2 Aikakirja 32
1 Näiden tapausten ja Hiskian vakaan vaelluksen jälkeen tuli Sanherib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen varustettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itsellensä.
Bu barliⱪ ixlarni wǝ sadaⱪǝtlik ǝmǝllǝrni bejirgǝndin keyin, Asuriyǝ padixaⱨi Sǝnnaherib Yǝⱨudaƣa tajawuz ⱪilip, ⱪorƣanliⱪ xǝⱨǝrlirigǝ ⱨujum ⱪilip bɵsüp kirip, ularni ixƣal ⱪilix üqün ularni ⱪorxiwaldi.
2 Kun Hiskia näki Sanheribin tulevan ja olevan aikeessa sotia Jerusalemia vastaan,
Ⱨǝzǝkiya Sǝnnaheribning kǝlgǝnlikini kɵrüp, uning Yerusalemƣa ⱨujum ⱪilix niyitining barliⱪini bilgǝndǝ,
3 neuvotteli hän päämiestensä ja urhojensa kanssa tukkiaksensa vesilähteet, jotka olivat kaupungin ulkopuolella; ja he kannattivat häntä siinä.
ǝmǝldarliri wǝ batur ǝzimǝtliri bilǝn xǝⱨǝr sirtidiki bulaⱪ-eriⱪlarni tosuwetix toƣruluⱪ mǝsliⱨǝtlǝxti; ular uni ⱪollidi.
4 Niin kokoontui paljon kansaa, ja he tukkivat kaikki lähteet ja puron, joka juoksee sen seudun läpi; sillä he sanoivat: "Miksi Assurin kuninkaat tultuansa löytäisivät vettä viljalti?"
Xuning bilǝn nurƣun kixilǝr yiƣilip: «Nemǝ üqün Asuriyǝ padixaⱨliriƣa mol su mǝnbǝsini tepiwelixiƣa ⱪalduridikǝnmiz?» dǝp barliⱪ bulaⱪ kɵzlirini etiwǝtti wǝ u yurt otturisidin eⱪip ɵtidiƣan eriⱪni tosuwǝtti.
5 Ja hän rohkaisi mielensä, rakensi koko revityn osan muuria ja korotti torneja ja teki sen ulkopuolelle toisen muurin, varusti Millon Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä.
Ⱨǝzǝkiya ɵzini ƣǝyrǝtlǝndürüp, buzulup kǝtkǝn sepillarni yengibaxtin onglatti, üstigǝ ⱪarawulhanilarni saldurdi, yǝnǝ bir taxⱪi sepilmu yasatti ⱨǝmdǝ Dawut xǝⱨiridiki «Millo» ⱪǝl’ǝsini mustǝⱨkǝmlidi; u yǝnǝ nurƣun ⱪoral-yaraƣ wǝ ⱪalⱪanlarni yasatti.
6 Ja hän asetti sotapäälliköitä kansalle ja kokosi heidät luoksensa aukealle kaupungin portin eteen ja puhui ystävällisesti heille ja sanoi:
U hǝlⱪning üstigǝ sǝrdarlarni tǝyinlidi andin ularni xǝⱨǝr dǝrwazisidiki mǝydanƣa, ɵz aldiƣa yiƣdurup, ularƣa ilⱨam-riƣbǝt berip:
7 "Olkaa lujat ja rohkeat, älkää peljätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssansa; sillä se, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssansa.
— Iradǝnglarni qing ⱪilip batur bolunglar, Asuriyǝ padixaⱨidin wǝ uningƣa ǝgǝxkǝn zor ⱪoxundin ⱪorⱪmanglar yaki alaⱪzadǝ bolup kǝtmǝnglar; qünki biz bilǝn birgǝ bolƣuqilar ular bilǝn birgǝ bolƣuqilardin kɵptur.
8 Hänen kanssansa on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme, meitä auttamassa ja meidän sotiamme sotimassa." Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.
Uning bilǝn birgǝ bolƣini naⱨayiti bir insaniy ǝtlik bilǝk, halas; lekin biz bilǝn billǝ bolƣuqi bolsa bizgǝ mǝdǝtkar bolup, biz üqün jǝng ⱪilƣuqi Hudayimiz Pǝrwǝrdigar bardur! — dedi. Hǝlⱪ Yǝⱨudaning padixaⱨi Ⱨǝzǝkiyaning sɵzlirigǝ ixinip tayandi.
