Laulujen laulu 3
1 Minä etsin yöllä vuoteessani, jota minun sieluni rakastaa: minä etsin häntä, mutta en löytänyt häntä.
«Orun-kɵrpǝmdǝ yetip, keqǝ-keqilǝrdǝ, Jenimning sɵyginini izdǝp tǝlmürüp yattim; Izdidim, biraⱪ tapalmayttim;
2 Nyt minä nousen, ja käyn kaupunkia ympäri, kaduilla ja kujilla, ja etsin, jota minun sieluni rakastaa: minä etsin häntä, mutta en minä häntä löytänyt.
Mǝn ⱨazir turup, xǝⱨǝrni aylinay; Koqilarda, mǝydanlarda, Jenimning sɵyginini izdǝymǝn» — dedim; Izdidim, biraⱪ tapalmayttim;
3 Vartiat, jotka käyvät kaupunkia ympäri, löysivät minun. Oletteko nähneet, jota minun sieluni rakastaa?
Xǝⱨǝrni qarliƣuqi jesǝkqilǝr manga uqridi, mǝn ulardin: — «Jenimning sɵyginini kɵrdünglarmu?» — dǝp soridim.
4 Kuin minä heistä vähä erkausin, löysin minä, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen, ja en tahdo häntä laskea, siihenasti että minä hänen saatan äitini huoneesen, äitini kammioon.
— Ulardin ayrilipla jenimning sɵyginini taptim; Uni anamning ɵyigǝ, Ɵz ⱪorsiⱪida meni ⱨamilidar bolƣanning ⱨujrisiƣa elip kirmigüqǝ, Uni tutuwelip ⱪǝt’iy ⱪoyup bǝrmǝyttim».
5 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herättäisi armastani eli vaivaisi häntä, siihenasti kuin hän tahtoo.
«I Yerusalem ⱪizliri, Jǝrǝnlǝr wǝ daladiki marallarning ⱨɵrmiti bilǝn, Silǝrgǝ tapilaymǝnki, Muⱨǝbbǝtning waⱪit-saiti bolmiƣuqǝ, Uni oyƣatmanglar, ⱪozƣimanglar».
6 Kuka on tämä, joka lähtee korvesta, niinkuin nouseva savu, mirrhamin suitsutus, pyhä savu ja kaikkinaiset apotekarin yrtit?
«Bu zadi kim, qɵl-bayawandin keliwatⱪan? Is-tütǝk tüwrükliridǝk, Mürmǝkki ⱨǝm mǝstiki bilǝn puritilƣan, Ətirpuruxning ⱨǝrhil ipar-ǝnbǝrliri bilǝn puritilƣan?»
7 Katso, Salomon vuoteen ympärillä seisovat kuusikymmentä väkevää, Israelin väkevistä.
«Mana, uning tǝhtirawani, U Sulaymanning ɵziningdur; Ətrapida atmix palwan yüridu, Ular Israildiki baturlardindur.
8 He pitävät kaikki miekkaa ja ovat soveliaat sotaa; jokaisella on hänen miekkansa vyöllänsä pelvon tähden yöllä.
Ularning ⱨǝmmisi ɵz ⱪiliqi tutuⱪluⱪ, Jǝng ⱪilixⱪa tǝrbiyilǝngǝnlǝrdur; Tünlǝrdiki wǝswǝsilǝrgǝ tǝyyar turup, Ⱨǝmmisi ɵz ⱪiliqini yanpixiƣa asidu».
9 Kuningas Salomo antoi tehdä itsellänsä lepokammion Libanonin puista:
«Sulayman padixaⱨ ɵzi üqün alaⱨidǝ bir xaⱨanǝ sayiwǝnlik kariwat yasiƣan; Liwandiki yaƣaqlardin yasiƣan.
10 Sen patsaat hän teki hopiasta, ja sen peitteen kullasta, istuimen purpurasta, ja permannon soveliaasti lasketun, Jerusalemin tytärten tähden.
Uning tüwrükliri kümüxtin, Yɵlǝnqüki altundin, Selinqisi bolsa sɵsün rǝhttin; Iqi muⱨǝbbǝt bilǝn bezǝlgǝn, Yerusalem ⱪizliri tǝripidin.
11 Lähtekäät ulos, te Zionin tyttäret, ja katselkaat kuningas Salomoa siinä kruunussa, jolla hänen äitinsä hänen kruunannut on, hänen hääpäivänsä, ja hänen sydämensä ilopäivänä.
Qiⱪinglar, i Zion ⱪizliri, Sulayman padixaⱨⱪa ⱪarap beⱪinglar, Toy bolƣan künidǝ, Kɵngli huxal bolƣan künidǝ, Anisi uningƣa tajni kiygüzgǝn ⱪiyapǝttǝ uningƣa ⱪarap beⱪinglar!»
