Laulujen laulu 8
1 Jospa minä sinun löytäisin ulkona, minun veljeni, sinä joka minun äitini nisiä imenyt olet, ja sinun suuta antaisin, ja ettei kenkään minua pilkkaisi.
Sɛ anka woyɛɛ me nuabarima a wunum me na nufu ano, na mihuu wo wɔ abɔnten so a, anka mefew wʼano, a obiara rentumi mmu me animtiaa.
2 Mitä ottaisin sinun ja saattaisin sinua minun äitini huoneesen, jossa minua opettaisit; ja minä annan sinulle kryydättyä viinaa ja granatomenan makiaa viinaa.
Anka medi wʼanim na mede wo aba me na fi, ɔno a wakyerɛkyerɛ me. Anka mɛma wo bobesa a wɔde pɛprɛ afra mu, me ntunkum mu nsu dɔkɔdɔkɔ no bi.
3 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikia kätensä halaa minua.
Ne nsa benkum da mʼatiko na ne nsa nifa aka me afam ne bo.
4 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, ettette armastani herätä, eli vaivaa häntä siihenasti kuin hän itse tahtoo.
Yerusalem mmabea, mehyɛ mo sɛ, morennyan na morenhwanyan ɔdɔ mu kosi bere a ɛsɛ mu.
5 Kuka on se, joka korvesta tulee, ja nojaa ystävänsä päälle? Omenapuun alla minä sinua herätän, jossa sinun äitis sinun synnyttänyt on, jossa hän sinun siitti, joka sinun synnytti.
Hena na ofi sare so reba a otweri ne dɔfo koko mu yi? Ababaa: Mekanyan wo wɔ aprɛ dua no ase; ɛhɔ na wo na nyinsɛnee wo, ɛhɔ na nea ɔkoo awo no woo wo.
6 Pane minua niinkuin sinetti sydämees, ja niinkuin sinetti käsivartees; sillä rakkaus on väkevä niinkuin kuolema, ja kiivaus on vahva niinkuin helvetti: hänen hiilensä hehkuvat ja ovat Herran tuli; (Sheol h7585)
Fa me to wo koma so sɛ nsɔwanode, sɛ nsɔwanode wɔ wʼabasa so, efisɛ ɔdɔ ano yɛ den sɛ owu, ne ninkutwe tim hɔ sɛ ɔda. Ɛhyehye sɛ ogyatannaa, sɛ ogyatannaa a ano yɛ den pa ara. (Sheol h7585)
7 Niin ettei vedenkään paljous taida rakkautta sammuttaa, eli virrat sitä upottaa. Jos joku antais kaiken taloinsa tavaran rakkaudesta, niin ei se mitään maksaisi.
Nsu dodow rentumi nnum ɔdɔ; nsubɔnten rentumi nhohoro nkɔ. Sɛ obi de ne fi ahonya nyinaa bɛsesa ɔdɔ a anka wɔremmu no ade a ɛsom bo.
8 Meidän sisaremme on vähä, ja ei hänellä ole rintoja. Mitä meidän pitää tekemän sisarellemme sinä päivänä, jona hänestä puhutaan?
Yɛwɔ nuabea akumaa bi a, ne nufu mmobɔɔ ɛ. Dɛn na yɛbɛyɛ ama yɛn nuabea yi wɔ da a wobebisa no ase?
9 Jos hän on muuri, niin me teemme hopialinnan sen päälle: jos hän on ovi, niin me vahvistamme sen sedrilaudoilla.
Sɛ ɔyɛ ɔfasu a, yebesi dwetɛ abantenten abɔ ne ho ban. Sɛ ɔyɛ ɔpon a, yɛde sida besiw ne pon ano kwan.
10 Minä olen muuri, ja minun rintani ovat niinkuin tornit; siitä minä olen hänen silmäinsä edessä niinkuin rauhan löytäjä.
Meyɛ ɔfasu, na me nufu te sɛ abantenten. Enti nʼani so no mayɛ sɛ obi a ɔde nea ɛsɔ ani reba.
11 Salomolla on viinamäki BaalHamonissa: sen viinamäen antoi hän vartioille, että jokainen antais hänen hedelmistänsä tuhannen hopiapenninkiä.
Na Salomo wɔ bobeturo wɔ Baal-Hamon; ɔde ne bobeturo no maa apaafo. Na ɛsɛ sɛ wɔn mu biara tua no nnwetɛbona apem.
12 Minun viinamäkeni, joka on minun omani, on minun edessäni. Sinulle Salomo tulee tuhannen, mutta kaksisataa hedelmäin vartioille.
Nanso me bobeturo yi yɛ me de. Me de, meremfa mma; Salomo de ne de gye nnwetɛbona apem, na otua nʼapaafo nnwetɛbona ahannu ma wɔhwɛ ne nnuaba no so.
13 Sinä, joka asut yrttitarhassa, anna minun kuulla sinun äänes: kuulkaan kumppanit päältä.
Wo a wote turo no mu ne nnamfonom a wɔka wo ho, ma mente wo nne.
14 Pakene, ystäväni, ja ole metsävuohen kaltainen, eli nuoren peuran yrttivuorilla.
Bra ma yɛnkɔ, me dɔfo, na yɛ wo ho sɛ ɔdabɔ ba anaasɛ ɔforote ba a ɔwɔ mmepɔw a nnuhuam ahyɛ so ma so.
