Laulujen laulu 1
1 Salomon korkea veisu.
2 Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,
Drenk mij met de kussen van uw mond; Want uw liefde is zoeter dan wijn.
3 Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.
Heerlijk is de geur van uw balsem, Uw naam is het kostbaarst aroom. Daarom hebben de meisjes u lief.
4 Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
Neem mij mede, laat ons vluchten; Want de koning heeft mij in zijn vertrekken gebracht! Wij willen juichen, in u ons verblijden, Uw liefde roemen, hoger dan wijn, Terecht beminnen zij u!
5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
Wel ben ik donker, Maar toch nog schoon, Jerusalems dochters: Als de tenten van Kedar, De paviljoenen van Sjalma.
6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
Let er niet op, dat ik zwart ben, En van de zon ben verbrand; Want de zonen van mijn moeder waren boos op mij, En lieten mij de wijngaarden bewaken…. Maar mijn eigen wijngaard bewaakte ik niet!
7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
Bericht mij toch, mijn zielsbeminde, Waar ge uw kudde laat weiden, Waar ge ze in de middag laat rusten? Want waarom zou ik gaan zwerven Bij de kudden uwer vrienden?
8 Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
Als ge het niet weet, Schoonste der vrouwen, Volg dan het spoor van de kudde, En hoed uw geiten Bij de tenten der herders.
9 Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
Met het span van Farao’s wagens Vergelijk ik u, liefste;
10 Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
Hoe bekoorlijk uw wangen tussen de hangers, Uw hals in de snoeren.
11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
Gouden hangers laten we u maken, Met plaatjes van zilver.
12 Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
Zolang de koning in zijn harem verbleef, Straalde mijn nardus haar geur.
13 Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
Want mijn beminde is mij een bundeltje mirre, Dat op mijn boezem blijft rusten;
14 Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
Mijn beminde is mij een cyper-tros, Van Engédi’s gaarden.
15 Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
Wat zijt ge verrukkelijk, mijn liefste, Uw ogen zijn duiven.
16 Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
Wat zijt ge verrukkelijk schoon, mijn beminde Ons rustbed is in het groen!
17 Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.
De binten van ons paleis zijn ceders, Onze wanden cypressen.
