1 Korinttilaisille 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Though I speak in the tongues of men and of angels, but have no love, I am become a clanging brass, or a clashing cymbal.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Though I have the gift of prophecy and understand all mysteries and all knowledge, and have all faith, so that I could remove mountains, but have not love, I am nothing.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
And though I sell all my goods to feed the poor, and though I give my body to be burned, but have not love, it avails me nothing.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
Love suffers long and is kind; love envies not; love makes no parade, is not puffed up,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
is not rude, nor selfish, nor easily provoked. Love bears no malice, never rejoices over wrong-doing,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
but rejoices when the truth rejoices.
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
It knows how to be silent, it is trustful, hopeful, patient, enduring.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Love never fails; but though there are prophecies, they will fail; though there are tongues, they will cease; though there is knowledge, it will be superseded.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
For our knowing is imperfect, and our prophesying is imperfect;
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
but when the perfect is come, then the perfect will be done away.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
When I was a child I spoke like a child, felt like a child, thought like a child; now that I am become a man, I have done with childish things.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
For now we see as in a mirror, and are baffled, but then face to face; now I know in fragments, but then shall I understand even as I also have been understood.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Faith, Hope, Love endure - these three; but the greatest of these is Love.
