1 Aikakirja 19
1 Sen jälkeen ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, ja hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
Pea hili eni naʻe hoko ʻo pehē, naʻe pekia ʻae tuʻi ʻoe fānau ʻa ʻAmoni ko Nahasi, pea naʻe fetongi ia ʻi he pule ʻe hono foha.
2 Niin Daavid sanoi: "Minä osoitan laupeutta Haanunille, Naahaan pojalle, sillä hänen isänsä osoitti laupeutta minulle". Ja Daavid lähetti sanansaattajat lohduttamaan häntä hänen isänsä kuoleman johdosta. Kun Daavidin palvelijat tulivat ammonilaisten maahan Haanunin luo lohduttamaan häntä,
Pea naʻe pehē ʻe Tevita, Te u fai ʻofa kia Hanuni ko e foha ʻo Nahasi, koeʻuhi naʻe fai ʻofa kiate au ʻe heʻene tamai. Pea naʻe fekau atu ʻe Tevita ʻae kau tangata ke lea fakafiemālie kiate ia koeʻuhi ko ʻene tamai. Pea pehē, “Naʻe hoko atu ʻae kau tamaioʻeiki ʻa Tevita ki he fonua ʻoe fānau ʻa ʻAmoni kia Hanuni koeʻuhi ke fakafiemālie kiate ia.”
3 sanoivat ammonilaisten päämiehet Haanunille: "Luuletko sinä, että Daavid tahtoo kunnioittaa sinun isääsi, kun hän lähettää lohduttajia sinun luoksesi? Varmaankin hänen palvelijansa ovat tulleet luoksesi tutkimaan ja hävittämään ja vakoilemaan maata."
Ka naʻe pehē ʻe he houʻeiki ʻoe fānau ʻa ʻAmoni kia Hanuni, “ʻOku ke mahalo koā kuo fai fakaʻapaʻapa ʻe Tevita ki hoʻo tamai, ʻi heʻene fekau mai ʻae kau fakafiemālie kiate koe? Ka ʻikai kuo haʻu ʻa ʻene kau tamaioʻeiki kiate koe, koeʻuhi ke hakule, pea ke fakahingaʻi, pea ke matakiʻi ʻae fonua?”
4 Niin Haanun otatti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti heidän partansa ja leikkautti toisen puolen heidän vaatteistaan, peräpuolia myöten, ja päästi heidät sitten menemään.
Ko ia naʻe puke ʻe Hanuni ʻae kau tamaioʻeiki ʻa Tevita, mo ne tele honau kava, mo ne tuʻusi ua ʻa honau ngaahi kofu ʻo feʻunga mo honau tuʻungaiku, mo ne toki fekauʻi ke nau ʻalu.
5 Kun tultiin kertomaan Daavidille miehistä, lähetti hän sanan heitä vastaan, sillä miehiä oli pahasti häväisty. Ja kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin".
Pea naʻe ʻalu ai ʻae niʻihi mo nau fakahā kia Tevita ʻae meʻa kuo fai ki he kau tangata. Pea naʻa ne fekau atu ke fetaulaki kiate kinautolu: he naʻe mā lahi ʻaupito ʻae kau tangata. Pea naʻe pehē ʻe he tuʻi, Mou nofo ki Seliko kaeʻoua ke tupu hake ʻa homou kava, pea mou toki omi.
6 Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, lähettivät Haanun ja ammonilaiset tuhat talenttia hopeata palkatakseen itsellensä Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta sotavaunuja ja ratsumiehiä.
Pea ʻi he toki ʻilo ʻe he fānau ʻa ʻAmoni kuo nau fakanamukūʻi ʻakinautolu kia Tevita, naʻe ʻave ʻe Hanuni mo e fānau ʻa ʻAmoni ha taleniti siliva ʻe afe ke totongi ʻaki ha ngaahi saliote mo e kau heka hoosi mei Mesopōtemia, pea mei Silia-Meaka, pea mei Sopa.
7 Niin he palkkasivat itselleen kolmekymmentäkaksi tuhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä; nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Ja ammonilaiset kokoontuivat kaupungeistaan ja lähtivät sotaan.
Ko ia naʻa nau totongi ke maʻu ai ʻae ngaahi saliote ʻe tolu mano mo e ua afe, pea mo e tuʻi ʻo Meaka pea mo hono kakai; pea naʻa nau haʻu ʻo fakanofo ʻenau tau ʻi Metipa. Pea naʻe fakataha ʻakinautolu ʻe he fānau ʻa ʻAmoni mei honau ngaahi kolo, ʻonau haʻu ki he tau.
8 Kun Daavid sen kuuli, lähetti hän Jooabin ja koko sotajoukon, urhot.
Pea ʻi heʻene fanongo ki ai ʻa Tevita, naʻa ne fekau atu ʻa Soape, pea mo e kautau kotoa pē ko e kau tangata toʻa lahi.
9 Niin ammonilaiset lähtivät ja asettuivat sotarintaan kaupungin portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet sinne, olivat eri joukkona kedolla.
Pea naʻe hū mai kituʻa ʻae fānau ʻa ʻAmoni mo nau fakanofo ʻae tau ʻi he ʻao ʻoe matapā ʻoe kolo: pea naʻe nofo kehe fakataha ʻae ngaahi tuʻi naʻe haʻu, ʻi he potu ngoue.
