< Sakarjan 13 >

1 Sillä ajalla on avoin lähde Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille oleva syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Xu küni Dawut jǝmǝti ⱨǝm Yerusalemda turuwatⱪanlar üqün gunaⱨni wǝ paskiniliⱪni yuyidiƣan bir bulaⱪ eqilidu.
2 Sillä ajalla, sanoo Herra Zebaot, tahdon minä epäjumalain nimet maasta kadottaa, ettei heitä enään pidä muistettaman; tahdon myös väärät prophetat ja saastaisen hengen ajaa pois maalta.
Xu küni xundaⱪ boliduki, — dǝydu samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar, — Mǝn mǝbudlarning namlirini zemindin yoⱪitimǝnki, ular yǝnǝ ⱨeq ǝslǝnmǝydu; wǝ Mǝn pǝyƣǝmbǝrlǝrni wǝ paskina roⱨnimu zemindin qiⱪirip yɵtkiwetimǝn.
3 Ja pitää tapahtuman, että jos joku vielä ennustais, niin hänen isänsä ja äitinsä, jotka hänen synnyttäneet ovat, pitää hänelle sanoman: et sinä saa elää, sillä sinä olet valehdellut Herran nimeen. Ja niin hänen isänsä ja äitinsä, jotka hänen synnyttäneet ovat, pitää hänen pistämän lävitse, kuin hän ennustaa.
Xundaⱪ ǝmǝlgǝ axuruliduki, birǝylǝn yǝnila pǝyƣǝmbǝrqilik ⱪilip bexarǝt berǝy desǝ, uning ɵzini tuƣⱪan ata-anisi uningƣa: «Sǝn ⱨayat ⱪalmaysǝn; qünki Pǝrwǝrdigarning namida yalƣan gǝp ⱪiliwatisǝn» dǝydu; andin ɵzini tuƣⱪan ata-anisi uni bexarǝt beriwatⱪinidila sanjip ɵltüridu.
4 Sillä silloin pitää tapahtuman, että prophetat näkyinsä kanssa tulevat häpiään, kuin he ennustavat; ja ei heidän pidä enää yllensä pukevan karvavaatteita, joilla he viettelevät.
Xu küni xundaⱪ boliduki, pǝyƣǝmbǝrlǝrning ⱨǝrbiri ɵzliri bexarǝt beriwatⱪanda kɵrgǝn kɵrünüxtin hijil bolidu; ular hǝⱪni aldax üqün ikkinqi qupurluⱪ qapanni kiymǝydu;
5 Mutta pitää sanoman: en minä ole propheta, vaan minä olen peltomies; sillä minä olen nuoruudestani orjana ollut.
U: «Mǝn pǝyƣǝmbǝr ǝmǝs, mǝn pǝⱪǝt teriⱪqimǝn; qünki yaxliⱪimdin tartip tupraⱪ bilǝn tirikqilik ⱪiliwatimǝn» — dǝydu.
6 Mutta jos hänelle sanottaisiin: mitkä haavat ovat sinun käsissäs? niin hänen pitää vastaaman: niin minä olen haavoitettu niiden huoneessa, jotka minua rakastivat.
Əmdi birsi uningdin: «Ⱨǝy, ǝmdi sening mǝydǝngdiki bu zǝhmǝtlǝr nemǝ?» — desǝ, u: «Dostlirimning ɵyidǝ yarilinip ⱪaldim» — dǝp jawab beridu.
7 Herää, miekka minun paimeneni päälle ja sen miehen päälle, joka minulle lähinen on, sanoo Herra Zebaot: lyö paimenta, niin lampaat hajoovat! ja niin minä käteni käännän piskuisia päin.
Oyƣan, i ⱪiliq, Mening padiqimƣa, yǝni Mening xerikim bolƣan adǝmgǝ ⱪarxi qiⱪ, — dǝydu samawi ⱪoxunlarning Sǝrdari bolƣan Pǝrwǝrdigar; — Padiqini uruwǝt, ⱪoylar patiparaⱪ bolup tarⱪitiwetilidu; Mǝn ⱪolumni kiqik peillarning üstigǝ qüxürüp turƣuzimǝn.
8 Ja pitää tapahtuman, sanoo Herra, että jokaisessa maakunnassa kaksi osaa häviää ja hukkuu, ja kolmas osa siihen jääpi.
Zeminda xundaⱪ ǝmǝlgǝ axuruliduki, — dǝydu Pǝrwǝrdigar, — üqtin ikki ⱪismi ⱪirilip ɵlidu; biraⱪ üqtin bir ⱪismi uningda tirik ⱪalidu.
9 Ja kolmannen osan tahdon minä viedä tulen lävitse, ja puhdistaa sen, niinkuin hopia puhdistetaan, ja tahdon sen kirkastaa, niinkuin kulta kirkastetaan. Nämät minun nimeäni avuksi huutavat, ja minä tahdon heitä kuulla, ja sanoa: se on minun kansani; ja heidän pitää sanoman: Herra minun Jumalani.
Andin Mǝn üqinqi ⱪismini otⱪa kirgüzimǝn, ularni kümüx tawliƣandǝk tawlaymǝn, altun sinalƣandǝk ularni sinaymǝn; ular Mening namimni qaⱪirip nida ⱪilidu wǝ Mǝn ularƣa jawab berimǝn; Mǝn: «Bu Mening hǝlⱪim» dǝymǝn; ular: «Pǝrwǝrdigar mening Hudayim» — dǝydu.

< Sakarjan 13 >