Sakarjan 2
1 Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, miehen kädessä oli mittanuora.
A LAWA hou ae la kuu mau maka iluna, ike ae la, aia hoi, he kanaka me ke kaula-ana ma kona lima.
2 Ja minä sanoin: kuhunkas menet? Mutta hän sanoi minulle: mittaamaan Jerusalemia, ja katsomaan, kuinka pitkä ja leviä se on oleva.
I aku la au, Aihea la oe e hele ana? I mai la kela ia'u, E ana iho ai ia Ierusalema, i ike au i kona laula a me kona loa.
3 Ja katso, enkeli, joka puhui minun kanssani, läksi ulos, ja toinen enkeli meni häntä vastaan,
Aia hoi, hele aku la ka anela i kamailio me au, a hele aku la hoi kekahi anela e ae e halawai me ia;
4 Ja sanoi hänelle: juokse tuonne, ja puhu sille pojalle ja sano: Jerusalemissa pitää ilman muureja asuttaman, ihmisten ja karjan paljouden tähden, joka siinä oleva on.
A olelo aku la ia ia, E holo aku oe, e olelo aku i keia kanaka opiopio, penei, E noho puni ole i ka pa na kanaka o Ierusalema, no ka nui o na kanaka a me na holoholona iloko.
5 Ja minä tahdon olla, sanoo Herra, tulinen muuri hänen ympärillänsä, ja tahdon itse olla kunniaksi hänen keskellänsä.
No ka mea, owau auanei he paku ahi nona a puni, wahi a Iehova, a owau hoi iloko ona he nani.
6 Hoi! hoi! paetkaat pohjan maasta, sanoo Herra; sillä minä hajoitin teitä neljään tuuleen taivaan alla, sanoo Herra.
Ea! ea! e holo hoi oukou mai ka aina kukuluakau aku, wahi a Iehova: no ka mea, ua hoopuehu aku au ia oukou me na makani eha o ka honua, wahi a Iehova.
7 Hoi Zion, joka asut Babelin tyttären tykönä! pelasta sinus.
E Ziona e, e hoopakele ia oe iho, e ka mea e noho pu ana me ke kaikamahine a Babulona.
8 Sillä näin sanoo Herra Zebaot: joka sen (ilmoitetun) kunnian jälkeen lähetti minun niiden pakanain tykö, jotka teitä raatelivat: joka teihin rupee, se rupee hänen silmänsä terään.
No ka mea, penei ka olelo ana mai a Iehova o na kaua, Mahope o ka nani, ua hoouna mai oia ia'u i na lahuikanaka, i ka poe nana oukou i hao mai; no ka mea, o ka mea hoopa aku ia oukou, hoopa no ia i ka onohi o kona maka.
9 Sillä katso, minä nostan käteni heidän ylitsensä, että heidän pitää oleman niille saaliiksi, jotka ennen heitä palvelivat; että teidän pitää ymmärtämän Herran Zebaotin minua lähettäneeksi.
Aia hoi, e lulu aku no au i kuu lima maluna o lakou, a e haoia'ku lakou e ko lakou poe kauwa; a e ike auanei oukou ua hoouna mai o Iehova o na kaua ia'u.
10 Veisaa ja riemuitse, Zionin tytär; sillä katso, minä tulen ja tahdon asua sinun tykönäs, sanoo Herra.
E olioli, e hauoli hoi, e ke kaikamahine o Ziona; no ka mea, aia hoi, e hele aku ana au, a e noho au iwaena pu o oukou, wahi a Iehova.
11 Silloin pitää paljon pakanoita Herrassa kiinni riippuman, jotka minun kansani pitää oleman: ja minä tahdon asua sinun tykönäs, ettäs ymmärtäisit Herran Zebaotin lähettäneen minun sinun tykös.
Ia la hoi, he nui na lahuikanaka e hui aku ia lakou iho me Iehova, a e lilo lakou i kanaka no'u, a e noho no wau iwaena pu o oukou; a e ike auanei oukou na Iehova o na kaua wau i hoouna mai iou la.
12 Ja Herra on perivä Juudan osaksensa siinä pyhässä maassa, ja on taas Jerusalemin valitseva.
A e komo auanei o Iehova i ka Iuda i kuleana nona ma ka aina hoano, a e koho hou oia ia Ierusalema.
13 Vaijetkoon kaikki liha Herran edessä; sillä hän on noussut pyhästä asuinsiastansa.
E hamau oukou, e na kanaka a pau imua o Iehova; no ka mea, ua hoalaia'e oia mai kona noho hoano ae.
