2 Aikakirja 21
1 Sitten Joosafat meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Jooram tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
Then Jehoshaphat died, and was buried where his ancestors were buried in [the part of Jerusalem called] ‘The City of David’. Then his son Jehoram became the king [of Judah].
2 Ja hänellä oli veljiä: Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Joosafatin, Israelin kuninkaan, poikia.
His [younger] brothers were Azariah, Jehiel, Zechariah, Azariah, Michael, and Shephatiah.
3 Ja heidän isänsä oli antanut heille suuria lahjoja, hopeata, kultaa ja kalleuksia, sekä varustettuja kaupunkeja Juudassa; mutta kuninkuuden hän oli antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen.
Before Jehoshaphat died, he gave them gifts of silver and gold and other valuable things. He also appointed them to rule various cities in Judah that had walls around them. But he appointed Jehoram to be the king of Judah, because Jehoram was his oldest son.
4 Kun Jooram oli noussut isänsä valtaistuimelle ja vahvistunut, tappoi hän miekalla kaikki veljensä, niin myös muutamia Israelin päämiehiä.
After Jehoram was completely in control of his father’s kingdom, he had all of his [younger] brothers executed, along with some of the leaders of the nation.
5 Jooram oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.
Jehoram was 32 years old when he became the king, and he ruled in Jerusalem for eight years.
6 Mutta hän vaelsi Israelin kuningasten tietä, niinkuin Ahabin suku oli tehnyt, sillä hänellä oli puolisona Ahabin tytär; ja niin hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.
But he did many of the [evil] things that the kings of Israel had done. He did many things that Yahweh considers to be evil, things that the family of Ahab had done, because he married one of Ahab’s daughters.
7 Mutta Herra ei tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa hänelle ja hänen pojillensa lampun ainiaaksi.
However, because of the agreement that Yahweh had made with King David, Yahweh did not want to get rid of the descendants of David. He had promised that David’s descendants would always be the ones who ruled Judah.
8 Hänen aikanaan edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta ja asettivat itsellensä kuninkaan.
While Jehoram was ruling, the people of [the] Edom [region] rebelled against [the king of] Judah and appointed their own king.
9 Niin Jooram lähti sinne päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Ja hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat saartaneet hänet, ja sotavaunujen päälliköt.
So Jehoram and his officers and his men in chariots went to Edom. There, the army of Edom surrounded them. Jehoram escaped during the night.
10 Niin edomilaiset luopuivat Juudan vallanalaisuudesta vapaiksi, aina tähän päivään asti. Siihen aikaan luopui hänen vallanalaisuudestaan myös Libna, koska hän oli hyljännyt Herran, isiensä Jumalan.
But the king of Judah was never able to regain control of Edom, and Edom is still not controlled by Judah. [The people in] Libnah [city between Judah and Philistia] also rebelled against Judah. Those things happened because Jehoram turned away from [obeying] Yahweh, the God whom his ancestors [belonged to].
11 Hänkin teetti uhrikukkuloita Juudan vuoristoon ja saattoi Jerusalemin asukkaat haureuteen ja vietteli Juudan.
On the hilltops in Judah he had also built shrines [to worship idols], and had caused the people of Judah to stray away from Yahweh by worshiping foreign gods.
12 Mutta profeetta Elialta tuli hänelle tällainen kirjoitus: "Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Koska et ole vaeltanut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä,
One day, Jehoram received a letter from the prophet Elijah. Elijah had written this in the letter: “This is what Yahweh, the God whom your ancestor [King] David [worshiped], says: 'You have not done things that please me like your father Jehoshaphat did or what King Asa did.
13 vaan olet vaeltanut Israelin kuningasten tietä ja saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen, niinkuin Ahabin suku saattoi heidät haureuteen; ja koska myös olet tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa ja paremmat kuin sinä,
Instead, you have continually done the [evil things] that the kings of Israel have done. You have encouraged the people in Jerusalem and other places in Judah to stop worshiping Yahweh, like the descendants of Ahab did. You have also murdered your own brothers, who were more righteous men than you are.
14 katso, sentähden Herra rankaisee sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea, mitä sinulla on, kovalla vitsauksella;
So now Yahweh is about to very severely punish the people in your kingdom and even your own children and your wives and everything that you own.
15 ja sinä itse olet sairastava vaikeata tautia, sisusvaivaa, kunnes vuoden, parin kuluttua sisuksesi taudin voimasta tunkeutuvat ulos."
And you yourself will have an intestinal disease that will continue to become worse, and you will suffer from it until you die.'”
16 Niin Herra herätti Jooramia vastaan filistealaisten hengen ja niiden arabialaisten hengen, jotka asuivat etiopialaisten naapureina,
Then Yahweh caused some men from the Philistia people-group and some Arabs who lived near the coast [of the Mediterranean Sea], where people from Ethiopia had settled, to become angry with Jehoram.
17 ja he menivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaan kaiken tavaran, mitä oli kuninkaan linnassa, niin myöskin hänen poikansa ja vaimonsa, niin ettei hänelle jäänyt muuta poikaa kuin Jooahas, hänen nuorin poikansa.
Their army invaded Judah and took away [from Jerusalem] all the valuable things that they found in the king’s palace, and even his sons and wives. His youngest son, Ahaziah, was the only one of his sons whom they did not take away.
18 Ja kaiken tämän jälkeen Herra rankaisi häntä parantumattomalla sisusvaivalla.
After that happened, Yahweh caused Jehoram to be afflicted with an intestinal disease that no one could cure.
19 Parin vuoden kuluttua, toisen vuoden lopulla, hänen sisuksensa taudin voimasta tunkeutuivat ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Mutta hänen kansansa ei polttanut hänen kunniakseen kuolinsuitsutusta, niinkuin oli poltettu hänen isiensä kunniaksi.
About two years later, while he was in great pain, he died because of that disease. The people of Judah had made bonfires to honor his ancestors when they died, but they did not make a bonfire for Jehoram.
20 Hän oli kolmenkymmenen kahden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Ja hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuningasten hautoihin.
Jehoram was 32 years old when he became the king, and he ruled in Jerusalem for eight years. No one was sorry when he died. His corpse was buried in [the part of Jerusalem called] ‘The City of David’, but he was not buried where the other kings [of Judah] had been buried.
