2 Korinttilaisille 2
1 Olin nimittäin mielessäni päättänyt, etten tullessani teidän tykönne taas toisi murhetta mukanani.
Lekin mǝn iqimdǝ, ⱪexinglarƣa barsam yǝnǝ azar elip barmaymǝn degǝn ⱪararƣa kǝldim.
2 Sillä jos minä saatan teidät murheellisiksi, niin eihän minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka minä olen murheelliseksi saattanut.
Qünki ǝgǝr mǝn silǝrgǝ azar bǝrsǝm, mening tüpǝylimdin azar yegǝnlǝrdin baxⱪa ⱪaysibiri meni xadlanduralisun?
3 Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.
Mǝn ǝsli meni xadlanduruxi tegixlik bolƣanlardin ǝksiqǝ azar yǝp ⱪalmay degǝn mǝⱪsǝttǝ xu hǝtni yazdim; qünki mening xadliⱪim silǝr ⱨǝmminglarningmu xadliⱪidur dǝp silǝr ⱨǝmminglarƣa ixǝnq baƣlidim.
4 Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
Qünki ǝslidǝ ɵzüm eƣir azab iqidǝ ⱪǝlbimdiki dǝrd-ǝlǝmdin kɵp kɵz yaxlirimni tɵkküzüp turup silǝrgǝ xu hǝtni yazƣanidim; mǝⱪsitim silǝrgǝ azar berix ǝmǝs, bǝlki silǝrgǝ qongⱪur baƣlanƣan, exip taxⱪan muⱨǝbbitimni bilixinglar üqün idi.
5 Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.
Əmma birǝrsi azar yǝtküzgǝn bolsa, uning azar yǝtküzgini mǝn ǝmǝs dǝymǝn, u bǝlki mǝlum dǝrijidǝ (bu ixni ziyadǝ eƣir ⱪilƣum yoⱪ) ⱨǝmminglarƣa azar yǝtküzdi.
6 Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut;
Bundaⱪ adǝmning kɵpinqinglar tǝripidin tǝnbiⱨlǝngini yetǝrliktur;
7 niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.
Xunga ⱨazir ǝksiqǝ, silǝr uningƣa meⱨir-xǝpⱪǝt kɵrsitip riƣbǝt-tǝsǝlli berixinglarƣa toƣra kelidu; bolmisa bundaⱪ bir kixi bǝlkim ƣayǝt zor dǝrd-ǝlǝmdin ɵzini yoⱪitiximu mumkin.
8 Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;
Xunga mǝn silǝrgǝ uningƣa muⱨǝbbitinglarni ispatlixinglarni jekilǝymǝn.
9 sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset.
Xu hetimni yǝnǝ bir mǝⱪsǝttǝ, yǝni silǝrning ⱨǝmmǝ ixlarda itaǝtmǝn yaki itaǝtmǝn ǝmǝslikinglarni sinap bilixim üqün yazdim.
10 Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut-jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa-sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,
Lekin silǝr ⱪaysibirini mǝlum ix üqün kǝqürüm ⱪilƣan bolsanglar, mǝnmu ⱨǝm uni xundaⱪ ⱪilƣan bolimǝn; mǝnmu mǝlum bir ixni kǝqürüm ⱪilƣinimda (birǝr ixni kǝqürüm ⱪilƣan bolsam), mǝn silǝrni dǝp Mǝsiⱨning ⱨuzurida xundaⱪ ⱪildim.
11 ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.
Xuning bilǝn Xǝytan bizdin ⱨeq üstünlükkǝ erixǝlmǝydu; qünki biz uning ⱨiylǝ-mikirliridin bihǝwǝr ǝmǝsmiz.
12 Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa,
Əmdi Mǝsiⱨning hux hǝwirini jakarlaxⱪa Troas xǝⱨirigǝ kǝlginimdǝ wǝ xundaⱪla Rǝb tǝripidin [pursǝt] ixiki manga eqilƣini bilǝn,
13 mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.
ⱪerindixim Titusni tapalmiƣinim tüpǝylidin roⱨim aram tapmidi; xuning bilǝn mǝn xu yǝrdikilǝr bilǝn hoxlixip, Makedoniyǝgǝ sǝpǝr aldim.
14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
Əmma bizni Mǝsiⱨdǝ ⱨǝmixǝ tǝntǝnǝ bilǝn ƣalibanǝ baxlaydiƣan, biz arⱪiliⱪ ⱨǝr yǝrdǝ Ɵzigǝ dost tartⱪuqi huxpuraⱪni qaqⱪuqi Hudaƣa tǝxǝkkür!
15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
Qünki biz Hudaƣa yǝtküzüliwatⱪan Mǝsiⱨning huxpuriⱪidurmiz, ⱨǝm ⱪutⱪuzuluwatⱪanlar arisida ⱨǝm ⱨalakǝtkǝ ketiwatⱪanlar arisida xundaⱪmiz;
16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
keyinkilǝrgǝ ɵlümgǝ bolƣan ɵlümning puriⱪi, aldinⱪilarƣa ⱨayatliⱪⱪa bolƣan ⱨayatliⱪning puriⱪidurmiz; ǝmdi muxundaⱪ ixlarning ⱨɵddisidin kim qiⱪalaydu?
17 Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.
Qünki biz kɵp kixilǝrning ⱪilƣinidǝk Hudaning kalam-sɵzini soda-setiⱪ ixi ⱪilmaymiz; ǝksiqǝ biz sǝmimiylik bilǝn Huda aldida Hudadin [ǝwǝtilgǝnlǝr] süpitidǝ Mǝsiⱨdǝ sɵzlǝymiz.
