2 Aikakirja 21
1 Sitten Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
Jehoshaphat slept with his ancestors and was buried with them in the city of David; Jehoram, his son, became king in his place.
2 Ja hänellä oli veljiä: Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Joosafatin, Israelin kuninkaan, poikia.
Jehoram had brothers, sons of Jehoshaphat: Azariah, Jehiel, Zechariah, Azariahu, Michael, and Shephatiah. All these were sons of Jehoshaphat, king of Israel.
3 Ja heidän isänsä oli antanut heille suuria lahjoja, hopeata, kultaa ja kalleuksia, sekä varustettuja kaupunkeja Juudassa; mutta kuninkuuden hän oli antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen.
Their father had given them large gifts of silver, gold, and other precious things, and also fortified cities in Judah, but he gave the kingdom to Jehoram.
4 Kun Jooram oli noussut isänsä valtaistuimelle ja vahvistunut, tappoi hän miekalla kaikki veljensä, niin myös muutamia Israelin päämiehiä.
Now when Jehoram had risen up over his father's kingdom and had firmly established himself as king, he killed all his brothers with the sword, and also various other leaders of Israel.
5 Jooram oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.
Jehoram was thirty-two years old when he began to reign, and he reigned for eight years in Jerusalem.
6 Mutta hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, niinkuin Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär; ja niin hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.
He walked in the ways of the kings of Israel, as the house of Ahab was doing, for he had Ahab's daughter as his wife, and he did what was evil in the sight of Yahweh.
7 Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojillensa lampun ainiaaksi.
However, Yahweh did not wish to destroy the house of David, because of the covenant that he had made with David; he had promised that he would always give life to him and his descendants.
8 Hänen aikanaan edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itsellensä kuninkaan.
In Jehoram's days, Edom revolted from the control of Judah, and they set a king over themselves.
9 Niin Jooram lähti sinne päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Ja hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, ja sotavaunujen päälliköt.
Then Jehoram crossed over with his commanders and all his chariots. It was night when he rose up and fought against the Edomites who had surrounded him and his chariot commanders.
10 Niin edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta vapaiksi, aina tähän päivään asti. Siihen aikaan luopui hänen vallanalaisuudestaan myös Libna, koska hän oli hyljännyt Herran, isiensä Jumalan.
So Edom has been in rebellion from the control of Judah to this present day. Libnah also revolted at the same time from his control, because Jehoram had forsaken Yahweh, the God of his ancestors.
11 Hänkin teetti uhrikukkuloita Juudan vuoristoon ja saattoi Jerusalemin asukkaat haureuteen ja vietteli Juudan.
In addition, Jehoram had also built high places in the mountains of Judah and he made the inhabitants of Jerusalem to live like prostitutes, and he led Judah astray.
12 Mutta profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä,
A letter from the prophet Elijah came to Jehoram. It said, “This is what Yahweh, the God of David, your ancestor, says: Because you have not walked in the ways of Jehoshaphat, your father, nor in the ways of Asa, king of Judah,
13 vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niinkuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen; ja koska myös olet tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja paremmat kuin sinä,
but have walked in the ways of the kings of Israel, and have made Judah and the inhabitants of Jerusalem to act like a prostitute, as the house of Ahab did—and because you have also killed your brothers in your father's family, men who were better than yourself—
14 katso, sentähden Herra rankaisee sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on, kovalla vitsauksella;
see, Yahweh will strike with a great plague your people, your children, your wives, and all your possessions.
15 ja sinä itse olet sairastava vaikeata tautia, sisusvaivaa, kunnes vuoden, parin kuluttua sisuksesi taudin voimasta tunkeutuvat ulos."
You yourself will have much sickness because of a disease in your intestines, until your intestines fall out because of the sickness, day after day.”
16 Niin Herra herätti Jooramia vastaan filistealaisten hengen ja niiden arabialaisten hengen, jotka asuivat etiopialaisten naapureina,
Yahweh stirred up against Jehoram the spirit of the Philistines and of the Arabians who were near the Cushites.
17 ja he menivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaan kaiken tavaran, mitä oli kuninkaan linnassa, niin myöskin hänen poikansa ja vaimonsa, niin ettei hänelle jäänyt muuta poikaa kuin Jooahas, hänen nuorin poikansa.
They attacked Judah, invaded it, and carried away all the wealth that was found in the king's house. They also carried away his sons and his wives. No son was left to him except Jehoahaz, his youngest son.
18 Ja kaiken tämän jälkeen Herra rankaisi häntä parantumattomalla sisusvaivalla.
After all this, Yahweh struck him in his intestines with an incurable disease.
19 Parin vuoden kuluttua, toisen vuoden lopulla, hänen sisuksensa taudin voimasta tunkeutuivat ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Mutta hänen kansansa ei polttanut hänen kunniakseen kuolinsuitsutusta, niinkuin oli poltettu hänen isiensä kunniaksi.
It came about in due time, at the end of two years, that his intestines fell out because of his sickness, and that he died of severe disease. His people made no fire in his honor as they had done for his ancestors.
20 Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Ja hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin.
He had begun to reign when he was thirty-two years old; he reigned in Jerusalem for eight years, and when he departed no one mourned him. They buried him in the city of David, but not in the royal tombs.