9 Tämän jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, ollessaan itse koko sotavoimansa kanssa Laakiin edustalla, lähetti palvelijoitansa Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan, luo ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo ja käski sanoa:
Xuningdin keyin Asuriyǝ padixaⱨi Sǝnnaherib pütkül küq-ⱪoxuni bilǝn Laⱪix xǝⱨirini muⱨasirigǝ aldi; xu qaƣda u hizmǝtkarlirini Yerusalemƣa, Yǝⱨudaning padixaⱨi Ⱨǝzǝkiyaƣa, xundaⱪla Yerusalemda turuwatⱪan barliⱪ Yǝⱨudalarƣa ǝwǝtip, ularƣa mundaⱪ sɵzlǝrni yǝtküzüp: —
10 "Näin sanoo Sanherib, Assurin kuningas: Mihin te luotatte, kun jäätte Jerusalemiin saarroksiin?
«Asuriyǝ padixaⱨi Sǝnnaherib: «Yerusalem muⱨasirǝ iqidǝ turuⱪluⱪ, silǝr zadi nemigǝ tayinip uningda tehiqǝ turuwatisilǝr?
11 Eikö Hiskia viettele teitä ja saata teitä kuolemaan nälkään ja janoon, kun hän sanoo: Herra, meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assurin kuninkaan käsistä?
Ⱨǝzǝkiya silǝrgǝ: «Pǝrwǝrdigar Hudayimiz bizni Asuriyǝ padixaⱨining qanggilidin ⱪutulduridu», dǝp ixǝndürüp, silǝrni aqliⱪ wǝ ussuzluⱪtin ɵlümgǝ tapxurmaⱪqi boluwatmamdu?
12 Eikö tämä sama Hiskia ole poistanut hänen uhrikukkuloitansa ja alttareitansa ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: 'Yhden ainoan alttarin edessä on teidän kumartaen rukoiltava ja sillä uhreja poltettava'?
Xu Ⱨǝzǝkiya Pǝrwǝrdigarƣa atalƣan «yuⱪiri jaylar»ni ⱨǝm ⱪurbangaⱨlarni yoⱪ ⱪiliwǝttiƣu? Andin Yǝⱨudadiki wǝ Yerusalemdikilǝrgǝ: — «Silǝr birla ⱪurbangaⱨ aldida sǝjdǝ ⱪilisilǝr wǝ xuning üstigila huxbuy yaⱪisilǝr» dǝp ǝmr ⱪilƣan ǝmǝsmidi?
13 Ettekö tiedä, mitä minä ja minun isäni olemme tehneet muiden maiden kaikille kansoille? Ovatko näiden maiden kansain jumalat voineet pelastaa maatansa minun käsistäni?
Mening wǝ mening ata-bowilirimning barliⱪ ǝl hǝlⱪlirigǝ nemǝ ⱪilƣanliⱪini bilmǝmsilǝr? Əl-yurtlarning ilaⱨ-butliri ɵz zeminini mening ⱪolumdin ⱪutⱪuzuxⱪa birǝr amal ⱪilaliƣanmu?
14 Onko kukaan minun isieni tuhoamien kansojen kaikista jumalista voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni? Kuinka sitten teidän Jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni?
Mening ata-bowilirim üzül-kesil yoⱪatⱪan ǝxu ǝl-yurtlarning but-ilaⱨlirining ⱪaysibiri ɵz hǝlⱪini mening ⱪolumdin ⱪutⱪuzaliƣan? Undaⱪta silǝrning Hudayinglar silǝrni mening ⱪolumdin ⱪutⱪuzalamti?
15 Älkää siis antako Hiskian näin pettää ja vietellä itseänne älkääkä uskoko häntä, sillä ei minkään kansan eikä minkään valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni tai minun isieni käsistä, saati sitten teidän Jumalanne: ei hän pelasta teitä minun käsistäni."
Silǝr ǝmdi Ⱨǝzǝkiyaƣa aldanmanglar, silǝrni xundaⱪ ⱪayil ⱪilixiƣa yol ⱪoymanglar yaki uningƣa ixinipmu olturmanglar; qünki mǝyli ⱪaysi ǝlning, ⱪaysi padixaⱨliⱪning ilaⱨi bolsun, ⱨeqⱪaysisi ɵz hǝlⱪini mening ⱪolumdin yaki mening ata-bowilirimning ⱪolidin ⱨeq ⱪutⱪuzup qiⱪalmidi; silǝrning Hudayinglar silǝrni mening qanggilimdin tehimu ⱪutulduruwalalmaydu ǝmǝsmu? — dǝydu» — dedi.
16 Ja hänen palvelijansa puhuivat vielä enemmän Herraa Jumalaa ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan.
[Sǝnnaheribning] hizmǝtkarliri dawamliⱪ yǝnǝ Pǝrwǝrdigar Hudani wǝ Uning hizmǝtkari Ⱨǝzǝkiyani ⱨaⱪarǝtlǝydiƣan gǝplǝrnimu ⱪildi.
17 Hän kirjoitti myös kirjeen herjatakseen Herraa, Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan; siinä sanottiin näin: "Niinkuin muiden maiden kansain jumalat eivät ole pelastaneet kansojansa minun käsistäni, niin ei Hiskiankaan Jumala ole pelastava kansaansa minun käsistäni".
