1 Kuninkaiden 17
1 Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta".
Hagi Giliati mopafi, Tisbe kumate nemania kasnampa ne' Elaija'a amanage huno kini ne' Ahapuna asami'ne, Ra Anumzana Israeli vahe Anumzama kasefa huno mani'nea Anumzamofo avufi Agri eri'za ne'mo'na huankino, mago'a kafumofo agu'afina magore huno atara ahege, kora rugera osugahianki, nagrama hanugenoke atara ahege, kora rugera hugahie.
2 Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
Anagema hutegeno'a, Ra Anumzamo'a amanage huno Elaijana asami'ne.
3 "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
Amaretira atrenka rukrahe hunka Jodani timofona zage hanati kaziga vunka, Keriti tinkagomupi ome frakinka umanio.
4 Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä."
Hagi ana tinteti tina nenege'na, Nagra kotkoti namazaga huzmanta'nenkeno ne'zana eri'za eme kamigahaze.
5 Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
Anagema higeno'a, Ra Anumzamo'ma asamia kante anteno Elaija'a Jodani timofona zage hanati kaziga Keriti tinkagomupi umani'ne.
6 Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
Hagi anampinkama mani'negeno, maka nanterane kinaganena kotkoti namazagamo'za bretine ame'anena eri'za eme nemizageno, ana tinteti tina ne'ne.
7 Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut.
Hianagi osia knama nemanigeno'a, ana timo'a tane'ne. Na'ankure ana mopafina kora oru'negeno'e.
8 Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
Ana'ma higeno'a, Ra Anumzamo'a amanage huno Elaijana asami'ne,
9 "Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä."
Otinka Saidoni mopafi vunka Zarefati kumapi umanio. Nagra ko kento a'mofo hunte'noankino, ne'zana negamino kegava hugantegahie.
10 Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: "Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni".
Hagi anagema higeno'a, otino Zarefati kumatega vuno, ana kumamofo kafante'ma unehanatino keana, ana kento a'mo'a tevesesa zonegino mani'negeno omege'ne. Hagi ana a'ma negeno'a, amanage huno ke'zana tino asami'ne, Muse hugantoanki tina tafempina afinka eme namige'na naneno, huno higeno,
11 Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: "Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi".
ana a'mo'ma ana tima ome afinaku'ma neviana ete mago'ane amanage huno ranke huno asmi'ne, Osi'a kazampina bretinena eri'nenka eno.
12 Mutta hän vastasi: "Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme."
Hianagi amanage huno ana a'mo'a hu'ne, Tamage Ra Anumzana mani'nea Anumzanka'amofo avufinki, bretima kreno eme kami flauara omne'neanki, mago naza huga'a osi'a kavofina megeno, tafempina osi'a ro'afinka masavena me'ne. Hagi ne'zana omne'neankita nagrane neni'anena anama'a kreta neteta mani'neta fri'nuegu tevesesa eme zonegue.
13 Niin Elia sanoi hänelle: "Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.
Anagema higeno'a, Elaija'a amanage huno ana a'mofonkura hu'ne, Korora osunka vunka kema hanaza ome huo. Hianagi ese'zana osi'a nagrira bretia krenka eme namitenka, henka kagra su'ane negamofo su'anena ome kro.
14 Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle."
Na'ankure Ra Anumzana Israeli vahe'mofo Anumzamo'a amanage hu'ne. Kavofina flauamo'a vagaoreno me'nena tafempinena masavemo'a vagaore me'nenkeno vuno Ra Anumzamo'ma ama mopafima ko'ma atresigeno arania knare uhanatigahie.
15 Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.
Hagi anankema nentahino'a vuno Elaija'ma hiaza ome hu'ne. Ana higeno ana kento a'mo'ene Elaija'ene, ana a'mofo naga'mozanena nezankura atupara osu rama'a knafi ne'zana ne'za vu'naze.
16 Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.
Hagi Ra Anumzamo'ma Elaija'ma asamigenoma hu'nea kante ante'no ana kavofima me'nea flauamo'ene tafempima me'nea masavemo'enena vagaore'ne.
17 Sen jälkeen vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.
Hagi mago'a kna evutegeno, ana a'mofo mofavremo'a kri erigeno ana kri'amo'a ome ra higeno fri'ne.
18 Silloin vaimo sanoi Elialle: "Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni."
Hagi ana'ma higeno'a, ana a'mo'a amanage huno Elaijana asami'ne, Anumzamofo eri'za ne'moka naza amazana hunantane? Nagrama kumi'ma hu'noa zante hunagesa nehunka nenamofo ahe fri'naku kagra e'nano?
19 Mutta hän sanoi hänelle: "Anna poikasi minulle". Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa.
Hianagi Elaija'a amanage huno ana akura hu'ne. Negamofona namio, huno nehuno ana a'mofo azampintira ana mofavrea avreno nomofo anaga kaziga nemasefinka marerino nemasea sipare ome ante'ne.
20 Ja hän huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että olet surmannut hänen poikansa?"
Hagi ana nehuno ranke huno amanage huno Ra Anumzamofontega nunamuna hu'ne, Ra Anumzana nagri Anumzamoke, nahigenka knare'ma huno noma'afima navrentege'nama manua kento ara amanahu hazenkea avrenka ankeno mofavre'amo'a frie?
21 Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin".
Anage nehuno 3'a zupa ana mofavremofo agofetu maseno amanage huno Anumzamofontega nunamuna hu'ne. Ra Anumzana nagri Anumzamoka ama mofavremofo asimura ete aminka azeri otio.
22 Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
Hagi Ra Anumzamo'a Elaijama hia nunamuna nentahino, ana mofavrea asimura amino azeri oti'ne.
23 Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: "Katso, poikasi elää".
Hagi frinefinti'ma otigeno'a Elaija'a nomofo anaga kazigama nevasefintira ana mofavrea avreno eramino nerera eme nemino amanage hu'ne, negamofo'a ofri amne mani'neanki ko.
24 Niin vaimo sanoi Elialle: "Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi".
Higeno ana zama negeno'a ana a'mo'a amanage huno Elaijankura hu'ne. Tamage nagra menina kena antahi'nama huana, kagra Anumzamofo eri'za vahe mani'nankeno, Ra Anumzamo'ma kagri kagipima huvazino'ma nehia nanekemo'a tamage naneke.
