1 Aikakirja 18
1 Sen jälkeen Daavid voitti filistealaiset ja nöyryytti heidät; ja hän otti Gatin ja sen tytärkaupungit filistealaisten käsistä.
Pea hili eni naʻe hoko ʻo pehē, naʻe teʻia ʻe Tevita ʻae kakai Filisitia, mo ne ikuna ʻakinautolu, mo ne kapasia ʻa Kati mo hono ngaahi kolo mei he nima ʻoe kakai Filisitia.
2 Hän voitti myös mooabilaiset, ja niin mooabilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi.
Pea naʻa ne teʻia ʻa Moape; pea naʻe hoko ʻae kakai Moape ko e kau hopoate kia Tevita, pea naʻa nau ʻomi ʻae ngaahi koloa.
3 Samoin Daavid voitti Hadareserin, Sooban kuninkaan, Hamatin suunnalla, kun tämä oli menossa lujittamaan valtaansa Eufrat-virran rannoille.
Pea naʻe teʻia ʻe Tevita ʻa Hetatesa ko e tuʻi ʻo Sopa ʻo aʻu ki Hamati, lolotonga ʻa ʻene ʻalu ke fakamālohi hono puleʻanga ʻi he veʻe vaitafe ko ʻIufaletesi.
4 Ja Daavid otti häneltä tuhat vaunuhevosta, seitsemäntuhatta ratsumiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä, ja Daavid katkoi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet; ainoastaan sata vaunuhevosta hän niistä säästi.
Pea naʻe toʻo mai ʻe Tevita meiate ia ʻae ngaahi saliote ʻe afe, mo e kakai heka hoosi ʻe toko fitu afe, mo e kakai hāʻele ʻe toko ua mano: pea naʻe tuʻusi foki ʻe Tevita ʻae uoua ʻoe vaʻe ʻoe fanga hoosi kotoa pē ʻoe ngaahi saliote, ka naʻa ne tuku ha [hoosi ]ki he saliote ʻe teau.
5 Ja kun Damaskon aramilaiset tulivat auttamaan Hadareseria, Sooban kuningasta, voitti Daavid kaksikymmentäkaksi tuhatta aramilaista.
Pea ʻi he kuonga naʻe haʻu ai ʻae kakai Silia mei Tamasikusi, ke tokoni kia Hetatesa ko e tuʻi ʻo Sopa, naʻe tāmateʻi ʻe Tevita ʻae kakai Silia ʻae kau tangata ʻe toko ua mano mo e ua afe.
6 Ja Daavid asetti maaherroja Damaskon Aramiin; ja aramilaiset tulivat Daavidin veronalaisiksi palvelijoiksi. Näin Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä meni.
Hili ia naʻe tuku ʻe Tevita [ha kautau ]ki Silia-Tamasikusi: pea naʻe hoko ʻae kakai Silia ko e kau hopoate kia Tevita, pea naʻa nau ʻomi koloa. Naʻe pehē ʻae fakamoʻui ʻa Tevita ʻe Sihova ʻi he potu kotoa pē naʻa ne ʻalu ki ai.
7 Ja Daavid otti ne kultavarustukset, jotka Hadareserin palvelijoilla oli yllään, ja vei ne Jerusalemiin.
Pea naʻe toʻo mai ʻe Tevita ʻae ngaahi sifa koula naʻe kofuʻaki ʻe he kakai ʻo Hetatesa, ʻo ne ʻomi ia ki Selūsalema.
8 Mutta Hadareserin kaupungeista, Tibhatista ja Kuunista, Daavid otti sangen paljon vaskea. Siitä Salomo teetti vaskimeren, pylväät ja vaskikalut.
Pea mei Tipati foki, pea mei Kuni, ko e ongo kolo ʻa Hetatesa, naʻe ʻomi ʻe Tevita ʻae palasa lahi ʻaupito, ʻaia naʻe ngaohiʻaki ʻe Solomone ʻae fuʻu ʻaiʻanga vai lahi, mo e ngaahi pou, mo e ngaahi ipu palasa.
