1 Aikakirja 15
1 Ja hän rakensi itsellensä taloja Daavidin kaupunkiin ja valmisti paikan Jumalan arkille ja pystytti sille majan.
Na ka hanga e Rawiri etahi whare mona ki te pa o Rawiri; i whakapaia ano e ia he wahi, i whakatu teneti hoki mo te aaka a te Atua.
2 Silloin Daavid käski: "Älkööt muut kuin leeviläiset kantako Jumalan arkkia; sillä heidät on Herra valinnut kantamaan Jumalan arkkia ja palvelemaan häntä ikuisesti".
Katahi a Rawiri ka mea, E kore e pai kia kawea te aaka a te Atua e tetahi atu, engari ma nga Riwaiti; ko ratou hoki ta Ihowa i whiriwhiri ai hei mau i te aaka a te Atua, hei mahi hoki ki a ia i nga wa katoa.
3 Ja Daavid kokosi kaiken Israelin Jerusalemiin, tuomaan Herran arkkia siihen paikkaan, jonka hän oli sille valmistanut.
Na ka huihuia e Rawiri a Iharaira katoa ki Hiruharama, ki te kawe i te aaka a Ihowa ki tona wahi i whakapaia ra e ia mona.
4 Daavid kokosi Aaronin jälkeläiset ja leeviläiset;
I huihuia ano e Rawiri nga tama a Arona ratou ko nga Riwaiti;
5 Kehatin jälkeläisistä: Uurielin, päämiehen, ja hänen veljensä, sata kaksikymmentä;
O nga tama a Kohata; ko Uriere, ko te rangatira, ratou ko ona teina kotahi rau e rua tekau:
6 Merarin jälkeläisistä: Asajan, päämiehen, ja hänen veljensä, kaksisataa kaksikymmentä;
O nga tama a Merari; ko Ahaia, ko te rangatira, ratou ko ona teina e rua rau e rua tekau:
7 Geersomin jälkeläisistä: Jooelin, päämiehen, ja hänen veljensä, sata kolmekymmentä;
O nga tama a Kerehoma; ko Hoera, ko te rangatira, ratou ko ona teina kotahi rau e toru tekau:
8 Elisafanin jälkeläisistä: Semajan, päämiehen, ja hänen veljensä, kaksisataa;
O nga tama a Eritapana; ko Hemaia, ko te rangatira, ratou ko ona teina e rua rau:
9 Hebronin jälkeläisistä: Elielin, päämiehen, ja hänen veljensä, kahdeksankymmentä;
O nga tama a Heperona; ko Eriere, ko te rangatira, ratou ko ona teina e waru tekau:
10 Ussielin jälkeläisistä: Amminadabin, päämiehen, ja hänen veljensä, sata kaksitoista.
O nga tama a Utiere; ko Aminarapa, ko te rangatira, ratou ko ona teina kotahi rau kotahi tekau ma rua.
11 Ja Daavid kutsui papit Saadokin ja Ebjatarin sekä leeviläiset Uurielin, Asajan, Jooelin, Semajan, Elielin ja Amminadabin
I karangatia ano e Rawiri a Haroko raua ko Apiatara, nga tohunga, ratou ko nga Riwaiti, ko Uriere, ko Ahaia, ko Hoera, ko Hemaia, ko Eriere, ko Aminarapa,
12 ja sanoi heille: "Te olette leeviläisten perhekuntien päämiehet. Pyhittäkää itsenne ja veljenne ja tuokaa Herran, Israelin Jumalan, arkki siihen paikkaan, jonka minä olen sille valmistanut.
I mea ia ki a ratou, Ko koutou nga rangatira o nga whare o nga matua o nga Riwaiti: whakatapua koutou, koutou ko o koutou teina; ma koutou hoki e kawe te aaka a Ihowa, a te Atua o Iharaira ki te wahi i whakapaia e ahau mona.
13 Sillä sentähden, ettette ensimmäisellä kerralla olleet läsnä, mursi Herra, meidän Jumalamme, meidät; sillä me emme etsineet häntä, niinkuin olisi pitänyt."
No te mea hoki ehara i a koutou i kawe i te tuatahi, no reira i torere mai ai a Ihowa, to tatou Atua ki a tatou, no te mea kihai i rite ki te tikanga ta tatou rapu i a ia.
14 Silloin papit ja leeviläiset pyhittäytyivät tuomaan Herran, Israelin Jumalan, arkkia.
Heoi kei te whakatapu nga tohunga me nga Riwaiti i a ratou, kia kawea ai e ratou te aaka a Ihowa, a te Atua o Iharaira.
15 Ja leeviläiset kantoivat Jumalan arkkia korennoilla olallansa, niinkuin Mooses oli Herran sanan mukaan käskenyt.
Na ka amohia e nga tama a nga Riwaiti te aaka a te Atua, ka pera me ta Mohi i whakahau ai, me ta Ihowa i korero ai; ko nga amo i runga i o ratou pokohiwi.
16 Ja Daavid käski leeviläisten päämiesten asettaa veljensä, veisaajat, soittimilla, harpuilla, kanteleilla ja kymbaaleilla kaiuttamaan riemuvirsiä.
