1 Korinttilaisille 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
If I speak in the tongues of men and of angels, but do not have love, I am a noisy gong or a clanging cymbal.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
If I have the gift of prophecy and know all mysteries and all knowledge, and if I have all faith, so as to move mountains, but do not have love, I am nothing.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
If I give away all my possessions to feed others, and if I deliver up my body to be burned, but do not have love, I receive no benefit.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
Love is patient and kind. Love does not envy or boast. It is not puffed up
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
or rude. It does not seek its own way, it is not irritable, and it keeps no record of wrongs.
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
It does not rejoice over unrighteousness, but rejoices with the truth.
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
It bears all things, believes all things, hopes all things, and endures all things.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Love never fails. But as for prophecies, they will come to an end; as for tongues, they will cease; as for knowledge, it will come to an end.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Now we know in part, and we prophesy in part.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Yet when the perfect comes, the partial will come to an end.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
When I was a child, I spoke like a child, I thought like a child, and I reasoned like a child. But when I became a man, I set aside childish ways.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
For now we see in a mirror by means of an obscure image, but then we will see face to face. Now I know in part, but then I will know fully, just as I have been fully known.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
And now faith, hope, and love abide, these three; but the greatest of these is love.
