorden bævede og rystede, Himmelens Grundvolde bevægedes, og de bævede, thi han var vred.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Og der opgik en Røg af hans Næse, og Ild af hans Mund fortærede; gloende Kul brændte ud fra ham.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Og han bøjede Himmelen og for ned, og der var Mørkhed under hans Fødder.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
Og han for paa Keruben og fløj, og han blev set over Vejrets Vinger.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
Og han satte Mørkhed til Dække trindt omkring sig; der var Vandenes Forsamling og tykke Skyer.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Fra Glansen, som var for ham, brændte gloende Kul.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
Herren tordnede fra Himmelen, og den højeste udgav sin Røst.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
Og han udskød Pile og adspredte dem; der kom Lyn, og han forfærdede dem.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Da saas Havets Leje, Jordens Grundvolde blottedes ved Herrens Trusel, ved hans Næses Aandes Pust.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Han udrakte sin Haand fra det høje, han hentede mig, han drog mig af mange Vande.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
Han friede mig fra min stærke Fjende, fra mine Hadere, thi de vare mig for stærke.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
De overfaldt mig i min Modgangs Tid; men Herren var min Støtte.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Og han udførte mig i det vide Rum; han friede mig, thi han havde Lyst til mig.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
Herren gengældte mig efter min Retfærdighed, han betalte mig efter mine Hænders Renhed.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
Thi jeg har bevaret Herrens Veje, og jeg har ikke handlet ugudeligt imod min Gud.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
Thi alle hans Domme ere mig for Øje, og hans Skikke, fra dem viger jeg ikke;
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
men jeg var fuldkommen for ham og vogtede mig for min Misgerning.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
Og Herren betalte mig efter min Retfærdighed, efter min Renhed for hans Øjne.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Imod den fromme viser du dig from, imod den trofaste vældige viser du dig trofast.
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
Imod den rene viser du dig ren, og imod den forvendte viser du dig vrang.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
Og du skal frelse det elendige Folk, og dine Øjne ere over de høje, dem fornedrer du.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Thi du, Herre, er min Lygte, og Herren skal gøre min Mørkhed klar.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Thi ved dig stormer jeg igennem Skaren, ved min Gud springer jeg over en Mur.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Guds Vej er fuldkommen, Herrens Tale er lutret; han er alle dem et Skjold, som haabe paa ham.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Thi hvo er en Gud foruden Herren? og hvo er en Klippe foruden vor Gud?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
Gud er min Styrke og Kraft, og han letter min Vej fuldkomment.
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
Han gør mine Fødder som Hindernes og skal lade mig staa paa mine Høje.
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
Han lærer mine Hænder til Krigen, og en Kobberbue spændes med mine Arme.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Og du giver mig din Frelses Skjold; og idet du ydmyger mig, gør du mig stor.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
Du gør mine Trin vide under mig, og mine Knokler snublede ikke.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Jeg forfølger mine Fjender og ødelægger dem og vender ikke tilbage, før jeg har gjort Ende paa dem.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
Ja, jeg har gjort Ende paa dem og knuset dem, at de ikke skulle rejse sig; og de faldt under mine Fødder.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Og du har omgjordet mig med Kraft til Krigen, du skal nedbøje dem under mig, som staa op imod mig.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
Og du har jaget mig mine Fjender paa Flugt, ja mine Hadere, og jeg udrydder dem.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
De saa sig om, men der var ingen Frelser; til Herren, men han svarede dem ikke.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Og jeg støder dem smaa som Jordens Støv, som Dynd paa Gader knuser jeg dem og tramper dem ned.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Og du udfriede mig fra mit Folks Kiv; du bevarede mig til Hedningernes Hoved, et Folk, som jeg ikke kendte, de tjene mig.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Den fremmedes Børn smigre for mig; da deres Øre hørte om mig, adløde de mig.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Den fremmedes Børn visne hen, og de gaa omgjordede ud af deres Borge.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
Herren lever, og lovet være min Klippe, og Gud, min Frelses Klippe, skal ophøjes!
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
Den Gud, som giver mig Hævn, og som nedkaster Folkene under mig,
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
og som fører mig ud fra mine Fjender; du ophøjer mig over dem, som staa op imod mig, du redder mig fra Voldsmænd.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
Derfor vil jeg bekende dig, Herre! iblandt Hedningerne og synge dit Navn Lov.
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
Han gør sin Frelse stor for sin Konge og gør Miskundhed imod sin Salvede, imod David og imod hans Sæd, evindelig.
