1 Korinttilaisille 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Taa ashuwots noon keewon wee melakiwots handr noonon keewo falr shuno deshatse wotiyal kuhiru biri wee cicilru bilbilyo twotoniye.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Bek'on keewi imo tdetsalor aashts jamo tdanalor, danjamo tdetsalor, guro beyokere k'osh beyok beshit imnetiyi jamo t detsal shuno deshatse wotiyal taash eegor k'aatse.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
T detsts jamo t'owwotssh t kayiyal, dab tiatso b́ ooriraniyere bín it'osha err, beshide'er ti imal, shuno t t'ut'al eegoru taash k'alatse.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
Shuno k'ame b́ k'amefoni, shuno sheenge b́ k'alfoni, shuno okoorrake, shuno bog taana erake, shuno id'ake,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
Shuno niwalo finerake, shuno b́ took jang mec'ro geerake, shuno nibo k'unake, shuno bín dadeyaloru dadman dadok'o taawakee,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
Shuno ar wotts keewatsa b́ geneúiti bako kááw woterawonton geneúwerakee,
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Shuno jamo falituwe, jamono amanituwe, b́ jangituwere jamoniye, jam keewon kúp'e b́wotiti.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Shuno b́ jamon dihiratse, bek'on keewo imets imo beshituwe handr noonon keew falo beshituwe, dan wotiyalowere beshituwe.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
No danon wotowa bek'on no keewitwo k'atsoniye.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Ernmó s'een wottso b́woor k'atso ooritke.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
Na'a t wotor na'ok'owa t keewufo, na'ok'owa t gawfo, nana'ok'owa t maramarefni, gan asho t wotoromó nana'i doy jamo k'aztk'iri.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
And mestawut shuwa shuwa etir mastawit gondotse s'ilirwotskok'o noone, bíyormó shin shinaatsne nobek'eti, and tdanir k'atsoniye, bíyoromó Ik'o taan b́ dantsok'osh s'een dano detsetwe.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Eshe imnetiyo, jángo, shuno, keezanots oorar betknee, ernmó hanotsitsere bogetuwo shune.
