< 2 Korinttilaisille 4 >

1 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
Rumal waꞌ, man kujqꞌiꞌtaj taj chubꞌanik we chak we yaꞌtal chaqe rumal xtoqꞌobꞌax qawach.
2 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
Xane qatzaqom kanoq ri kꞌixibꞌal ubꞌanik ri xaq chaꞌwal kabꞌanik. Man kaqasubꞌ ta winaq xuqujeꞌ man kaqakꞌex ta ri kubꞌij ri utzij ri Dios. Xane are kaqatzijoj ri qas tzij chike ri winaq, retaꞌm ri Dios.
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
We ri utz laj taq tzij ri kaqatzijoj awatalik, awatal riꞌ chikiwach ri winaq ri kasach kiwach.
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. (aiōn g165)
Ri dios rech we uwachulew riꞌ utzꞌapim ri kichomabꞌal ri man e kojonelabꞌ taj rech jeriꞌ man kakil taj ri tunal ri katunanik rech ri utz laj tzij rech ri Cristo are waꞌ ri ukaꞌyibꞌal ri Dios. (aiōn g165)
5 Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
Man are ta kaqatzijoj qibꞌ uj xane are kaqatzijoj ri Jesucristo ri Ajawxel. Ri uj xaq uj patanil taq iwe rumal rech ri Jesús.
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
Rumal cher ri Dios ri xutaq ri tunal ri katunanik xtunan pa ri qꞌequꞌmal, Areꞌ xtunan ri tunal pa taq qanimaꞌ rech jeriꞌ xqetaꞌmaj ri ujuluwem ri Dios ri karepqꞌunik pa ri Cristo.
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
We qꞌinomal riꞌ kꞌo pa taq kꞌolibꞌal bꞌantal che ulew rech jeriꞌ kilitajik chi ri ujeꞌlal ri kwinem man qukꞌ ta uj kape wi, xane rukꞌ ri Dios.
8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
Kꞌax kaqarik pa ronojel ri kaqabꞌano, pune jeriꞌ, man kujbꞌison taj, xane kujmayijanik xuqujeꞌ man kakꞌis taj ta kꞌu qakꞌuꞌx.
9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Kujtzukuxik rech kabꞌan kꞌax chaqe, man uj tzaqsatal ta kꞌu kanoq, pune ujtzaqinaq pa ri ulew xa kꞌu man kꞌistal ta tzij pa qawiꞌ.
10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
Xapawjeꞌ kujeꞌ wi, qakꞌamom bꞌik ri ukamikal ri Jesús pa ri qatyoꞌjal rech jeriꞌ ri ukꞌaslemal kukꞌut ribꞌ pa ri qatyoꞌjal.
11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
Ri uj ri uj kꞌaslik, uj jachtal wi pa ri kamikal xa rumal rech ri Jesús, rech jeriꞌ ri ukꞌaslemal kukꞌut na ribꞌ pa ri qatyoꞌjal.
12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
Xaq jeriꞌ are kachakun ri kamikal chaqe uj chiꞌwe ix kꞌut are kachakun ri jun alik kꞌaslemal.
13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
Ri Tzꞌibꞌatalik kubꞌij: Xinkoj pa wanimaꞌ rumal riꞌ xinbꞌij rukꞌ ri nuchiꞌ. Rukꞌ ri uxlabꞌal rech ri kojobꞌal riꞌ kujkojonik, rumal riꞌ jeriꞌ xuqujeꞌ kaqabꞌij.
14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
Qetaꞌm chi ri xukꞌastajisaj uwach ri Ajawxel Jesús, kujukꞌastajisaj xuqujeꞌ na uj rukꞌ Areꞌ xuqujeꞌ kujukꞌam bꞌik rukꞌ.
15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
Kaqarik we kꞌax riꞌ, xa rumal iwe, rech ri loqꞌanik ri tajin kuꞌkꞌam apanoq sibꞌalaj e kꞌi winaq, kanimar ri utyoxinik rech kuya uqꞌij riꞌ Dios.
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Xaq jeriꞌ, mujqꞌitaj bꞌa pune tajin kariꞌjobꞌ ri qatyoꞌjal, ri qanimaꞌ tajin kukꞌam uchuqꞌabꞌ qꞌij chi qꞌij.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, (aiōnios g166)
Rumal cher ri kꞌaxkꞌolal ri kaqarik kamik xaq kikꞌowik xuqujeꞌ kukꞌam loq jun juluwem ri man kꞌo taj ukꞌisik ri nim na uqꞌij cho ri kꞌaxkꞌolal. (aiōnios g166)
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (aiōnios g166)
Rumal cher man are ta kajeqiꞌ qakꞌuꞌx chirij ri kilitaj uwach, xane jeqel qakꞌuꞌx chirij ri man kilitaj ta uwach, ri kilitaj uwach xaq ikꞌowel are kꞌu ri man kilitaj ta uwach kajeqiꞌ chibꞌe qꞌij saq. (aiōnios g166)

< 2 Korinttilaisille 4 >