Andin Sǝnnaherib tehi hǝt yezip, Israilning Hudasi bolƣan Pǝrwǝrdigarni ⱨaⱪarǝtlǝp, zangliⱪ ⱪilip: «Huddi ⱨǝrⱪaysi ǝl-yurtlarning ilaⱨliri ɵz hǝlⱪini mening qanggilimdin ⱪutⱪuzalmiƣandǝk, Ⱨǝzǝkiyaning Hudasimu Uning hǝlⱪini mening qanggilimdin ⱪutⱪuzalmaydu» dedi.
18 Ja Jerusalemin kansalle, jota oli muurilla, he huusivat kovalla äänellä juudankielellä nostaakseen heissä pelon ja kauhun, että saisivat kaupungin valloitetuksi.
Ular xǝⱨǝrni elix ƣǝrizidǝ Yerusalem sepilidǝ turuwatⱪan hǝlⱪni ⱪorⱪutup, patiparaⱪqiliⱪⱪa qɵmdürüx üqün Yǝⱨudiy tilida ünlük towlap turdi.
19 Ja he puhuivat Jerusalemin Jumalasta niinkuin muiden maiden kansain jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.
Ular Yerusalemning Hudasini huddi yǝr yüzidiki yat hǝlⱪlǝrning insanning ⱪolida yasalƣan ilaⱨliriƣa ohxitip sɵzlidi.
20 Mutta kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, rukoilivat tämän tähden ja huusivat taivaan puoleen.
Xuning tüpǝylidin Ⱨǝzǝkiya padixaⱨ wǝ Amozning oƣli Yǝxaya pǝyƣǝmbǝr dua ⱪilip asmanƣa ⱪarap nida ⱪiliwidi,
21 Silloin Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki sotaurhot, ruhtinaat ja päälliköt Assurin kuninkaan leirissä, niin että hän häpeä kasvoillaan palasi takaisin maahansa. Ja kun hän kerran meni jumalansa temppeliin, kaatoivat hänet siellä miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistansa.
Pǝrwǝrdigar bir Pǝrixtǝ ǝwǝtti, u Asuriyǝ padixaⱨi ⱪoxunining lǝxkǝrgaⱨiƣa kirip, pütkül batur jǝngqilǝrni, ǝmǝldalar wǝ sǝrdarlarni ⱪoymay ⱪiriwǝtti. Xuning bilǝn Asuriyǝ padixaⱨi xǝrmǝndǝ bolup ɵz yurtiƣa ⱪaytip kǝtti. Ɵzining buthanisiƣa kirgǝn qeƣida ɵz puxtidin bolƣan oƣulliri uni ⱪiliq bilǝn qepip ɵltürdi.
22 Näin Herra vapahti Hiskian ja Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assurin kuninkaan, käsistä ja kaikkien käsistä, ja hän johdatti heitä joka taholla.
Ənǝ xu tǝriⱪidǝ, Pǝrwǝrdigar Ⱨǝzǝkiyani wǝ Yerusalem aⱨalisini Asuriyǝ padixaⱨi Sǝnnaheribning wǝ baxⱪa barliⱪ düxmǝnlǝrning qanggilidin ⱪutⱪuzup ⱪaldi wǝ ularni ⱨǝr tǝrǝptǝ ⱪoƣdidi.
23 Ja monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja Hiskialle, Juudan kuninkaalle, kalleuksia; ja hän kohosi sen jälkeen kaikkien kansojen silmissä.
Nurƣun kixilǝr ⱨǝdiyǝlǝrni Pǝrwǝrdigarƣa atax üqün Yerusalemƣa ǝkǝldi, xundaⱪla nurƣun esil nǝrsilǝrni ǝkilip Yǝⱨuda padixaⱨi Ⱨǝzǝkiyaƣa sundi; xuningdin etiwarǝn Ⱨǝzǝkiya barliⱪ ǝl-yurtlarning izzǝt-ⱨɵrmitigǝ sazawǝr boldi.
24 Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Niin hän rukoili Herraa, ja hän vastasi hänelle ja antoi hänelle tapahtua ihmeen.
Xu künlǝrdǝ Ⱨǝzǝkiya kesǝl bolup sakratⱪa qüxüp ⱪaldi; u Pǝrwǝrdigarƣa tilawǝt ⱪildi wǝ Pǝrwǝrdigar sɵz ⱪilip, uningƣa bir mɵjizilik alamǝt kɵrsǝtti.
25 Mutta Hiskia ei palkinnut hyvää hyvällä, vaan hänen sydämensä ylpistyi; sentähden hänen ja Juudan ja Jerusalemin osaksi tuli viha.
