1 Samuelin 20
1 Mutta Daavid pakeni Raaman Naajotista, tuli ja puhui Joonatanille: "Mitä minä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä minä olen tehnyt sinun isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?"
HOLO aku la o Davida mai Naiota i Rama aku, a hele mai, a i mai la imua o Ionatana, Heaha la ka'u i hana'i heaha ko'u hewa, heaha KO'U hala imua o kou makuakane, i imi mai ai ia i kuu ola?
2 Tämä vastasi hänelle: "Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän? Ei ole niin."
I mai la oia ia ia, Aole loa; aole oe e make: aia hoi, aole e hana ko'u makuakane i ka mea nui, aole hoi i ka mea liilii, ke hai ole mai oia ia'u; no ke aha la ko'u makuakane i huna'i i keia mea ia'u? Aole pela.
3 Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: "Isäsi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä; sentähden hän ajattelee: 'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi'. Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä."
Hoohiki aku la o Davida, i aku la, Ua ike pono kou makuakane i ka loaa ana ia'u o ke aloha imua o kou maka; a ua olelo iho, Aole e hoike keia mea ia Ionatana, o kaumaha ia: aka, he oiaio, ma ke ola o Iehova, a me ke ola o kou uhane, hookahi kapuwai wale no i koe iwaena o'u a me ka make.
4 Niin Joonatan sanoi Daavidille: "Mitä sinä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen".
Olelo aku la o Ionatana ia Davida, O ka mea a kou naau e i mai ai, o ka'u ia e hana aku ai ia oe.
5 Daavid sanoi Joonatanille: "Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa; mutta salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kedolle ylihuomeniltaan asti.
I mai la o Davida ia Ionatana, Aia hoi, apopo ka malama hou, a he pono ia'u e noho pu me ke alii i ka ahaaina: aka, e kuu mai oe ia'u, a huna au ia'u iho ma ke kula, a hiki i ke ahiahi o ka po akolu.
6 Jos isäsi kaipaa minua, niin sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit'.
Ina paha i ike kou makuakane i ko'u nalo ana, alaila e i aku oe, Ua noi ikaika mai o Davida ia'u e holo ia ma Betelehema i kona kulanakauhale; no ka mea, ilaila ka mohai makahiki no ka ohana a pau.
7 Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin voi palvelijasi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, niin tiedä, että hänellä on paha mielessä.
Ina paha i olelo mai ia peneia, Ua pono; ina na maluhia kau kauwa: aka, ina paha i huhu nui mai ia, he oiaio, ua ino kona manao ana mai.
8 Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut; sillä miksi sinä veisit minut isäsi eteen?"
No ia mea, e hana mai i kau kauwa me ke aloha; no ka mea, ua hookomo mai oe i kau kauwa iloko o ke kuikahi me oe ma o Iehova la: ina paha he hewa iloko o'u, nau no wau e pepehi; no ke aha la oe e lawe aku ai ia'u i kou makuakane?
9 Joonatan sanoi: "Pois se! Jos huomaan, että minun isälläni on paha mielessä sinua vastaan, niin minä sen varmasti sinulle ilmoitan."
I aku la o Ionatana, Aole loa ia mea ia oe: no ka mea, ina paha i ike pono wau, ua ino ka manao ana o ko'u makuakane e hele mai maluna ou, aole anei au i hai aku ia oe?
10 Mutta Daavid sanoi Joonatanille: "Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen".
I mai o Davida ia Ionatana, Nawai la wau e hai mai? Pehea la, ke olelo pakike mai kou makuakane ia oe?
11 Joonatan sanoi Daavidille: "Tule, menkäämme ulos kedolle". Niin he menivät molemmat ulos kedolle.
I aku la o Ionatana ia Davida, Ea, e hele kaua iwaho ma ke kula, A hele aku la laua ma ke kula.
12 Ja Joonatan sanoi Daavidille: "Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni; ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.
I aku la o Ionatana ia Davida, E Iehova ke Akua o ka Iseraela, aia e ninau pono aku au i ko'u makuakane i kekahi manawa i ka la apopo, a ia la aku paha, aia hoi, he mea pono no Davida, a e hoouna ole aku au iou la, a e hai ia oe;
13 Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niinkuin hän on ollut minun isäni kanssa.