9 Kun Toou, Hamatin kuningas, kuuli, että Daavid oli voittanut Hadareserin, Sooban kuninkaan, koko sotajoukon,
Pea ko eni, ʻi heʻene fanongo ʻe Tou ko e tuʻi ʻo Hamati ki he teʻia ʻe Tevita ʻae kautau kotoa pē ʻo Hetatesa ko e tuʻi ʻa Sopa;
10 lähetti hän poikansa Hadoramin kuningas Daavidin luo tervehtimään häntä ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli taistellut Hadareserin kanssa ja voittanut hänet; Hadareser oli näet ollut Tooun vastustaja. Ja hänellä oli mukanaan kaikkinaisia kulta-, hopea-ja vaskikaluja.
Naʻa ne fekau ʻa Hatolami ko hono foha ke [ʻalu ]kia Tevita, ke ʻaʻahi fakakāinga kiate ia, mo ne lea lelei kiate ia, koeʻuhi ko ʻene tauʻi ʻa Hetatesa, mo ne teʻia ia; (he naʻe faʻa tau ʻa Hetatesa mo Tou; ) pea naʻe [ʻoange ]mo ia ʻae ngaahi ipu koula mo e siliva mo e palasa.
11 Nekin kuningas Daavid pyhitti Herralle samoin kuin hopean ja kullan, minkä hän oli ottanut kaikilta kansoilta: Edomilta, Mooabilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja Amalekilta.
Naʻe fakatapui foki ia ʻe Tevita kia Sihova, ʻaia mo e siliva mo e koula naʻa ne ʻomi mei he ngaahi puleʻanga [ko ia]; mei ʻItomi, pea mo Moape, pea mei he fānau ʻa ʻAmoni, pea mei he kakai Filisitia, pea mei ʻAmaleki.
12 Ja kun Abisai, Serujan poika, oli Suolalaaksossa voittanut edomilaiset, kahdeksantoista tuhatta miestä,
Pea naʻe tāmateʻi ʻe ʻApisai foki ko e tama ʻa Seluia ʻae kau ʻItomi ʻe tokotaha mano mo e toko valu afe ʻi he potu talalo ʻoe māsima.
13 asetti hän maaherroja Edomiin, ja kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi. Näin Herra antoi Daavidille voiton, mihin tahansa tämä meni.
Pea naʻa ne fakanofo ʻae ngaahi kautau ʻi ʻItomi; pea naʻe hoko ʻo tamaioʻeiki kia Tevita ʻae kakai ʻItomi kotoa pē. naʻe pehē ʻae fakamoʻui ʻa Tevita ʻe Sihova ʻi he potu kotoa pē naʻa ne ʻalu ki ai.
14 Ja Daavid hallitsi koko Israelia ja teki kaikelle kansallensa sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on.
Ko ia, naʻe pule ʻa Tevita ki ʻIsileli kātoa, mo ne fai ʻae fakamaau mo e pule totonu ʻi he lotolotonga ʻo ʻene kakai kotoa pē.
15 Jooab, Serujan poika, oli sotajoukon ylipäällikkönä, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina.
Pea naʻe pule ʻa Soape ko e tama ʻa Seluia ki he kautau; pea ko Sihosafate ko e foha ʻo ʻAhilute ko e tangata tohi meʻa fakapuleʻanga ia.
16 Saadok, Ahitubin poika, ja Abimelek, Ebjatarin poika, olivat pappeina, ja Savsa oli kirjurina.
Pea ko Satoki ko e foha ʻo ʻAhitupe, mo ʻApimeleki ko e foha ʻo ʻApiata, ko e ongo taulaʻeiki ʻakinaua; pea ko Savisa ko e tangata tohi ia;
17 Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä; mutta Daavidin pojat olivat ensimmäiset kuninkaan rinnalla.
Pea naʻe pule ʻa Penaia ko e foha ʻo Sihoiata ki he kakai Keliti mo e kakai Peleti; pea ko e ngaahi foha ʻo Tevita naʻe tuʻu ʻo ofi ki he tuʻi.
