< Laulujen laulu 4 >

1 Katso, armaani! sinä olet ihanainen, katso, ihanainen sinä olet: sinun silmäs ovat niinkuin mettisen silmät palmikkos välillä; sinun hiukses ovat niinkuin vuohilauma, jotka ovat kerityt Gileadin vuorella.
Khenah, nang loe kranghoih parai, tlangai; khenah, na krang hoih parai! Na mikhmai khukhaih hnuk bang ih na mik loe pahuu mik baktiah oh; na sam loe Gilead mae ah kaom maehnawk baktiah oh.
2 Sinun hampaas ovat niinkuin laumat kerittyin villain kanssa, jotka pesosta tulevat, jotka kaikki kaksoisia kantavat, ei myös yksikään heistä ole hedelmätöin.
Na haanawk loe amui aah moe, tui amthluk pacoengah angzo, caa kakak maeto doeh kaom o ai, caa hnetto sah boih tuu baktiah oh.
3 Sinun huules ovat niinkuin tulipunainen rihma, ja sinun puhees ovat suloiset; sinun poskes ovat niinkuin granatin omenan lohko, sinun palmikkos välillä.
Na pahninawk loe tlangqui kathim baktiah oh moe, na thuih ih lok loe tahngaih han nawm; mikhmai khukhaih kahni hnuk bang ih naalaking loe buhmaeh thingthai ahap baktiah oh.
4 Sinun kaulas on niinkuin Davidin torni, joka on rakennettu vahvalla muurilla, jossa tuhannen kilpeä riippuu, ja kaikkinaiset väkeväin sota-aseet.
Na tahnong loe David mah sak ih maiphaw congca suekhaih, misatuh kaminawk mah patoh ih misa pakaahaih sangto suekhaih imsang baktiah oh.
5 Sinun kaksi rintaas ovat niinkuin kaksi nuorta metsävohlaa, jotka kukkasten seassa laitumella käyvät.
Na tahnunawk loe lili pawk salakah kamhai, tasuk caa kangphae hnetto baktiah oh.
6 Siihenasti että päivä soipeemmaksi tulee, ja varjo katoo: minä menen mirrhamin vuorelle, ja pyhän savun kukkulalle.
Khodai tom moe, khoving boeng ai naah, myrrh mae ah ka caeh moe, hmuihoih maesom nuiah ka caeh han.
7 Sinä olet kokonas ihana, minun armaani, ja ei sinussa ole yhtään virhettä.
Ka tlangai, nang loe na suidik; coek koi roe na tawn ai.
8 Tule kanssani, morsiameni, Libanonista, tule kanssani Libanonista, mene sisälle, astu tänne Amanan kukkulalta, Senirin Hermonin niskalta, jalopeuran luolasta ja leopardein vuorelta.
Ka hamh ih tangla, Lebanon hoiah kai khaeah angzo ah, Lebanon hoiah kai khaeah angzo ah; Amana maesom, Shenir maesom, Hermon maesom, kaipui ih akhawnawk, kaithlaeng ohhaih maenawk hoiah khen ah.
9 Sinä olet ottanut minun sydämeni pois, sisareni, rakas morsiameni: sinä olet ottanut sydämeni pois yhdellä silmälläs ja yhdellä kaulakäädylläs.
Ka tanuh, ka hamh ih tangla, ka palungthin hae na lak ving boeh, vaito nang danh moe, na oih ih sui bungmu maeto mah, ka palungthin hae nang zaeh ving boeh.
10 Kuinka ihana on sinun rakkautes, sisareni, rakas morsiameni: sinun rakkautes on suloisempi kuin viina, ja sinun voitees haju voittaa kaikki yrtit.
Ka tanuh, ka hamh ih tangla, nang palunghaih loe kawkruk maw hoih! Nang palunghaih loe misurtui pongah hoih kue moe, na hmuihoih tui loe hmuihoih tuinawk boih pongah doeh hoih kue.
11 Sinun huules, morsiameni, ovat niinkuin valuva mesileipä: mesi ja maito on sinun kieles alla, ja sinun vaattees haju on niinkuin Libanonin haju.
Aw ka hamh ih tangla, na pahni hoiah khoitui baktih kaluep tui to longh; na palai ah tahnutui hoi khoitui to oh; nang khuk ih kahni loe Lebanon ih hmuihoih tui baktiah oh.
12 Minun sisareni, rakas morsiameni, sinä olet suljettu kryytimaa, lukittu lähde, kiinnipantu kaivo.
Ka tanuh, ka hamh ih tangla, nang loe khah khoep ih takha baktiah na oh moe, khah khoep ih tuipuek baktih, catui daeng ih tuibap baktiah na oh.
13 Sinun istutukses ovat niinkuin yrttitarha granatomenista, kalliin hedelmän kanssa, syprit narduksen kanssa;
Na thling ih akungnawk loe athaih kaluep kathai, buhmaeh thaih baktih, hmuihoih henna hoi nard kung baktiah oh,
14 Nardukset saframin kanssa, kalmus ja kaneli, kaikkinaisen pyhän savun puiden kanssa, mirrham ja aloes kaikkein parasten yrttein kanssa.
hmuihoih nard hoiah saffron, kalamus hoiah cinnamon hmuihoih thing, myrrh hoi aloe, hmuihoih boih thungah hmuihoih koek ah oh o;
15 Niinkuin kryytimaan kaivo, ja elävänveden lähde, joka Libanonista vuotaa.
nang loe tuipuek kaom takha, tui kaang thai ai tuibap, Lebanon hoi kalong vacongnawk baktiah na oh.
16 Nouse pohjatuuli, ja tule lounatuuli ja puhalla yrttitarhani lävitse, että sen yrtit vuotaisivat. Ystäväni tulkoon kryytimaahansa, ja syökään hänen kalliita hedelmiänsä.
Aw aluek bang ih takhi, angthawk ah, aloih bang ih takhi, angzo ah; kai ih takha thungah song ah; hmuihoih to amsong nasoe. Ka tlangai to angmah ih takha thungah angzo nasoe loe, kaluep thingthainawk to caa nasoe.

< Laulujen laulu 4 >