E hana mai o Iehova ia Ionatana pela, a nui aku hoi: ina paha i makemake ko'u makuakane e hana ino ia oe; alaila e hai aku au ia oe, a e hookuu aku ia oe e hele oe me ke aloha; a o Iehova pu kekahi me oe, e like me ia mamua me ko'u makuakane.
14 Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin ettei minun tarvitse kuolla?
Aole i ko'u manawa e ola ana wale no oe e hoike mai ia'u i ka lokomaikai o Iehova, i make ole ai au;
15 Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?"
Aka, mai hooki oe i kou lokomaikai i ko'u hale i na manawa a pau; aole hoi i ka manawa e hookiia'i na enemi a pau o Davida, mai ke alo aku o ka honua.
16 Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä.
A kuikahi iho la o Ionatana me ko ka hale o Davida, [i ka i ana, ] Na Iehova e imi mai ia ma ka lima o ko Davida poe enemi.
17 Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.
A hoohiki hou aku la o Ionatana me Davida, no kona aloha ia ia; no ka mea, ua aloha no oia ia ia, e like me ia i aloha ai i kona ola iho.
18 Ja Joonatan sanoi hänelle: "Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.
I aku la o Ionatana ia ia, Apopo ka mahina hou; a e ikeia kou nalo ana, no ka mea, e ikeia kou noho kaawale.
19 Mutta ylihuomenna mene nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit sinä päivänä, jona se teko tapahtui, ja istuudu Eselin kiven ääreen.
A i ka po akolu, e iho wawe oe a hiki ma kahi au i pee ai i ka la o ka hana ana, a e noho oe ma ka pohaku o Ezela:
20 Niin minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti, niinkuin ampuisin maaliin.
A e pana aku au i na pua ekolu ma ka aoao, e like me ka pana ana'ku i ka hoailona.
21 Sitten minä lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet'. Jos minä silloin sanon palvelijalle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä; niin totta kuin Herra elää.
Aia hoi, e hoouna aku au i kekahi keiki e hele e imi i na pua. A ina paha e olelo akaka aku au i ke keiki, Aia na pua ma keia aoao ou, e lawe ia mau mea; alaila e hele mai oe: no ka mea, he pomaikai nou, aohe mea ino, ma ke ola o Iehova.
22 Mutta jos minä sanon sille nuorelle miehelle näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.
Aka, ina e olelo aku au i ke keiki peneia, Aia na pua ma o aku ou; alaila e hele e aku oe: no ka mea, na Iehova oe i Hoouna aku ai.
23 Ja mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti."
A ma ka mea a kaua i kamailio ai, aia hoi, o Iehova no iwaena o kaua i ka manawa a pau.
24 Niin Daavid kätkeytyi kedolle. Ja kun uusikuu tuli, istuutui kuningas aterialle.
A pee iho la o Davida ma ke kula: a hiki mai ka mahina hou, noho iho la ke alii e ahaaina ai.
25 Kuningas istui tavallisella istuimellansa, istuimella seinän vieressä. Ja Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.
Noho iho ke alii maluna o kona noho, me ia i ka manawa mamua, maluna o ka noho ma ka paia: a ku ae la o Ionatana, a noho iho la o Abenera ma ka aoao o Saula, a ua kaawale ko Davida wahi.
26 Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: "Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei liene puhdas; varmaankaan hän ei ole puhdas".
Aka, aole o Saula i olelo iki ia la: no ka mea, manao iho la ia, ua hiki mai kekahi mea ia ia, ua haumia oia; oiaio, ua haumia oia.
27 Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, sanoi Saul pojallensa Joonatanille: "Miksi ei Iisain poika ole eilen eikä tänään tullut aterialle?"
A ia la ae, oia ka po alua o ka malama, ua kaawale ko Davida wahi; ninau aku la o Saula ia Ionatana i kana keiki, No ke aha la i hele ole mai ai ke keiki a Iese i ka ahaaina inehinei a i keia la?
28 Joonatan vastasi Saulille: "Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin;
I mai la o Ionatana ia Saula, Ua noi ikaika mai o Davida ia'u, e hele ia ma Betelehema.
