Laulujen laulu 1
1 Salomon korkea veisu.
Høgsongen av Salomo.
2 Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,
«Han meg kysse med kyssar av sin munn. For din elsk han er betre enn vin.
3 Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.
Dine salvar angar so ljuvt, ein utrend salve er ditt namn. Difor held møyar dei elskar deg.»
4 Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
«Drag meg etter deg. Og me spring. Kongen hev ført meg til sitt hus.» «Me vil fagnast og frygdast i deg. Me vil lova din kjærleik meir enn vin.» Med rette elskar dei deg.
5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
«Eg er brun, men like vel væn, de Jerusalems døtter, som Kedars tjeld, som Salomos dørtjeld.
6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
Sjå ikkje på at eg er so brun, at soli hev brent meg so. Mor sine søner harmast på meg, og meg sette til vingardsvakt. Eg hev ikkje vakta eigen gard.
7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
Seg, du som leikar i min hug, kvar gjæter du no? Kvar held du middagskvild? Må eg sleppa på villa å ganga i hjordi til felagarn’ dine.»
8 Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
«Um du ikkje det veit, du fagraste dros, du fylgje i drifti sitt spor og gjæt dine killingar fram der som hyrdingarn’ buderne hev.»
9 Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
«Med folarn’ for Faraos vogn deg, min hugnad, eg liknar.
10 Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
Di lekkjeprydde kinn er so væn, og din hals med perlor.
11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
Lekkjor av gull skal du få med sylv-prikkar på.»
12 Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
«Når kongen i laget sit sat, min narde han anga då.
13 Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
Ein myrra-pung er min ven, som eg ber ved min barm.
14 Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
Ein cyper blom-dusk er min ven meg i En-Gedis hagar.»
15 Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
«Å, kor du er fager, mi møy, kor du er fager! Dine augo er duvor.»
16 Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
«Å, kor du er fager, min ven, kor du er ljuv. Og vårt lægje er grønt.
17 Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.
Cedrar er bjelkarn’ i vårt hus, cypressar er himling.»
