Sakarjan 1
1 Kahdeksantena kuukautena toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, sanoen:
Darius siangpahrang uknae, a kum pahni, thapa yung taroe nah, Iddo e capa Berekhiah capa profet Zekhariah koe BAWIPA ni a dei pouh e lawk teh,
2 Herra on ollut vihainen teidän isillenne sangen kovasti.
BAWIPA teh nangmae na mintoenaw koe a lungkhuek poung toe.
3 Sano siis heille: näin sanoo Herra Zebaot: kääntykäät minun tyköni, sanoo Herra Zebaot; niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Zebaot.
Hateiteh, ransahu BAWIPA ni ahnimouh hanlah kâ a poe e teh, Kai koevah bout ban awh leih, Kai hai nangmouh koe ka ban han telah a ti.
4 Älkäät olko niinkuin teidän isänne, joille entiset prophetat saarnasivat, sanoen: näin sanoo Herra Zebaot: palatkaat teidän pahoista teistänne ja teidän häijystä menostanne; mutta ei he kuulleet, eikä totelleet minua, sanoo Herra.
Ayan e profetnaw ni nangmae kahawihoehe lam, kahawihoehe nuencangnaw atuvah roun awh, telah ransahu BAWIPA ni a dei e pathang nakunghai, na thai awh hoeh, kaie lawk hai na ngai awh hoeh. Na mintoenaw patetlah awm awh hanh, sak awh hanh telah BAWIPA ni a ti.
5 Kussa nyt ovat teidän isänne? ja vieläkö prophetat elävät?
Mintoe naw na maw ao awh. Profetnaw yungyoe a hring a maw.
6 Eikö niin ole tapahtunut, että minun sanani ja oikeuteni, jotka minä minun palveliaini prophetain kautta käskin, ovat teidän isiinne sattuneet? että heidän täytyi palata ja sanoa: niinkuin Herra Zebaot ajatteli meille tehdä meidän teittemme ja töittemme jälkeen, niin hän on myös meille tehnyt.
Ka san profetnaw koe lawk ka thui e kaie kâlawknaw teh, nangmae mintoenaw ni hai a kei awh nahoehmaw. Ahnimouh ni mae tawksak e patetlah ransahu BAWIPA ni lawk na ceng han telah a pouk awh e patetlah, lawk na ceng toe telah a dei awh nahoehmaw telah a ti.
7 Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimäisessä kuukaudessa toistakymmentä, joka on Sebatin kuu, toisena Dariuksen vuotena, tapahtui Herran sana Sakarjalle Berekian pojalle, Iddon pojalle, prophetalle, ja hän sanoi:
Darius siangpahrang a bawinae kum pahni, Adar thapa yung hlaibun nah, Shebat thapa hnin 24 nah, Iddo capa, Berekhiah capa Zekhariah koe ka tho e BAWIPA e lawk teh,
8 Minä näin yöllä, ja katso, mies istui ruskian hevosen päällä, ja seisahti myrttien sekaan laaksossa, ja hänen takanansa olivat ruskiat ja maksankarvaiset ja valkiat hevoset.
Karum vah ka hmu e vision teh marang paling kâcui e tami buet touh a kamnue teh ayawn kaawm e tuihan hmang um vah a kangdue. Ahnie a hnukkhu lah ka paling e marang, opaou e marang hoi marang pangaw ao.
9 Ja minä sanoin: minun herrani, kutka nämät ovat? Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, sanoi minulle: minä osoitan sinulle, kutka nämät ovat.
Kai niyah, Oe BAWIPA hotnaw hah apinaw maw telah ka pacei teh, kai hoi kâpan e kalvantami ni hotnaw teh apine tie na patue vai ati teh,
10 Ja mies, joka myrttien seassa oli, vastasi ja sanoi: nämät ovat ne, jotka Herra on lähettänyt vaeltamaan lävitse maan.
Tuihan hmang um kangdout e tami ni ahnimanaw teh talai van dawk kâhei hanlah BAWIPA ni a patoun e naw doeh telah a ti.
11 Mutta he vastasivat Herran enkelille, joka myrttien seassa oli, ja sanoivat: me olemme vaeltaneet maan lävitse, ja katso, kaikki maa istuu alallansa.
Ahnimanaw nihaiyah kaimanaw teh talai van pueng koung katin awh toe. Talai pueng lungmawngcalah ao telah tuihan hmang um ka kangdout e BAWIPA e kalvantami koe atipouh.
