Sakarjan 8

1 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui (minulle) ja sanoi:

And the word of the Lord of hosts came, saying,

2 Näin sanoo Herra Zebaot: minä olen Zionin tähden suuresti kiivannut, ja olen suuressa vihassa sentähden kiivannut.

Thus hath said the Lord of hosts, I am jealous for Zion with a great jealousy, and with great fury am I jealous for her.

3 Näin sanoo Herra: minä käännyn taas Zionin tykö, ja tahdon asua Jerusalemin keskellä; niin että Jerusalem pitää totuuden kaupungiksi kutsuttaman, ja Herran Zebaotin vuori pyhyyden vuoreksi.

Thus hath said the Lord, I return unto Zion, and will dwell in the midst of Jerusalem: and Jerusalem shall be called, The city of truth; and the mount of the Lord of hosts, The holy mount.

4 Näin sanoo Herra Zebaot: vielä nyt pitää Jerusalemin kaduilla asuman vanhat miehet ja vaimot, jotka sauvan päälle nojaavat vanhuutensa tähden.

Thus hath said the Lord of hosts, Again shall there sit old men and old women in the streets of Jerusalem, and every one with his staff in his hand because of their multitude of years.

5 Ja kaupungin kadut pitää oleman täynnä pieniä poikia ja piikaisia, jotka sen kaduilla leikitsevät.

And the streets of the city shall be full of boys and girls playing in her streets.

6 Näin sanoo Herra Zebaot: jos tämä on ihmeellinen tämän jääneen kansan silmäin edessä, pitäiskö se sentähden oleman ihmeellinen minun silmäini edessä? sanoo Herra Zebaot.

Thus hath said the Lord of hosts, If it should be marvelous in the eyes of the remnant of this people in those days, should it also be marvelous in my eyes? saith the Lord of hosts.

7 Näin sanoo Herra Zebaot: katso, minä tahdon lunastaa minun kansani itäiseltä maalta ja länsimaalta.

Thus hath said the Lord of hosts, Behold, I will save my people from the east country and from the country of the setting of the sun;

8 Ja minä tahdon heitä saattaa Jerusalemiin asumaan; ja heidän pitää minun kansani oleman, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa totuudessa ja vanhurskaudessa.

And I will bring them [back], that they may dwell in the midst of Jerusalem: and they shall be unto me for a people, and I will be unto them for a God, in truth and in righteousness.

9 Näin sanoo Herra Zebaot: vahvistakaat kätenne, te jotka tällä ajalla nämät sanat kuulette prophetain suun kautta, sinä päivänä, jona Herran Zebaotin huoneen perustus laskettiin, sen rakennettavaksi.

Thus hath said the Lord of hosts, Let your hands be strong, ye that hear in these days these words out of the mouth of the prophets, who [spoke] on the day that the foundation of the house of the Lord of hosts was laid, when the temple was to be built.

10 Sillä ennen näitä päiviä olivat ihmisten työt turhat, ei juhtain työ myös mitään ollut; eikä ollut niillä rauhaa vihollisilta, jotka menivät ulos ja sisälle; vaan minä sallin kaikki ihmiset mennä, jokaisen lähimmäistänsä vastaan.

For before those days there was no reward for man, nor any reward for beast; and for him that went out or came in there was no peace, because of the oppressor: and I let loose all men, every one against his neighbor.

11 Mutta en minä niin tahdo nyt tehdä tälle jääneelle kansalle, niinkuin entisinä päivinä, sanoo Herra Zebaot;

But now I am no more as in the former days unto the residue of this people, saith the Lord of hosts.

12 Vaan heidän pitää rauhan siemen oleman: viinapuu pitää hedelmänsä antaman, ja maa kasvunsa, taivas pitää kasteensa antaman, ja jääneet minun kansastani pitää nämät kaikki omistaman.