10 Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, valitsi hän miehiä kaikista Israelin valiomiehistä ja asettui sotarintaan aramilaisia vastaan.
Pea ʻi heʻene sio ʻe Soape kuo fakanofo ʻae kautau ke tauʻi ia ʻi ʻao pea mei tuʻa, naʻa ne fili mai ʻae kau mālohi mei ʻIsileli, mo ne tuku ʻakinautolu ke tauʻi ʻae kakai Silia.
11 Mutta muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja nämä asettuivat sotarintaan ammonilaisia vastaan.
Pea naʻa ne tuku ʻa hono toe ʻoe kakai ki he nima ʻo hono tokoua ko ʻApisai, pea naʻa nau tali tau ʻakinautolu ki he fānau ʻa ʻAmoni.
12 Ja hän sanoi: "Jos aramilaiset tulevat minulle ylivoimaisiksi, niin tule sinä minun avukseni: jos taas ammonilaiset tulevat sinulle ylivoimaisiksi, niin minä autan sinua.
Pea naʻa ne pehē, “Kapau ʻe mālohi fau ʻae kakai Silia kiate au, te mou toki tokoni kiate au; pea kapau ʻe mālohi fau ʻae fānau ʻa ʻAmoni kiate koe, te u toki tokoni ʻeau kiate koe.
13 Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee."
Mou lototoʻa, pea ke tau fai ngalingali tangata mā ʻahotau kakai, pea koeʻuhi ko e ngaahi kolo ʻo hotau ʻOtua, pea ke fai ʻe Sihova ʻae meʻa ʻoku ne finangalo lelei ki ai.”
14 Sitten Jooab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat häntä.
Ko ia naʻe ʻunuʻunu atu ʻa Soape mo e kakai naʻe kau mo ia, ki he ʻao ʻoe kakai Silia ke fai ʻae tau; pea naʻa nau hola mei hono ʻao.
15 Ja kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, pakenivat hekin hänen veljeänsä Abisaita ja menivät kaupunkiin. Mutta Jooab lähti Jerusalemiin.
Pea ʻi he sio ʻe he fānau ʻa ʻAmoni kuo hola ʻae kakai Silia, naʻa nau hola foki ʻakinautolu mei he ʻao ʻo ʻApisai ko hono tokoua, mo ne hū atu ki he kolo. Hili ia naʻe haʻu ʻa Soape ki Selūsalema.
16 Kun aramilaiset näkivät, että Israel oli voittanut heidät, lähettivät he sanansaattajat nostattamaan niitä aramilaisia, jotka asuivat tuolla puolella Eufrat-virran ja joita johti Soofak, Hadareserin sotapäällikkö.
Pea ʻi he sio ʻe he kakai Silia kuo nau tuʻutāmaki ʻi he ʻao ʻo ʻIsileli, naʻa nau kouna atu ʻae kau tangata fekau, ke nau ʻomi ʻae kau Silia naʻe nofo ʻi he kau vai ʻe taha: pea naʻe tataki ʻakinautolu ʻe Sofaki ko e ʻeiki ki he kautau ʻo Hetatesa.
17 Kun se ilmoitettiin Daavidille, kokosi hän kaiken Israelin ja meni Jordanin yli, ja tultuaan heitä lähelle hän asettui sotarintaan heitä vastaan. Ja kun Daavid oli asettunut sotarintaan aramilaisia vastaan, ryhtyivät nämä taisteluun hänen kanssaan.
Pea naʻe fakahā ia kia Tevita; pea naʻa ne tānaki fakataha ʻa ʻIsileli kātoa, mo ne Lakaatu ʻi he Soatani, mo ne hoko atu kiate kinautolu, pea ne teuteu ke fai ʻae tau kiate kinautolu. Pea pehē, hili ʻae teuteu ʻae tau ʻe Tevita ke fai ki he kakai Silia, naʻa nau fai mo ia ʻae tau.
18 Mutta aramilaiset pakenivat Israelia, ja Daavid tappoi aramilaisilta seitsemäntuhatta vaunuhevosta ja neljäkymmentä tuhatta jalkamiestä ja surmasi heidän sotapäällikkönsä Soofakin.
Ka naʻe hola ʻae kakai Silia mei he ʻao ʻo ʻIsileli; pea naʻe tāmateʻi ʻe Tevita ʻoe kakai Silia ʻae kau tangata naʻe heka saliote, ko e toko fitu afe, mo e kakai hāʻele ʻe toko fā mano, pea naʻa ne tāmateʻi ʻa Sofaki ko e ʻeiki naʻe pule ki he kautau.
19 Kun Hadareserin palvelijat näkivät, että Israel oli voittanut heidät, tekivät he Daavidin kanssa rauhan ja palvelivat häntä. Sitten aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia.
Pea ʻi he sio ʻe he kau tamaioʻeiki ʻa Hetatesa kuo nau tuʻutāmaki ʻi he ʻao ʻo ʻIsileli, naʻa nau alea ke nau melino mo Tevita, pea naʻa nau hoko ʻo tokalalo kiate ia: pea naʻe ʻikai toe loto ʻae kakai Silia ke tokoni ki he fānau ʻa ʻAmoni.
