Sakarjan 7
1 Ja neljäntenä kunigas Dariuksen vuotena tapahtui Herran sana Sakarjalle, neljäntenä päivänä yhdeksännessä kuukaudessa, joka kutsutaan Kislev.
A I ka ha o ka makahiki o ke alii o Dariu, hiki mai la ka olelo a Iehova ia Zekaria, i ka po aha o ka iwa o ka malama, o Kiseleu;
2 Kuin he lähettivät Sareserin, ja Regemmelekin, ja heidän miehensä Jumalan huoneeseen rukoilemaan Herran eteen,
I ka wa i hoouna mai ai lakou ia Serezera laua o Regemeleka, a me na kanaka o laua i ka hale o ke Akua, e pule imua o Iehova,
3 Ja sanomaan papeille, jotka olivat Herran Zebaotin huoneessa, ja prophetaille: vieläkö minun nyt pitää itkemän viidentenä kuukautena, ja vaivaaman minuani, niinkuin minä tähän asti muutamina vuosina tehnyt olen?
A e ninau aku i na kahuna o ka hale o Iehova o na kaua, a i na kaula, penei, E kanikau anei au i ka lima o ka malama e hookeai ana, me ka'u i hana'i i keia mau makahiki he nui?
4 Ja Herran Zebaotin sana tapahtui minulle ja sanoi:
Alaila, hiki mai la ka olelo a Iehova o na kaua ia'u, i ka i ana mai,
5 Puhu kaikelle maan kansalle ja papeille, sanoen: kuin te paastositte ja paruitte viidennellä ja seitsemännellä kuukaudella, nyt seitsemänkymmentä vuotta, oletteko te minulle paastonneet?
E hai aku oe i keia mau mea i na kanaka a pau o ka aina, a i na kahuna hoi, penei, Ia oukou i hokeai ai a i kanikau ai i ka lima a me ka hiku o ka malama, a pau kela mau makahiki he kanahiku, i hookeai iki anei oukou no'u?
6 Ja kuin te syötte ja juotte, ettekö te syö ja juo itse teillenne?
A ia oukou i ai ai, a i inu ai hoi, aole anei oukou i ai no oukou iho? a i ko oukou inu ana, aole anei oukou i inu no oukou iho?
7 Eikö tämä se ole, jota Herra antoi entisten prophetain saarnata, kuin vielä Jerusalemissa asuttiin, ja oli lepo kaupungeissa ympärillä, kuin asuttiin sekä etelään päin että laaksoissa?
Aole anei keia na olelo a Iehova i hea mai ai ma na kaula mua, i ka wa i nohoia'i o Ierusalema me ka maluhia, a me na kulanakauhale ona e kokoke ana, i ka wa i noho ai na kanaka ma ka aoao hema a ma ka papu?
8 Ja Herran sana tapahtui Sakarjalle, sanoen:
A hiki mai la ka olelo a Iehova ia Zekaria, i mai la,
9 Näin sanoo Herra Zebaot: tuomitkaat oikein, ja tehkäät jokainen hyvää ja laupiutta veljellensä.
Penei ka Iehova o na kaua e olelo mai nei, E hoopono oukou, a e hoomaopopo kela kanaka keia kanaka i ka lokomaikai a me ko aloha i kona hoahanau.
10 Ja älkäät tehkö vääryyttä leskille ja orvoille, muukalaisille ja köyhille: ja älkään kenkään ajatelko pahaa sydämessänsä veljiänsä vastaan.
Mai hana ino i ka wahinekanemake, aole hoi i ke keiki makua ole, aole i ka malihini, aole hoi i ka ilihune, aole hoi e manao ino aku ka naau o kekahi i kona hoahanau.
11 Mutta ei he näistä tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät selkänsä minua vastaan, ja tukitsivat korviansa, ettei he kuulisi;
Aka, hoole lakou i ka hoolohe, a haawi i ka poohiwi kipi a papani ae la i ua pepeiao o lakou, i lohe ole ai lakou.
12 Ja asettivat sydämensä niinkuin timantin, ettei he kuulisi lakia ja sanoja, jotka Herra Zebaot hengellänsä lähetti entisten prophetain kautta: sentähden on niin suuri viha Herralta Zebaotilta tullut.
A hoopaakiki iho la i ka lakou mau naau pohaku adama, o lohe auanei lakou i ke kanawai, a me na olelo a Iehova o na kaua i hoouna mai ma kona Uhane, ma na kaula mua: nolaila, kau mai la ka inaina nui o Iehova o na kaua.
13 Ja se on niin tapahtunut kuin saarnattiinkin; mutta ettei he tahtoneet kuulla, niin en minäkään tahtonut kuulla, kuin he huusivat, sanoo Herra Zebaot.
No ia mea, me ka lakou i hoolohe ole ai ia e kahea aku ana, pela hoi lakou i kahea mai ai, aole hoi au i hoolohe aku, wahi a Iehova o na kaua.
14 Ja niin minä olen heidät hajoittanut kaikkein pakanain sekaan, joita ei he tunteneet; ja maa on heidän jälkeensä autioksi jäänyt, ettei kenkään siinä vaella eikä asu; sillä he ovat sen ihanan maan hävittäneet.
Aka, hoopuehu aku la au ia lakou iwaena o na lahuikanaka a pau a lakou i ike ole ai; a ua neoneo ka aina mahope o lakou, i hiki ole ai i kekahi e hele ilaila, aole hoi e hoi ae: no ka mea, ua hooneoneoia ka aina maikai.
