1 Korinttilaisille 13

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

Hagi nagrama vahe zmagerupintiro, ankero vahe'mokizimi zmagerura rugahuanagi, vahe'ma avesinte'zama omne'nenke'na, bero'mo ra ageru riankna nehu'na, zavena ahageno ageru riankna hugahue.

2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

Hagi kasnampa ke hu muse'zana mika e'neri'na, Anumzamofoma oku'a antahizama'a e'neri'na, mika knare antahi'zana e'neri'na, nagra hanave namentintia hanugeno agona retufega hugahianagi, vahe'ma avesinte'zama omne'nenigeno'a ana miko'za hanua zamo'a amnezankna hugahie.

3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Hagi nagrama maka'zani'a zamunte omne vahe nezami'na, atresugeno tevefi navufa krefnane hugahianagi, nagripima vahe'ma avesinte'zama omne'nesigeno'a, ana miko'zamo'a amnezankna hugahie.

4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

Vahe'ma avesinte'zana, agazone huno mani'zane, avesinte'zane so'e avu'ava hu'zane, avesinte'zana kenunu hu'za omneno, ra agi eri'zana omne'ne, avesinte'zana avufga ra hu avu'ava hu'zana omne'ne,

5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

veganokno'zana omne'ne, agraguke antahi'zana omne'ne, agra ame'ama huno asi ovazi'zane, rumo haviza hunte'nea zanku nontahino agekanino mani'zane.

6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;

Vahe'ma avesinte'zamo'a havi avu'ava'zankura musena nosie. Hagi tamagezanku musena nehie.

7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Avesinte'zamo'a, agazone huno mani'neno maka knazana e'nerino, amentinti nehuno, maka'za fore hugahie huno nentahino, maka knazana erino vu'za me'ne.

8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

Vahe'ma Avesinte'zamo'a vagaoregahie. Ana hu'neanagi kasnampa ke huzamo'ene, ru vahe zamageru ru'zamo'ene, knare antahintahi zamo'a vagaregahie.

9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

Na'ankure tagra osi'a antahi'none. Anama antahi'nona avamente kasnampa kea huama nehune.

10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.

Hu'neanagi ana miko'zamofo fatgo zama esigeno'a, osi'a zama nentahuna zamo'a fanane hugahie.

11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.

Ko'ma mofavre'ma mani'norera, mofavremo nehiaza hu'na nanekea nehu'na, antahintahia nehu'na, nagesa antahi'na refko'ma hu'noana mofavremo'za nehazaza hu'noe. Hu'neanagi rama nese'na, mofavre avu'ava'zana atre'noe.

12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.

E'ina hu'negu kapopima avugosa ke so'e osiankna menina nehunanki, henka'a Anumzamofo avufi oge age hugahune. Menina Agrira osi'a ke'na antahi'na hu'noanagi, henka'a kena antahi'na hugahue. Agrama nagri'ma maka nageno antahini hu'neankna hugahue.

13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Hagi ama'i tagufa'a zamo mevava hugahie, amentintihu zane, fore hugahie huno antahi amuha hu'zane, avesinte zane me'ne. Hu'neanagi ana tagufa zampintira, avesinte'zamo agatereno tusi'a zana me'ne.