< Sakarjan 7 >

1 Ja neljäntenä kunigas Dariuksen vuotena tapahtui Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kislev.
Hagi Dairusi'ma kinima mani'neno kegavama huno e'neana 4'a kafu evutegeno 9ni ikana Kislevie hu'za nehaza ikamofona 4 kna zupa Ra Anumzamo'a Zekaraia'na amanage huno nasmi'ne.
2 Kuin he lähettivät Sareserin, ja Regemmelekin, ja heidän miehensä Jumalan huoneeseen rukoilemaan Herran eteen,
Hagi Beteli kumate vahe'mo'za Ra Anumzamofo avesizanku antahige'za kehogu, Sareza'ma, Regem-melekine, mago'a vahetaminena huzmante'naze.
3 Ja sanomaan papeille, jotka olivat Herran Zebaotin huoneessa, ja prophetaille: vieläkö minun nyt pitää itkemän viidentenä kuukautena, ja vaivaaman minuani, niinkuin minä tähän asti muutamina vuosina tehnyt olen?
Zamagra e'za Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamofo nompima eri'zama eneriza kasnampa vahe'ene pristi vahetaminena amanage hu'za eme zamantahigegahaze. Rama'a kafuzagefima zavi krafagema nehuta, ne'zama a'o huta nunamuma hutama e'nonaza huta, 5fu ikampina zavi krafa nehuta ne'zana a'o huta nunamuna huta vugahuno?
4 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:
Anante Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a amanage huno nasami'ne,
5 Puhu kaikelle maan kansalle ja papeille, sanoen: kuin te paastositte ja paruitte viidennellä ja seitsemännellä kuukaudella, nyt seitsemänkymmentä vuotta, oletteko te minulle paastonneet?
Maka ama mopafi vahe'ene pristi vahetaminena amanage hunka zamantahigo, tamagra 70'a kafufima 5fu ikante'ene 7ni ikante'enema ne'zama a'o huta zavi krafa nehuta, nunamuma hu'nazana tamage huta Nagrite ne'zana a'o huta nunamuna hu'nazafi?
6 Ja kuin te syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo itse teillenne?
Hagi ne'zane tinema ne'nazana tamagra'agu nentahita ne'nazafi?
7 Eikö tämä se ole, jota Herra antoi entisten prophetain saarnata, kuin vielä Jerusalemissa asuttiin, ja oli lepo kaupungeissa ympärillä, kuin asuttiin sekä etelään päin että laaksoissa?
Hagi ama ana nanekea Jerusalemi kumapima knare nomani'zante mani'nazageno, ana tavaonte'ma me'nea kumatmimpine sauti kazigama me'nea mopafi Negevi vahe'mo'zama mani vite'zama mani'nageno'a, Ra Anumzamo'a ko'ma mani'naza kasanampa vahetamimpina huvazino, ama ana nanekea ontamasami'neo?
8 Ja Herran sana tapahtui Sakarjalle, sanoen:
Anante Ra Anumzamo'a amanage huno Zekaraiana asami'ne.
9 Näin sanoo Herra Zebaot: tuomitkaat oikein, ja tehkäät jokainen hyvää ja laupiutta veljellensä.
Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a amanage hu'ne, knare huta maka vahe knazana refko nehuta, mago mago'mota asunku ohunte ahunte nehuta knare avu'ava ohunte ahunte hiho.
10 Ja älkäät tehkö vääryyttä leskille ja orvoille, muukalaisille ja köyhille: ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä veljiänsä vastaan.
Ana nehuta kento a'nene, megusa mofavreramine, ruregati'ma tamagri'enema emani'naza vahe'ene, zamunte omane vahe'enena knazana zamita zamazeri havizana nosuta, tamagra ramagra ontahi haviza antahi havizana huta tamazeri haviza osiho.
11 Mutta ei he näistä tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät selkänsä minua vastaan, ja tukitsivat korviansa, ettei he kuulisi;
Hianagi zamagra ana kema antahizankura zamavaresra nehu'za, zamagu'a eri hankaveti'naze. Ana nanekema antahizankura zamefi hunemi'za, zamagesa renkanire'naze.
12 Ja asettivat sydämensä niinkuin timantin, ettei he kuulisi lakia ja sanoja, jotka Herra Zebaot hengellänsä lähetti entisten prophetain kautta: sentähden on niin suuri viha Herralta Zebaotilta tullut.
Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'ma Avamu'afima korapa'ma mani'naza kasnampa vahete'ma atregeno'ma e'nea nanekea zamagu'amo'a havegna huno hankaveti'neankiza ontahi'naze. E'ina hu'negu Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a tusi'a arimpa ahezmante'ne.
13 Ja se on niin tapahtunut kuin saarnattiinkin; mutta ettei he tahtoneet kuulla, niin en minäkään tahtonut kuulla, kuin he huusivat, sanoo Herra Zebaot.
Monafi sondia vahe'mofo Ra Anumzamo'a anage hu'ne, Nagrama kema nehuge'za, nagri nanekea ontahi'nazanki'na, zamagrama kema hanage'na, zamagri nanekea ontahigahue huno hu'ne.
14 Ja niin minä olen heidät hajoittanut kaikkein pakanain sekaan, joita ei he tunteneet; ja maa on heidän jälkeensä autioksi jäänyt, ettei kenkään siinä vaella eikä asu; sillä he ovat sen ihanan maan hävittäneet.
Ana nehu'na hankro zahomo kagikagi huno kugusopa eri hareankna hu'na zamazeri atrenuge'za, antahiza keza osu'nesaza mopafi umani emani hugahaze. Ana hanugeno atre'zama vanaza mopamo'a, haviza huno vahe omani ka'ma mopa megahie.

< Sakarjan 7 >