29 hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljiäni'. Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään."
A i mai la ia, Ke noi aku nei au ia oe, e kuu mai oe ia'u e hele, no ka mea, he mohai ohana no makou ma ke kulanakauhale, a ua kauoha mai kuu kaikuaana ia'u; ano hoi, ina ua loaa ia'u ke aloha i kou maka, e ae mai oe ia'u e hele koke aku au e ike i ko'u mau hoahanau: oia ka mea i hele ole mai ai ia i ka papaaina o ke alii.
30 Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: "Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.
Alaila hoaia ka inaina o Saula ia Ionatana, i aku la ia ia, E ke keiki paakiki, kekee, aole anei au i ike, ua koho aku oe i ke keiki a Iese, i mea hilahila nou, a me ka hilahila o kahi huna o kou makuwahine?
31 Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma."
No ka mea, i na la a pau o ke ola ana o ke keiki a Iese maluna o ka honua, aole e hookupaaia oe a me kou aupuni: ano hoi, e hoouna aku oe, a e lawe mai ia ia io'u nei, no ka mea, e pono no ia ke make.
32 Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: "Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?"
Olelo mai la o Ionatana ia Saula i kona makuakane, i mai la ia ia, No ke aha la e pepehiia'i oia? heaha kana i hana'i?
33 Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmataksensa hänet. Niin Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.
Hou aku la o Saula i ka ihe ia ia e pepehi ia ia: no ia mea, ike iho la o Ionatana i ka manao ana o kona makuakane e pepehi ia Davida.
34 Ja Joonatan nousi pöydästä, vihasta hehkuen, eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.
Ku ae la o Ionatana mai ka papaaina mai me ka huhu wela, aole ia i ai i ka ai i ka lua o ka la o ka malama, no kona kaumaha ia Davida, no ka mea, ua olelo hoino kona makuakane ia ia.
35 Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niinkuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poikanen.
A i kakahiaka ae, hele aku la o Ionatana ma ke kula i ka manawa i oleloia ai me Davida, a me ia pu kekahi keiki.
36 Ja hän sanoi pojalle: "Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun". Ja pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitsensä.
I aku la ia i kona keiki, E holo, e imi i na pua a'u e pana aku ai. A i kona holo ana, pana aku la ia i ka pua ma o aku ona.
37 Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: "Nuoli on edessäsi, sinnempänä".
A hiki aku la ke keiki ma kahi o ka pua a Ionatana i pana aku ai, kahea aku la o Ionatana i ke keiki, i aku la, Aole anei ma o aku ou ka pua?
38 Ja Joonatan huusi vielä pojalle: "Riennä nopeasti, älä seisahtele!" Niin Joonatanin poikanen otti nuolen ja tuli herransa luo.
Kahea aku la o Ionatana mahope o ke keiki, E lalelale, e wiki, mai kali oe. Hoiliili ae la ke keiki o Ionatana i na pua, a hoi mai i kona haku.
39 Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.
Aole ike iki ua keiki la: o Ionatana laua o Davida wale no ka i ike ia mea.
40 Ja Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: "Mene ja vie nämä kaupunkiin".
Haawi aku la o Ionatana i kana mea kaua ma kona keiki, i aku la ia ia, O hele, a lawe aku ma ke kulanakauhale.
41 Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös etelän puolelta; ja hän lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa; ja he suutelivat toisiansa ja itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi.
A hala aku la ke keiki, ku ae la o Davida ma ke kukuluhema, a haule iho la ilalo ke alo ma ka honua, a kulou iho la ekolu kulou ana: honi iho la laua kekahi i kekahi, a uwe pu laua, a nui aku la ka Davida.
42 Ja Joonatan sanoi Daavidille: "Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti'. Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.
I aku la o Ionatana ia Davida, O hele me ka malu, no ka mea, ua hoohiki kaua a elua ma ka inoa o Iehova, i ka i ana ae, O Iehova no iwaena o'u a o oe, a iwaena hoi o ko'u hua a o kou hua i ka manawa a pau. Ku ae la ia, a hele aku la; a hoi aku la o Ionatana ma ke kulanakauhale.