12 Niin vastasi Herran enkeli ja sanoi: Herra Zebaot, kuinka kauvan et sinä tahdo armahtaa Jerusalemia, ja Juudan kaupungeita, joille vihainen olet ollut nyt seitsemänkymmentä ajastaikaa?
Hathnukkhu, BAWIPA e kalvantami ni Oe, ransahu BAWIPA nang ni a kum 70 totouh na lungkhuek sin e Jerusalem kho hoi Judahnaw hah na tueng totouh maw pahren laipalah na o han telah a pacei navah,
13 Ja Herra vastasi sille enkelille, joka minun kanssani puhui, hyvillä ja lohdullisilla sanoilla.
Kai hoi ka pato roi e kalvantami hanelah BAWIPA ni lawk kahawi, lungpahawinae lawk bout a dei pouh.
14 Ja enkeli, joka minua puhutteli, sanoi minulle: saarnaa ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: minä olen suuresti kiivastunut Jerusalemille ja Zionille;
Kai hoi ka pato roi e kalvantami nihaiyah ransahu BAWIPA e kâlawk patuen a dei vaiteh a hramkhai hane teh, kai teh Jerusalem hoi Zion mon hanelah puenghoi lungpatawnae ka tawn.
15 Mutta minä olen juuri vihainen myös suruttomille pakanoille; sillä minä olin ainoasti vähän vihainen, mutta he auttivat hävitykseen.
Lung awpawp kamawng lah kaawm e alouke miphunnaw koe ka lungphuen poung. Bangkongtetpawiteh, Jerusalem hah ka lung youn touh ka khuek sin navah, ahnimouh ni a ven awh teh a rektap awh.
16 Sentähden näin sanoo Herra: minä palajan Jerusalemiin laupiudella, ja minun huoneeni pitää hänessä rakennettaman, sanoo Herra Zebaot; ja Jerusalemin päälle pitää mittanuora vedettämän.
Hatdawkvah, BAWIPA ni a dei e teh, lungmanae lungthin hoi Jerusalem kho vah bout ka tho toe. Hete khopui dawk kamae im ka sak han. Khopui hmuen hai ka bangnue han telah ransahu BAWIPA ni a ti.
17 Ja saarnaa vielä ja sano: näin sanoo Herra Zebaot: taas pitää minun kaupungeilleni hyvin käymän, ja Herra on Zionia taas lohduttava, ja Jerusalem taas valitaan.
Hahoi, ransahu BAWIPA ni kâ a poe e bout hramkhai hane teh, kaie khopui teh avoivang lah akaw vaiteh ahawi han. BAWIPA ni hai Zion khocanaw a lung bout a pahawi han. Jerusalem khocanaw teh bout ka rawi vaiteh ka khetyawt han a ti.
18 Ja minä nostin silmäni ja näin: ja katso, siellä oli neljä sarvea.
Hathnukkhu, ka khet navah ki pali touh ka hmu.
19 Ja minä sanoin enkelille, joka puhui minun kanssani: mitä nämät ovat? Hän sanoi minulle: nämät ovat ne sarvet, jotka Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajoittaneet ovat.
Kai hoi ka pan roi e kalvantami hanelah, hote a kinaw teh bang ti ngainae maw telah ka pacei navah, hote a kinaw teh Judah ram, Isarel ram, Jerusalem khopuinaw pheng kampek sak e ki doeh telah a dei.
20 Ja Herra osoitti minulle neljä seppää.
BAWIPA ni hai lettama pali touh na patue.
21 Silloin minä sanoin: mitä ne tahtovat tehdä? Hän sanoi: ne ovat ne sarvet, jotka Juudan hajoittaneet ovat, juuri niin, ettei kenkään ole voinut päätänsä nostaa; nämät ovat tulleet niitä karkottamaan, ja lohkaisemaan pakanain sarvia, jotka Juudan maan ylitse sarven nostaneet ovat sitä hajoittaaksensa.
Kai ni hetnaw heh bang sak hanelah maw a tho ti ka pacei navah, a kinaw hah apinihai a khet ngam hoeh nahanelah, Judahnaw kampek sak e a kinaw doeh. Hete lettamanaw ni Judah ram kampek sak hanelah ka tuk e a kinaw hah pâlei vaiteh, Jentelnaw e a kinaw hah ka dudam e naw doeh telah a ti.
