2 Aikakirja 19

1 Mutta Joosafat, Juudan kuningas, palasi onnellisesti takaisin kotiinsa Jerusalemiin.

Na hoki marie ana a Iehohapata ki tona whare, ki Hiruharama.

2 Silloin Jeehu, Hananin poika, näkijä, meni kuningas Joosafatia vastaan ja sanoi hänelle: "Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa? Sentähden on sinun päälläsi Herran viha.

A ka puta te matakite, a Iehu tama a Hanani, ki te whakatau i a ia, ka mea ki a Kingi Iehohapata, Me awhina ianei e koe te tangata kino, me aroha ki te hunga e kino ana ki a Ihowa? Na he riri tenei mou, he mea no te aroaro o Ihowa.

3 Kuitenkin on sinussa löydetty myös hyvää, sillä sinä olet hävittänyt aserat maasta ja kiinnittänyt sydämesi Jumalan etsimiseen."

He ahakoa ra kua kitea etahi mea pai au. I whakakahoretia atu hoki e koe te Aheroto i te whenua; i anga ano tou ngakau ki te rapu i te Atua.

4 Niin Joosafat jäi Jerusalemiin. Sitten hän meni jälleen kansan keskeen, Beersebasta lähtien aina Efraimin vuoristoon saakka, ja palautti heidät takaisin Herran, heidän isiensä Jumalan, tykö.

Na noho ana a Iehohapata ki Hiruharama, a ka haere atu ano ia puta noa i te iwi, i Peerehepa a tae noa ki te whenua pukepuke o Eparima, a whakahokia ana ratou e ia ki a Ihowa, ki te Atua o o ratou matua.

5 Ja hän asetti tuomareita maahan, kaikkiin Juudan varustettuihin kaupunkeihin, kaupunki kaupungilta.

I whakaritea ano e ia he kaiwhakawa mo te whenua ki nga pa taiepa katoa o Hura, ki tenei pa, ki tenei pa.

6 Ja hän sanoi tuomareille: "Katsokaa, mitä teette, sillä te ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomioita, ja hän on teidän kanssanne, kun te tuomitsette.

I mea ano ia ki nga kaiwhakawa, Kia whai mahara ki ta koutou e mea ai; ehara hoki ta koutou whakarite whakawa i te mea ki te tangata, engari ki a Ihowa; kei a koutou ano ia ina whakawa.

7 Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Ottakaa vaari siitä, mitä teette, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia."

Na kia tau te wehi o Ihowa ki a koutou, kia mau hoki ki te mahi; kahore hoki o to tatou Atua, o Ihowa, whakahaere he, kahore he whakapai i te tangata, kahore he tango utu.

8 Myöskin Jerusalemiin Joosafat asetti leeviläisiä, pappeja ja Israelin perhekunta-päämiehiä jakamaan Herran oikeutta ja ratkaisemaan riita-asioita. Ja he palasivat Jerusalemiin.

I whakaritea ano e Iehohapata ki Hiruharama etahi o nga Riwaiti, o nga tohunga, o nga upoko o nga whare o nga matua o Iharaira, mo ta Ihowa whakawa, mo nga tautohetohe. A hoki ana ratou ki Hiruharama.

9 Ja hän käski heitä sanoen: "Tehkää Herraa peljäten, uskollisesti ja ehyellä sydämellä näin:

I whakahau ano ia i a ratou, i mea, Meatia tenei i runga i te wehi o Ihowa, i te pono, i te ngakau tapatahi.

10 Jokaisessa riita-asiassa, minkä veljenne, jotka asuvat kaupungeissansa, tuovat teidän eteenne, koskipa se murhaa tai lakia, käskyä, säädöksiä tai oikeuksia, varoittakaa heitä, etteivät saattaisi itseänsä vikapäiksi Herran edessä ja ettei viha kohtaisi teitä ja teidän veljiänne. Näin tehkää, ettette tulisi vikapäiksi.

Ki te tae mai te tautohetohe ki a koutou, he mea na o koutou teina e noho ana i o ratou pa, he toto penei ranei, he toto pera ranei, he ture ranei, he whakaritenga ranei, he whakahau ranei, he tikanga ranei, me whakatupato ratou kia kaua e hara ki a Ihowa, kei takoto he riri mo koutou, mo o koutou tuakana, teina. Meatia tenei, a e kore koutou e whai hara.

11 Ja katso, ylimmäinen pappi Amarja olkoon teillä esimiehenä kaikissa Herran asioissa ja Sebadja, Ismaelin poika, Juudan heimoruhtinas, kaikissa kuninkaan asioissa, ja olkoot leeviläiset teillä virkamiehinä. Olkaa lujat ja ryhtykää työhön; ja Herra olkoon sen kanssa, joka hyvä on."

Nana, ko Amaria tino tohunga hei upoko mo koutou i nga mea katoa a Ihowa; ko Teparia hoki, tama a Ihimaera, rangatira o te whare o Hura, mo nga mea katoa a te kingi: ko nga Riwaiti ano hei rangatira i to koutou aroaro. Kia maia ki te mahi, a ko Ihowa hei hoa mo te pai.