For the seed shall be undisturbed; the vine shall give its fruit, and the ground shall give her production, and the heavens shall give their dew: and I will bestow on the remnant of this people all these things.

13 Ja pitää tapahtuman, että teitä, jotka Juudan ja Israelin huoneesta olette olleet kirous pakanain seassa, tahdon minä lunastaa, että teidän pitää siunauksen oleman. Niin älkäät siis peljätkö, mutta vahvistakaat kätenne.

And it shall come to pass, that, in the same degree as ye have been a curse among the nations, O house of Judah, and house of Israel, so will I save you and ye shall be a blessing: fear not; let your hands be strong.

14 Sillä näin sanoo Herra Zebaot: niinkuin minä ajattelin teitä kadottaa, kuin teidän isänne minun vihoittivat, sanoo Herra Zebaot, ja en sitä katunut,

For thus hath said the Lord of hosts, As I had purposed to do you evil, when your fathers incensed me, saith the Lord of hosts, and I bethought myself not:

15 Niin minä nyt jälleen ajattelen näinä päivinä tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan huoneelle. Älkäät peljätkö.

So do I again purpose in these days to do well unto Jerusalem and to the house of Judah; fear ye not.

16 Mutta tämä on se, minkä teidän tekemän pitää: jokainen puhukaan totuutta lähimmäisensä kanssa; tuomitkaat oikein ja saattakaat rauha teidän portteihinne.

These are the things that ye shall do, Speak ye the truth every man to his neighbor; [with] truth and the judgment of peace judge ye in your gates;

17 Ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä, lähimmäistänsä vastaan, ja älkäät rakastako vääriä valoja; sillä näitä kaikkia minä vihaan, sanoo Herra.

And let none of you think evil in your hearts against his neighbor; and love not a false oath, for all these are what I hate, saith the Lord.

18 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:

And the word of the Lord of hosts came unto me, saying,

19 Näin sanoo Herra Zebaot: neljännen, viidennen, seitsemännen ja kymmenennen kuukauden paastot pitää kääntymän Juudan huoneelle iloksi ja riemuksi ja ihanaiseksi vuoden juhlaksi. Rakastakaat ainoasti totuutta ja rauhaa.

Thus hath said the Lord of hosts, The fast of the fourth, and the fast of the fifth, and the fast of the seventh, and the fast of the tenth [month], shall become to the house of Judah gladness and joy, and merry festivals: only love ye the truth and peace.

20 Näin sanoo Herra Zebaot: tästedes pitää vielä paljo kansaa tuleman, ja monen kaupungin asuvaisia.

Thus hath said the Lord of hosts, [A time] shall yet be! when there shall come people, and the inhabitants of many cities;

21 Ja yhden asuvaiset pitää menemän toisen tykö ja sanoman; käykäämme vilpittömästi rukoilemaan Herran kasvoin eteen, ja etsimään Herraa Zebaotia; minä tahdon myös käydä teidän kanssanne.

And the inhabitants of one [city] shall go to another, saying, Let us only go to pray before the Lord, and to seek the Lord of hosts: I too will likewise go.

22 Niin tulee paljo kansaa ja pakanat tulevat joukoin, etsimään Herraa Zebaotia Jerusalemiin, ja rukoilemaan Herran kasvojen eteen.

And many people and strong nations shall come to seek the Lord of hosts in Jerusalem, and to pray before the Lord.

23 Näin sanoo Herra Zebaot: sillä ajalla pitää kymmenen miestä kaikkinaisista pakanain kielistä todella tarttuman yhden Juudan miehen vaatteen palteesen, ja sanoman: me tahdomme käydän teidän kanssanne; sillä me kuulimme, että Jumala on teidän kanssanne.

Thus hath said the Lord of hosts, In those days [it shall happen], that ten men out of all the languages of the nations shall take hold—yea, they shall take hold of the skirt of him that is a Jew, saying, Let us go with you; for we have heard that God is with you.