I korero ano a Rawiri ki nga rangatira o nga Riwaiti kia whakaritea o ratou teina hei kaiwaiata i runga i nga mea waiata, i nga hatere, i nga hapa, i nga himipora, he mea e rangona, he reo koa hoki e whakaarahia ana e ratou.
17 Niin leeviläiset asettivat soittamaan Heemanin, Jooelin pojan, ja hänen heimolaisistaan Aasafin, Berekjan pojan, ja heidän heimolaisistaan, Merarin jälkeläisistä, Eetanin, Kuusajan pojan,
Na ka whakaritea e nga Riwaiti, ko Hemana tama a Hoera; o ona teina hoki ko Ahapa tama a Perekia; o o ratou teina, o nga tama a Merari ko Etana tama a Kuhaia;
18 ja heidän kanssaan heidän arvossa lähinnä olevista heimolaisistaan: Sakarjan, Benin ja Jaasielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Benajan, Maasejan, Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin ja Jegielin, ovenvartijat.
O o ratou teina, nga tuarua, hei hoa mo ratou, ko Hakaraia, ko Pene, ko Taatiere, ko Hemiramoto, ko Tehiere, ko Uni, ko Eriapa, ko Penaia, ko Maaheia, ko Matitia, ko Eriperehe, ko Mikineia, ko Opereeroma, ko Teiere; he kaitiaki kuwaha ratou.
19 Ja veisaajista oli Heemanin, Aasafin ja Eetanin soitettava vaskikymbaaleilla,
Na whakaritea ana ko nga kaiwaiata, ko Hemana, ko Ahapa, ko Etana, hei whakatangi i nga himipora parahi;
20 Sakarjan, Ussielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Maasejan ja Benajan harpuilla korkeassa äänialassa,
Na ko Hakaraia, ko Atiere, ko Hemiramoto, ko Tehiere, ko Uni, ko Eriapa, ko Maaheia, ko Penaia, he mea i runga i nga hatere, he mea Aramoto;
21 Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin, Jegielin ja Asasjan kanteleilla matalassa äänialassa, veisuuta johtaaksensa.
A ko Matitia, ko Eriperehe, ko Mikineia, ko Opereeroma, ko Teiere, ko Atatia, i runga i nga hapa, he mea Heminiti, hei whakarewa.
22 Kenanja, leeviläisten johtaja kantajatehtävässä, valvoi kantamista, sillä hän oli taitava siihen.
Na ko Kenania ano, ko te upoko a nga Riwaiti, hei whakahua: i whakaako ano ia ki te whakahua waiata; he mohio hoki ia.
23 Berekja ja Elkana olivat arkin ovenvartijat.
Ko Perekia raua ko Erekana nga kaitiaki tatau mo te aaka.
24 Ja papit Sebanja, Joosafat, Netanel, Amasai, Sakarja, Benaja ja Elieser puhalsivat torviin Jumalan arkin edellä, ja Oobed-Edom ja Jehia olivat arkin ovenvartijat.
Ko nga tohunga ano, ko Hepania, ko Iohapata, ko Netaneere, ko Amahai, ko Hakaraia, ko Penaia, ko Erietere, hei whakatangi i nga tetere ki mua i te aaka a te Atua; a ko Opereeroma raua ko Iahia nga kaitiaki tatau mo te aaka.
25 Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäämiehet menivät ja toivat riemuiten Herran liitonarkin Oobed-Edomin talosta.
Na haere ana a Rawiri ratou ko nga kaumatua o Iharaira, ko nga rangatira o nga mano ki te kawe i te aaka o te kawenata a Ihowa i te whare o Opereeroma i runga i te koa.
26 Ja kun Jumala auttoi leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, uhrattiin seitsemän härkää ja seitsemän oinasta.
A, ka awhina te Atua i nga Riwaiti, na ratou nei i amo te aaka o te kawenata a Ihowa, na ka patua e ratou te whakahere, e whitu nga puru, e whitu nga hipi toa.
27 Daavid oli puettu hienosta pellavakankaasta tehtyyn viittaan ja samoin kaikki leeviläiset, jotka kantoivat arkkia, sekä veisaajat ja kantamisen johtaja Kenanja veisaajain kanssa; ja Daavidilla oli yllään pellavakasukka.
Na, he koroka rinena pai te kakahu o Rawiri, o nga Riwaiti katoa i amohia ai te aaka, o nga kaiwaiata, o Kenainia ano, o te rangatira o te waiata, me nga kaiwaiata hoki. He epora rinena ano to Rawiri.
28 Niin koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa, torvien, kymbaalien, harppujen ja kannelten soidessa.
Na kei te kawe a Iharaira katoa i te aaka o te kawenata a Ihowa, me te mahama ano ratou, me te tangi ano te koronete, te tetere, te himipora: paku ana te rongo o nga hatere, o nga hapa.
29 Kun Herran liitonarkki tuli Daavidin kaupunkiin, katseli Miikal, Saulin tytär, ikkunasta, ja nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan halveksi hän häntä sydämessään.
Na, i te taenga o te aaka o te kawenata a Ihowa ki te pa o Rawiri, ka titiro atu a Mikara tamahine a Haora i te matapihi, ka kite i a Kingi Rawiri e kanikani ana, e takaro ana: na ka whakahawea ki a ia i roto i tona ngakau.
