< Sakarjan 13 >
1 Sillä ajalla on avoin lähde Davidin huoneelle ja Jerusalemin asuvaisille oleva syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Hina Gode Bagadedafa da amane sia: sa, “Amo eso da doaga: sea, hano bubuga: su amoga Da: ibidi egaga fifi misi amola Yelusaleme esalebe dunu ilia wadela: i hou amola ogogole ‘gode’ ilima nodone sia: ne gadosu, amo dodofemusa: da doasi dagoi ba: mu.
2 Sillä ajalla, sanoo Herra Zebaot, tahdon minä epäjumalain nimet maasta kadottaa, ettei heitä enään pidä muistettaman; tahdon myös väärät prophetat ja saastaisen hengen ajaa pois maalta.
Amo esoha, Na da ogogole loboga hamoi ‘gode’ ilia dio huluane Isala: ili sogega fadegale fasimu. Amola dunu huluanedafa da amo dio bu hamedafa dawa: mu. Nowa da balofede dunu hi sia: sea, Na da fadegale fasimu. Amola dunu ilia loboga hamoi ogogole ‘gode’ ilima sia: ne gadomusa: hanai asigi dawa: su, Na da fadegale fasimu.
3 Ja pitää tapahtuman, että jos joku vielä ennustais, niin hänen isänsä ja äitinsä, jotka hänen synnyttäneet ovat, pitää hänelle sanoman: et sinä saa elää, sillä sinä olet valehdellut Herran nimeen. Ja niin hänen isänsä ja äitinsä, jotka hänen synnyttäneet ovat, pitää hänen pistämän lävitse, kuin hän ennustaa.
Amasea, dunu afae da hi da balofede hamoma: ne sia: sa, ea amedafa amola edadafa da e medole legema: ne sia: mu. Bai e da Hina Gode Ea sia: amo sia: i dagoi, hi fawane sia: i. Be e da amomane ogogosu sia: fawane sia: i. E da balofede sia: sea, ea adadafa amola amedafa da e sone, medole legemu.
4 Sillä silloin pitää tapahtuman, että prophetat näkyinsä kanssa tulevat häpiään, kuin he ennustavat; ja ei heidän pidä enää yllensä pukevan karvavaatteita, joilla he viettelevät.
Amo eso da doaga: sea, balofede dunu da esala ba: sea, gasa fili hame hamomu. E da balofede dunu ea hou agoane hame hamomu. E da eno dunuma ogogoma: ne, balofede dunu eboboi abula hame salimu.
5 Mutta pitää sanoman: en minä ole propheta, vaan minä olen peltomies; sillä minä olen nuoruudestani orjana ollut.
Be amomane, e da amane sia: mu, ‘Na da balofede dunu hame. Na da ifabi ouligisu dunu. Na da na esalusu huluane amoga ifabi hawa: fawane hamosu.’
6 Mutta jos hänelle sanottaisiin: mitkä haavat ovat sinun käsissäs? niin hänen pitää vastaaman: niin minä olen haavoitettu niiden huoneessa, jotka minua rakastivat.
Amasea, enoga ema amane adole ba: sea, ‘Amo fa: ginisi dia bidegia gala, ilia bai da adila: ?’ e da bu adole imunu, ‘Na da amo fa: ginisi na sama ea diasua lai.’”
7 Herää, miekka minun paimeneni päälle ja sen miehen päälle, joka minulle lähinen on, sanoo Herra Zebaot: lyö paimenta, niin lampaat hajoovat! ja niin minä käteni käännän piskuisia päin.
Hina Gode da amane sia: sa, “Gegesu gobihei! Nedegima! Na hawa: hamosu Sibi Ouligisu dunu Ema doagala: ma! E fane legema! Amasea, sibi wa: i da afagogoi dagoi ba: mu. Na da Na fi dunuma doagala: mu.
8 Ja pitää tapahtuman, sanoo Herra, että jokaisessa maakunnassa kaksi osaa häviää ja hukkuu, ja kolmas osa siihen jääpi.
Amola Isala: ili soge ganodini momogi udiana amo ganodini mogi aduna da bogogia: mu.
9 Ja kolmannen osan tahdon minä viedä tulen lävitse, ja puhdistaa sen, niinkuin hopia puhdistetaan, ja tahdon sen kirkastaa, niinkuin kulta kirkastetaan. Nämät minun nimeäni avuksi huutavat, ja minä tahdon heitä kuulla, ja sanoa: se on minun kansani; ja heidän pitää sanoman: Herra minun Jumalani.
Mogi afae hame bogoi esala, amo Na da silifa da laluga adoba: le noga: i hamosa amo defele, adoba: mu. Amasea, ilia da Nama sia: ne gadomu, amola Na da ilima dabe adole imunu. Na da ilima amane sia: mu, ‘Dilia da Na fidafa dunu.’ Amola ilia da Nama amane sia: mu, ‘Di da ninia Godedafa.’”