Lekin Ⱨǝzǝkiya ɵzigǝ kɵrsitilgǝn iltipatⱪa muwapiⱪ tǝxǝkkür eytmidi; u kɵnglidǝ tǝkǝbburlixip kǝtti. Xunga Hudaning ƣǝzipi uningƣa wǝ xuningdǝk Yǝⱨuda wǝ Yerusalemdikilǝrgǝ ⱪozƣaldi.
26 Mutta kun Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat, ei Herran viha kohdannut heitä Hiskian päivinä.
Lekin Ⱨǝzǝkiya wǝ Yerusalemdikilǝr tǝkǝbburliⱪidin yenip ɵzlirini tɵwǝn tutup yürgǝqkǝ, Pǝrwǝrdigarning ƣǝzipi Ⱨǝzǝkiyaning künliridǝ ularƣa qüxmidi.
27 Hiskialle tuli ylen paljon rikkautta ja kunniaa; hän hankki itselleen aarrekammioita hopeata, kultaa, kalliita kiviä, hajuaineita, kilpiä ja kaikkinaisia kallisarvoisia kaluja varten,
Ⱨǝzǝkiyaning dunyasi tolimu kɵp, izzǝt-ⱨɵrmiti ⱪǝwǝtla yuⱪiri idi; u ɵzigǝ altun, kümüx, gɵⱨǝr-yaⱪut, huxbuy dora-dǝrmǝk, ⱪalⱪan wǝ ⱨǝrhil ⱪimmǝtlik buyumlarni saⱪlaydiƣan hǝzinilǝrni saldurdi;
28 varastohuoneita jyvä-, viini-ja öljysatoa varten ja talleja kaikenlaisille juhdille ja karjalaumoja tarhoihin.
u yǝnǝ axliⱪ, yengi xarab wǝ zǝytun meyi saⱪlaydiƣan ambarlarni, yǝnǝ ⱨǝr türlük mallar wǝ padiliri üqün eƣil-ⱪotanlarni saldurdi.
29 Myös rakennutti hän itsellensä kaupunkeja ja hankki suuret laumat pikkukarjaa ja raavaskarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle ylen suuren omaisuuden.
U ɵzigǝ xǝⱨǝrlǝr bina ⱪildurdi wǝ nurƣun ⱪoy-kalilarƣa igǝ boldi, qünki Huda uningƣa ƣayǝt kɵp dǝpinǝ-dunya ata ⱪilƣanidi.
30 Hiskia myös tukki Giihonin veden yläjuoksun ja johti veden alas, länteenpäin, Daavidin kaupunkiin. Ja Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.
Ⱨǝzǝkiyadin ibarǝt bu kixi Giⱨon eⱪinining yuⱪiri eⱪimidiki suni tosup, suni toptoƣra Dawut xǝⱨirining künpetix tǝripigǝ eⱪip kelidiƣan ⱪilƣanidi. Ⱨǝzǝkiya barliⱪ ⱪilƣan ǝmǝlliridǝ ronaⱪ tapti.
31 Niinpä Jumala ainoastaan koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet Baabelin ruhtinasten lähettiläiden valtaan, jotka olivat lähetetyt hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, joka oli tapahtunut maassa.
Ⱨalbuki, Babil ǝmirlirining ǝlqiliri kelip Ⱨǝzǝkiya bilǝn kɵrüxüp, Yǝⱨuda zeminida yüz bǝrgǝn bu mɵjizilik alamǝt toƣruluⱪ gǝp soriƣan qaƣda, uning kɵnglidǝ nemǝ barliⱪini mǝlum ⱪilixⱪa sinimaⱪqi, Huda uni yalƣuz ⱪaldurup, uningdin kǝtti.
32 Mitä muuta on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen hurskaista teoistansa, katso, se on kirjoitettuna profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, näyssä, Juudan ja Israelin kuningasten kirjassa.
Ⱨǝzǝkiyaning ⱪalƣan ixliri wǝ yahxi ǝmǝlliri bolsa, mana ular «Yǝⱨuda wǝ Israil padixaⱨlirining tarihnamisi»da, Amozning oƣli Yǝxaya pǝyƣǝmbǝrning kɵrgǝn wǝⱨiylik hatirisidǝ pütülgǝndur.
33 Ja Hiskia meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin siihen, mistä noustaan Daavidin jälkeläisten haudoille. Ja koko Juuda ja Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunniaa, kun hän kuoli. Ja hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
Ⱨǝzǝkiya ata-bowiliri arisida uhlidi; ular uni Dawut ǝwladliri ⱪǝbristanliⱪi egizlikidǝ dǝpnǝ ⱪildi; u ɵlgǝn qaƣda barliⱪ Yǝⱨuda hǝlⱪi bilǝn Yerusalemdikilǝr uningƣa ⱨɵrmǝt bildürdi. Uning orniƣa oƣli Manassǝⱨ padixaⱨ boldi.
